Pitäisikö 5-vuotiaan osata luistella, hiihtää, ajaa polkupyörällä ilma apupyöriä jne.

[epävarman lapsen äiti]

Meillä ei luonnistu mikään tai ehkä luonnistuisi paremmin, jos lapsella riittäisi pitkäjänteisyyttä harjoitella ja yrittää aina uudelleen ja uudelleen, mutta jos asiat ei luonnistu ekalla kerralla kunnolla, niin poitsu heittää hanskat heti tiskiin ja ilmoittaa että ei hän osaa.

Viime talvena hankittiin luistimet ja 2 kertaa kokeiltiin ja sen jälkeen lapsi ei suostunut luistimia jalkaansa laittamaan, sama suksien kanssa, kun ne menee ekan kerran ristiin, niin siihen loppuu hiihtäminen.

Nyt sitten on ongelmia ollut tuon pyöräilemisen kanssa, apupyörät ovat käytössä, mutta ne on hilattu hieman ylemmäs, etteivät osuisi ihan koko ajan molemmat maahan ja lapsi sitten on onnistunut pari kertaa kaatumaan pyörän kanssa, kun ajaa johonkin kaltevaan kohtaan ja alkaa kallistua, niin kallistuu itsekin ja nurinhan siinä menee ja samantien sitten ilmoittaa, että en minä osaa, enkä enää aja. Tänäänkin aamulla kun ajettiin päiväkodille, niin hieman siinä otettiin asiasta yhteen, kun lapsi ei meinannut millään ajaa pyörällä vaan ilmoitti kävelyttävänsä pyörän, mutta onneksi sain sen edes yrittämään ja ajoikin melkein koko matkan ja minä tietysti kovasti kehuin. Kotimatkalla kun lähdettiin, niin taas meinasi kävelyttää, mutta sain kuin sainkin lapset hyppäämään pyörän selkään, tosin kun tullaan hiekkapätkälle niin siinä ei suostu ajamaan ollenkaan.

Lapsi on kuitenkin varsin ketterä ja kiipeilee sekä roikkuu puunoksilla.

Nuorempi sisarus on taas ihan toista maata, se jos kaatuu, niin eikun ylös ja uudestaan kokeilee onnistuuko.

 

[Wicca]

Ei tarvitse, jos lapsi ei ole valmis noihin toimintoihin.

 

["Kiraki"]

Hyvin ehtii vielä oppimaan, ei mitään hätää. Jos pakottaa niin se ei auta.

 

["mie"]

Täällä tuskailee 6-vuotiaan tytön äiti samaa juttua pyöräilyn suhteen. Apupyörät otettu pois ja työntötangosta pidetään kiinni ja uskotaan että joku päivä voisi päästää irti. Neuvolan täti sanoi, että sitten on vaikeampaa opetella kun herkkyyskausi oppimiseen menee ohi.
Liian helposti luovuttava tytär meilläkin, vaikka kehutaan.

 

[ap.]

Toi pyöräily on vaan tällä hetkellä vähän pakonsanelema juttu, kun sinne päiväkotiin pitää päästä ja kävellen meiltä kestäisi tuhottoman kauan ja tuskin tuo montaa kertaa suostuu aamulla aikaisin kävelemään koko matkaa, kun nuorempi lapsi kuitenkin istuu pyöränkyydissä. Meiltä on päiväkodille alta puolen kilsan matka.

 

[Catida]

Temperamenttikysymys tuo, kuinka sinnikkäästi jaksaa yrittää. Ei siinä auta muu kuin vaan tsempata yrittämään ja kehua vuolaasti. Kehuja voi yrittää kohdistaa nimenomaan yrittämiseen/harjoitteluun, että lapsi itsekin huomaa miten onnistuminen on tulosta harjoittelusta. ("Hienoa, jaksoit/uskalsit yrittää ja nyt sait ajettua jo noin pitkän matkan!")

Luulen että on vaan hyvä kun teidän on "pakko" pyöräillä noita päiväkotimatkoja. Siinähän pyöräilyä tulee luontevasti harjoiteltua. Varmaan vielä paljon vaikeampaa olisi saada lapsi pyörän selkään pelkän harjoittelun nimissä.

 

["vieras"]

Onko lapsesi sellainen, joka haluaa osata kaiken heti ekalla kerralla? Tai no todennäköisimmin on kuvauksestasi päätellen. Lapsesi osaa kyllä varmasti ja oppii nopeasti, jos vain kynnys aloittaa alusta epäonnistumisen jälkeen madaltuisi. Tämän varmaan tiedät itsekin. Pitäisi keksi tapa, jolla kaatuminen tai horjahtelu ei olisi lapselle epäonnistuminen (eikös se ole juuri se syy miksi lapsi ei halua enää yrittää uudelleen?) vaan että kaatuminen on vaan osa oppimista? Onko lapsi nähnyt kun kilpailussa taitoluistelija kaatuu jäällä ja kuinka luistelija vaan jatkaa luistelua. Auttaisiko se lasta ymmärtämään, että taitavillekin tapahtuu kömmähdyksiä, mutta se ei haittaa.. Pitäö vaan yrittää uudestaan. En tiedä ymmärrätkö mitä yritän selittää?

Kaverilla on samanlainen lapsi ja hän oppi viime talvena himppua vaille viiden vuoden ikäisenä luistelemaan kun kaverini vei lapsen tällaiseen luistelukouluun, jossa leikin ja hassuttelun avulla opeteltiin luistelemaan. Joukossa oli paljon pienempiäkin, mutta nopeasti kaverin lapsi oppi luistelun kun muksahtelu nurin ei ollut enää merkki epäonnistumisesta vaan hän huomasi, että muillekin tapahtuu niin ja se ei haittaa.

Kärsivällisyyttä!

Minulla

 

["Nasu"]

Täällä kohta 6v. likka jolle pyöräily on niin kauhea kirosana ettei tosikaan,yritettiin päästä appareista nyt kesällä ja siitä mitään tullut.
Hiihto onnistuu kyllä ihan ok samoin luistelu mutta tuo pyöräily tökkii.

 

[Saraldo]

Toi pyöräily on vaan tällä hetkellä vähän pakonsanelema juttu, kun sinne päiväkotiin pitää päästä ja kävellen meiltä kestäisi tuhottoman kauan ja tuskin tuo montaa kertaa suostuu aamulla aikaisin kävelemään koko matkaa, kun nuorempi lapsi kuitenkin istuu pyöränkyydissä. Meiltä on päiväkodille alta puolen kilsan matka.

No eihän tuo ole matka eikä mikään. Sen kävelee pienikin lapsi kymmenessä minuutissa, isompi lapsi viidessä. Mä en vaan näkis mitään mieltä siinä, että aamutuimaan pitäis opetella pyörälläajoa. Sen vuoksi antaisin lapselle aikaa opetella ja sitten vasta menisin pyörällä. Onhan se hyvää harjoitusta, mutta lapsi ei ehkä haluaisi aloittaa aina päivää sillä, että menee hermot.

 

["vieras"]

5- vuotiaamme ei osaa luistella kunnolla, mutta tykkää lajista pyllähtelystä huolimatta. Hiihtoa ei olla juuri kokeiltu, ensi talvena sitten. Pyörällä osaa ajaa ilman appareita hurjaa kyytiä, oppi sen kerrasta kun otettiin vaan apupyörät pois. Minä ajattelen niin, että lapset oppivat kun on sen aika. Ei kaikki voi oppia kaikkea samaan tahtiin, jokainen meistä on yksilö. Sitä paitsi, eihän kaikki aikuisetkaan osaa luistella ja pyöräillä...

 

[pk-täti]

Tarvitsee. Kyllä erityishuomiota kiinnitämme, jos ei osaa. Harjoitelkaa!

 

[Törppö]

Pyydän anteeksi jo etukäteen kun varmaan oon ärsyttävä.. Mut hommatkaa nyt hyvät ihmiset lapsillenne ne potkupyörät niin ei tartte 6vuotiaita opettaa pyöräilemään!! Oppivat hyvin jo 3vuotiaina potkupyörän ansiosta..

Ei meidän pian 6v osaa myöskään hiihtää tai luistella. Pystyssä kyllä pysyi. Parasta opiskelumotivaatiota antaa kaverit. Luistelukin kiinnosti eikä muksahtelut haitannu ku oli kaveri kenelle piti vähä yrittää näyttää..

 

["vieras"]

mä en kans ymmärrä, että miksi noin lyhyen matkan takia pitää alkaa aamuisin riitelemään lapsen kanssa... Meillä tuollainen alle puolen kilsan matka on ihan peruskauraa ja sitä sahataan jopa usemapaan kertaan päivässä lastewn kanssa (2v, 3v ja 5v). Senhän kävelee niin nopeasti, että nopeammin on kävellen perillä kuin alkaa säätää tämän porukan polkupyörät varastosta ja laittaa kaikille kypärät päähän jne.

Lapsen kanssa kannattaa pyöräilyä harjoitella silloin kun ei ole kiire mihinkään, eikä kukaann kiireen takia stressaa. Ei ihme, että lapsella on jo vähän negatiivinen asenne koko pyöräilyä kohtaan...

 

["vieras"]

Onko eskarilainen jo? Ei tartte vielä osata, mutta eskarissa suurin osa handlaa jo noi hommat, joten saattaa tulla enempi suru puseroon, jos kaikki muut osaa ja hän ei. Yhtä laste se saattaa tietysti tsempatakin, mutta luultavasti vain harmistusta tulee lisää.

Ens talvena on hyvää aikaa opetella sitä hiihtoa ja luistelua. Ja ilmeisesti on vasta aloittanut päiväkodissa? Täällä ainakin harjoittelevat ahkerasti noita taitoja.

 

[isomman äiti]

Jos ei polje ilman appareita, laita ne takaisin. Poljette niin, ja kun huomaa kuin moni kaveri osaa jo, niin pyytää itse ne pois. Sitten on luultavasti valmis keskittymään siihen.

Luistelussa voi viedä luistelukouluun. Koulussakin opetetaan. Kaikki eivät osaa kouluun mennessä noita juttuja. Tyttöni on 8 ja hänellä on pari 7-8 v kaveria, jotka eivät osaa polkea niin hyvin, että voisivat polkea omaa pihaansa kauemmaksi. Arkuus kai siinä on suurin syy, ei kömpelyys tms.

 

[isomman äiti]

Tarvitsee. Kyllä erityishuomiota kiinnitämme, jos ei osaa. Harjoitelkaa!

Paskan verran kiinnittävät, ei meillä ainakaan.

 

[ap.]

No eihän tuo ole matka eikä mikään. Sen kävelee pienikin lapsi kymmenessä minuutissa, isompi lapsi viidessä. Mä en vaan näkis mitään mieltä siinä, että aamutuimaan pitäis opetella pyörälläajoa. Sen vuoksi antaisin lapselle aikaa opetella ja sitten vasta menisin pyörällä. Onhan se hyvää harjoitusta, mutta lapsi ei ehkä haluaisi aloittaa aina päivää sillä, että menee hermot.

No ehkä 10 minuuttia menee lapsella joka kävelee mielellään, mutta tuo esikoinen on sen luonteinen, että pitemmän päälle tuo käveleminen on pakkopullaa ja se se vasta kitinäksi menisi ja multa hermot, toi pyöräily meillä sentäs tuossa määrin sujuu hieman paremmin.

Joku tuolla kysyi, että onko poika sellainen, jonka pitäisi osata kaikki ekalla kerralla, niin todellakin on. Toisaalta poika tykkää tuosta pyöräilystä ja ihan mielellään periaatteessa lähtee pyörällä liikenteeseen, mutta sitten kun tulee pieni vastoinkäyminen, esim. törmää katukivetykseen tms. niin heti meinaa luovuttaa.

Tää ei rajoitu pelkästään noihin mainitsemiini asioihin, sama juttu on esim. palapelien tekemisen kanssa, jos se ei heti löydy oikea pala, niin hyvä ettei palat lentele, kun ei se onnistu. Nuorempi samalla rakentelee omaa palapeliään ja jaksaa vaikka kuinka yrittää uudestaan ja uudestaan.

 

["Vieras"]

Ota apurattaat pois ja anna lapsen vaikka taluttaa pyörää pihalla niin oppii että se ei pysy enää itsekseen pystyssä vaan kaatuu. Tuo on vähän huono jos lapsi luottaa noihin apurattaisiin ja pyörä kaatuu alta. Ittekseen kun saa potkutella niin sen äkkiä oppii. Eikä kannata kannustaa lasta polkemaan vaan nimenomaan potkuttelemaan vauhtia, sitten kun saa itsevarmuutta niin voi loivassa alamäessä koittaa sitä polkemista. Toki lapselle pitää selittää että pyörällä ei voi oppia ajamaan jossei kaadu. Se kaatuminen on ihan välttämättömyys jotta voi oppia.

Mä muistan vieläkin kun meidän piti ekaluokan luostelussa harjoitella kaatumista. Ope selitti että pitää osata kaatua turvallisesti, esim kyljelleen, jokatapauskessa niin ettei kaatuis selälleen ettei lyö päätään(kypäriä ei siihen aikaan tunnettu) mä oon omillekki lapsille selittäny että kaatumisen osaaminen ja ylösnousemisen harjoittelu on tärkeä osa luistelun oppimista. Ja kumma kyllä ne uskoo. Ja kaatuilevat tahallaankin juuri tästä syystä.

 

[swqv]

Meillä juuri 6 vuotta täyttänyt ei osaa vielä pyöräillä ilman apupyöriä, vaikka hiihtää ja luisteleekin jo sujuvasti. Muistaakseni on 4-5-vuotiaasta asti tehnyt noita. Mutta pyöräilemään ei suostu ilman apupyöriä (tosin veljensäkin aikanaan oppivat ajamaan ilman apupyöriä vasta eskari-iässä).

 

["vieras"]

lapsi ei ole vielä eskarissa, vaan täyttää 5 parin viikon päästä. On ollut päiväkodissa reilun vuoden ja siellä ei hiihdetä eikä luistella tai viime talvena viiskarit taisi hiihtää kerran. Apupyörät meillä on koko ajan olleet pyörässä, tosin ne oli nostettu aika ylös ja pyörä pääsi kallistumaan enemmän ja siksi se myös sitten on pari kertaa kaatunutkin kaltevassa paikassa.
Tota luistelukoulua voisi ensi talvena miettiäkin, jos lapsi vaikka sitten vähän innostuisi.

Meillä on myöskin potkupyörä, joka on hankittu tuolle nuoremmalle, mutta samalla tavalla tuo isompi sitä voisi käyttää, mutta eipä tuo näytä juurikaan kiinnstavan, isompi on sitä pari kertaa kokeillut, mutta sihen on kokeilu jäänyt.

Tuo kaatuminenhan se tuossa asiassa taitaa pahin juttu olla ja olen yrittänyt selittää, että kaikki kaatuu joskus ja ei muuta kuin uudestaan vaan yrittämään ja että äitikin on pyörällä kaatuillut.

 

[päikkytäti]

Lapsen ei tarvitse osata vielä noita luettelemiasi taitoja, mutta lapsen TÄYTYY osata kävellä tuollainen matka. Tuo matka menee todellakin 10 minuutissa jo paljon pienemmältäkin. Olen itse päiväkodissa töissä ja kyllä välillä aina saa ihmetellä kirjatso tms retkillä lapsia, jotka eivät tunnu 1 km matkaa edes jaksavan kulkea nitisemättä. Kävelyä siis harjoittelemaan!

 

[ap.]

Lapsen ei tarvitse osata vielä noita luettelemiasi taitoja, mutta lapsen TÄYTYY osata kävellä tuollainen matka. Tuo matka menee todellakin 10 minuutissa jo paljon pienemmältäkin. Olen itse päiväkodissa töissä ja kyllä välillä aina saa ihmetellä kirjatso tms retkillä lapsia, jotka eivät tunnu 1 km matkaa edes jaksavan kulkea nitisemättä. Kävelyä siis harjoittelemaan!

Tähän on todettava se, että lapsi osaa kyllä kävellä ihan hyvin jos haluaa ja viitsii ja päiväkodissa kävelee todella reippaasti, kun jossain käyvät, mutta mun kanssa kävely ei onnistu, se menee narinaksi ja kitinäksi ja matka ei tahdo edetä ollenkaan.

 

[samanikäisen äiti]

Meillä samanikäinen. On myös luonteeltaan samanlainen eli jos ei heti osaa, tulee kiukuttelua.

Siksi menimme viime talvena luistelukouluun, jossa on samanikäisiä. Vanhempi on mukana. Välillä purtiin hammasta, mutta keväällä oli taito hallussa. Paljon auttoi se, että leikin varjolla kavereiden kanssa mentiin ja harjoittelu oli säännöllistä.

Hiiitämisen kanssa oli sama homma. Sitkeästi käytiin hiihtämässä joka viikko.

Pyöräilyn kanssa ollaan oltu laiskoja vanhempia, ja siksi on vielä apupyörät. Tämän asian ajattelimme korjata vielä tänä syksynä. Apparit pois ja pyöräilemään!

 

["Lilli"]

Hiihto ja luistelu onn meillä koko ajan työn alla ja kehittyy pikku hiljaa. Pyöräilyn opettelu jouduttiin pakottamaan, oikeasti opittiin potkulaudan avulla, sillä kun saatiin tasapaino kuntoon niin kokeiltiin uudestaan pyörällä (poika on todellakin sitä tyyppiä jonka pitäisi osata jo ensi yrittämällä).
Mutta siis kysymykseen vastaus, ei tarvitse osata vielä, mutta kannattaa aloittaa harjoittelu.

 

["hei"]

Meidän 4,5 v. osaa muut paitsi hiihtoa ei nyt niin sanois hiihdoksi.

Vinkki: potkupyörä oikeasti auttaa oppimaan tuon pyöräilyn. Meillä oli ihan toivottoman näköinen tilanne, mutta 2 viikkoa potkupyörää ja sen jälkeen oppi heti tavan pyörän ilman appareita. Nyt ajelee tuolla 16 " ihan hirveetä vauhtia..