Pitäisikö 1,5-vuotiaan osata pitää jo puoliaan kun joku nappaa vaikka lelun kädestä tms?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Meidän 1v5kk poika on kerhossa sellainen että touhuaa kyllä kovasti jne mutta jos joku hänen kädestään ottaa lelun ei hän tuumaa siihen mitään. Toinen tilanne oli se että pienempi tyttö tuli poikaa kovakouraisesti koskemaan niin hetken päästä poika alkoi itkeä. Ei tuupannut toista pois tai edes itse yrittänyt lähteä tilanteesta pois.

Isompi sisko on jo 8v joten kotona näitä tilanteita ei kauheasti synny kun isommalla niin omat jutut jo olemassa.


Päiväkotiin lähtö kohta edessä ja vähän hirvittää mitä siitä tulee. Toisaalta ei ole sillä tavalla arka että olisi kerhossa minussa kiinni tms vaan viipottaa itsekseen paikasta toiseen siellä.
 
Meillä 1,5-vuotias ei myöskään reagoi, jos kerhossa toinen lapsi vie lelun tai tönäisee.
Kotona kyllä nostaa mekkalan, jos me vanhemmat vie käsistä esineen, joka kyllä yleensä ei ole lelu, vaan joku, mihin on vahingossa päässyt käsiksi.
 
Meidän esikoinen oppi puolustamaan omia juttujaan vasta 3 vuoden paikkeilla.

Viimeinen taas oli jo vähän päälle vuoden ikäisenä isosisaruksen (ikäeroa 1v3kk) kimpussa jos sisko katsoikin leikissä olevia leluja.

Varmasti riippuu siitä paljonko noihin tilanteisiin joutuu ja lapsen luonteesta.
 
Mulla kaksoset, jotka toisiaan vastaan osaavat pitää puoliaan, mutta vieraampien lasten kanssa ovat hyvin hämmentyneitä, jos toinen tekee jotain ikävää. Eli voi olla vain hämmennystä oudosta tilanteesta vaikka käytännössä osaakin puolustaa itseään.
 
Minusta on järkyttävä ajatus tai oletus, että pieni lapsi "pitäisi puoliaan". Kulttuurimme on pahasti rapautunut, jos vanhemmat eivät opeta lapsiaan käyttäytymään hyvin. Lapsi ei saa repiä toiselta mitään käsistä, ei töniä tai muutenkaan vahingoittaa toista.
 
Joku puolustaa ja toinen ei. Mutta että ei se 1,5v vielä semmonen taito oo mitä odotetaan. Hoitoporukkaa kun ajattelee ja meidän alle 2v niin löytyy molempaa lajia. Joku ärähtää heti ja toinen katsoo perään että sinne meni lelu. Arkoja nämä eivät ole,silti heissä on temperamenttieroja.
 
Ei se, lyökö 1,5-vuotias takaisin tai riuhtooko lelun takaisin ole osaamista tai ei osaamista, ei se ole tietoinen tai hallittu taito tai sen puuttumista, se on vain reaktio. Ja temperamentti määrittelee aika paljon siitä miten nopeasti ja voimakkaasti lapsi reagoi. Jotkut prosessoi nopeasti ja reagoi, jotkut reagoi prosessoimatta ja jotkut miettii loppuun asti että mites tähän nyt kuuluisi tai kannattaisi reagoida. Eikä temperamenttikaan ole mikään joko-tai-asia, eli vaikka lapsi monessa muussa olisi nopeammin havainnoiva ja reagoiva niin ehkä jokin sosiaalisessa tilanteessa tai nimenomaan arvaamattomissa ikätovereissa hidastaa lapsen reaktiota. Ja sekä jähmettyjä että takaisin mätkäyttäjä tarvitsee aikuisen tukea vielä vuosia siihen miten se ristiriitatilanne ratkaistaan ja oma halu ilmaistaan, koska ei se 1-vuotiaan jähmettyminen ole empatiaa eikä takaisin lyöminen "puolustautumista".
 
En ymmärrä, miten mielestäsi päivähoitoon sopeutumista edesauttaisi, jos lapsi tönisi muita lapsia (pienempiäänkin) ja nostaisi hirveän metakan jos lelu kädestä otetaan. Lapsesi kuulostaa mukautuvaiselta ja temperamentiltaan rauhalliselta, kuitenkin ihan avoimelta. Mielestäni nämä ominaisuudet vain helpottavat sopeutumista päivähoitoon.

Ei minkäänlaiset taaperot osaa itse selvittää ristiriitatilanteita rakentavasti. Aikuisten tukea ja puuttumista tarvitaan, sillä ei tietenkään lapsia pidä jättää toisiaan mätkimään ja töninmään. Alle 2-vuotias, yleensä ei edes alle 3-vuotias ei kuitenkaan osaa vielä oikein muuten noita hoitaa, kun ei puhetta vielä tule siinä määrin, että voisi toisen kanssa neuvotella ja sopia asiasta. Isommat leikki-ikäiset sitten jo osaa neuvotella, tehdä vaihtokauppaa, sopia vuoroista jne ja se on minusta arvokas taito. Mutta sen oppiminen ei riipu siitä, onko pienempänä töninyt ja lyönyt toisia itseään puolustaakseen, tai oikeastaan rauhallisemmilla lapsilla on minusta paremmat edellytykset oppia rakentavasti selvittämään ristiriitoja. Ne helposti kiihtyvät kun useammin turvautuvat fyysisiin keinoihin silloinkin, kun olisi jo mahdollista asiat puhumallakin selvittää.
 

Yhteistyössä