Tuooota noiin... Mulla on ollut kunnia ja riemu asua viimeiset puoltoista vuotta kerrostaloalueella, jossa taitaa puolet asukkaista olla somaleja. Ystävällisiä naapureita ovat, eivätkä aiheuta häiriöitä samaan malliin, kuin kantasuomalaiset. Mutta voin sanoa, että tuon listan esimerkit ovat suurelta osin utopiaa.
Käytännössä pienten kohdalla tuo "koko kylä kasvattaa - meininki" on sitä, että äidit juoruilevat keskenään kiinnittämättä mitään huomiota lapsiin. Ja sitten kun tällainen suomalainen mamma tulee sanomaan jotain, lapset tuijottavat vaan eivätkä usko millään. Suomea kyllä puhutaan ja ymmärretään selvästi. Pienimmät jätetään jonkin 11-kesäisen tytön hoiteisiin. Ja kun tyttö lapsellisuuttaan unohtaa vahtia pienempää ja jotain sattuu, tytölle huudetaan ja häntä sätitään. Ainut keino saada poikalapset tottelemaan, on sanoa "Tunnen sun isäsi, mulla on sen puhelinnumero, tiedän missä se on töissä." En tiedä sitten, että miten tuo puhuminen toteutuu, jos isältä saatu selkäsauna on ainut uhka joka saa lapsen tottelemaan...
Tuo "turha krääsä"-asenne valitettavasti tarkoittaa myös sitä, että toistenkin krääsä tuntuu olevan turhaa. Siis siinä mielessä, että tuohon pihan leikkipaikalle ei uskalleta viedä meidän lapsen omia leluja. Lapsi on oppinut siihen, että leikkipaikalla niitä omia leluja jaetaan ja leikitään yhdessä. Täällä ne lelut sosialisoidaan vikkelään, ja niitä saa sitten penkoa pitkin pihaa, mihin niitä nyt on satuttu jättämään. Leikitäänkö niillä yhdessä omistajan kanssa? Ei.
Oon myös saanut yhdeltä naapurin isännältä oikein käteviä kasvatusneuvoja. Jos lapsi satuttaa itsensä, ei tarvi mennä lohduttamaan edes itkevää lasta "kun mitään ei tapahtunut". Vaikka toinen kaipaisi selvästi halia ja suukkoa. Jos meidän lapsi meinaa jyrätä sellaisen nippanappa kävelemään oppineen taaperon alleen liukumäessä (kyllä, liukumäessä kun isukki on siellä metrien päässä) ja minä menen väliin komentamaan lastani... Niin ei saisi tehdä, koska molemmat ovat vasta lapsia. Lapsia ei saa pitää "vankilassa". Vähän sellainen "jumalan haltuun"-meno siis.
Tyttöjä käy sääliksi. Kolmenkympin helteilläkin pitää olla päästä varpaisiin peitettynä. Pieniä pitää vahtia, vaikka itseäkin haluttaisi vielä leikkiä. Huutoa tulee. Ei puututa eikä puolusteta, jos pojat kiusaavat. Ja minähän oon umpikahjo, kun oon niin leijonaemo oman pienen tyttöni suhteen.
Ja se huutamisen määrä... Ilmeisesti huutaminen on sama kuin tämä "keskustelu". Sitä kuulee pihalla, sitä kuulee kadulla, sitä kuulee joskus rappukäytävässäkin. Siis oikeasti haluaisin tavata sen keskustelevan somalivanhemman, jonka lapsi uskoo ja kunnioittaa aikuisia.