Pitääkö oman lapsesi menestyä elämässään sinua paremmin?

Missä asioissa?

 

Jos mulle joskus lapsia siunaantuu, niin riittää, että tulevat toimeen, pystyvät huolehtimaan omista perheistään ja ovat onnellisia.

 

Ei. Toivon todellakin, ettei pingota liikaa kuten äiteensä.

 

Jos mulle joskus lapsia siunaantuu, niin riittää, että tulevat toimeen, pystyvät huolehtimaan omista perheistään ja ovat onnellisia.

Samoin, muuten mutta 2 lasta jo siunaantunu.

 

Tässä tapauksessa se ei tule olemaan ongelma.

 

Jos mulle joskus lapsia siunaantuu, niin riittää, että tulevat toimeen, pystyvät huolehtimaan omista perheistään ja ovat onnellisia.

Eli mitä tämä sisältää? Vakituinen työpaikka ja perhe ainakin ?

 

Ei pidä. Mutta en pistäisi pahaksenikaan, jos menestyisivät.

 

Siinä että olisivat onnellisempia elämässään kuin minä. Vaikka onnellinen olen minäkin.

 

Kunhan on onnellinen. Aidosti onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä. Ihan sama kouluttautuuko enemmän tai vähemmän kuin minä, saati minkä verran tienaa.

 

Jos mulle joskus lapsia siunaantuu, niin riittää, että tulevat toimeen, pystyvät huolehtimaan omista perheistään ja ovat onnellisia.

Eli mitä tämä sisältää? Vakituinen työpaikka ja perhe ainakin ?

Hitsi, minä olen onnellinen vaikkei ole työpaikkaa, edes vakituista. Ja onnellinen voi olla sinkkunakin.

 

ei tietenkään ole pakko, mutta suotavaahan se olisi. Tosin kunhan pääsevät isänsä tasolle niin olen tyytyväinen =)

 

Kunhan ne vain ottaisivat opikseen asioista ja tekisivät kuten minä sanoin, ei kuten minä olen tehnyt.... =) Tietystihän se olisi mukavaa että olisivat menestyneitä omilla poluillaan, jokainen sen kuitenkin aikuisena päättää minkä suunnan elämältään ottaa.

 

Mikä on se menestyksen mitta?
Tyttärellä on koulutus minulla ei.
Hänellä ei vakinaista työpaikkaa minulla taasen on.

 

No en tiedä voiko paremmin enää menestyä... Siis olen todella onnellinen tämänhetkiseen elämääni, mitä samaa toivon tietenkin lapsillenikin. Joten sanotaan että toivon tietenkin parempaa mikäli se vain on mahdollista.

 

Kyllä pitää, tai niin ainakin toivon.

Itse en ole elänyt elämää kovin helpon kaavan kautta. Lapsilleni toivoisin mukavampaa elämää ilman ylimääräisiä vaikeuksia.

Aion lempeästi mutta topakasti patistella lapseni opiskelemaan kunnolla (ihan sama onko opiskelupaikka yliopisto vai amis), hankkimaan mahdollisimman pian mieleisensä ammatin. Itselläni jäi välivuoden pitämisestä työskentely päälle ja jäin ilman ammattia. Aikuisena, pienten lasten äitinä on opiskelu ja toimeentulo-asiat paljon vaikeampia.

 

No ei pidä.
Ensinnäkin mitä on "menestys" ja miksi ihmeessä vaatisin toiselta jotain mitä itse haluan (?), miksi haluaisin lapsistani jotain mitä eivät ehkä ole ja pitäisin oletuksena että heistä täytyy tulla jotakin, tässä kysymyksessä jotakin enemmän kuin mitä minä olen.

Toivon, että lapsistani tulee omia itseään ja tekevät itse kuten parhaaksi näkevät, eivätkä joudu elämään paineessa, missä vaatisin että heistä on tultava menestyneempiä kuin minä olen.

Sairasta vaatia että lapsien PITÄÄ MENESTYÄ enemmän kuin itse. Oletan siis että heidän täytyy tehdä tiettyjä asioita, halusivatpa tai ei, vaikkeivat pystyisi.

Elämä vie, elämä näyttää mitä lapsista tulee. Toivotaan että ovat onnellisia, edes joskus.

 

Jos mulle joskus lapsia siunaantuu, niin riittää, että tulevat toimeen, pystyvät huolehtimaan omista perheistään ja ovat onnellisia.

Onhan ne kovat vaatimukset.
Vaaditaan että heillä on perhe, josta täytyy huolehtia, kun eivät kaikki edes perhettä halua.

Tulla toimeen, mitähän sekin mahdollisesti tarkoittaa?