JONSERED Karhunkantaja
*tavallista jutustelua telkkarin ääressä*
Äijä: Älä muuta viserrä.
Minä: Ihanaa. Kiitos! :heart:
Äijä:
Tä?Minä: Kiitos siitä, että sanoit mun ääneni olevan kuin linnunliverrystä :saint: :heart:
Äijä:
:headwall: :headwall: :heart: Niinpä tietenkin...----------------------------------------------------------------------------
Ilmoitin tarvitsevani värttinän ja aloinkin sitä väsätä, hioin ja puuhastelin. Äijä katsoo vieressä: "Höh, mitä sää tollasta väännät? Taas sää innostut ihan turhanpäiväsist asioist..."
Äijä kaikkoaa paikalta ja minä hymyilen tyytyväisenä, sillä se tarkoittaa tasan yhtä asiaa.
Kohta äijä tuleekin takaisin "Täss on tää sähköhiomakone ja paperit ja ota noi hanskat tost kätees..."
Illalla hän katselee kehräämistäni kiinnostuneen näköisenä. "Ton pitäis olla painavampi, ett se pyöris paremmin... Mää käyn hakemassa tuolta katoksesta sulle sellasen pyöreen puun, josta sää saat helpoiten tehtyy painavamman kehrän."
:heart:
Kuka muka sanoi, että miehiä on vaikea ymmärtää?