Pitääkö pyytää anteeksi jos rehellisellä mielipiteella loukkaa toista?

[versatile]

Hyvin tahditonta se ainakin oli ystävältäsi jos ei muuta.

Itse olen aina ollut ns. totuuden torvi. Viimevuosina olen onneksi oppinut siihen, että kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen jos se voi loukata toista osapuolta.

Muoks. Lisätään kuitenkin vielä, että jos joku nimenomaan kysyy mielipidettäni jostain asiasta, niin silloin kerron sen suoraan enkä ala valehtelemaan.

 

["vieras"]

Sivistynyt ihminen osaa pitää mölyt mahassaan. Paljon on näitä itseään räväkkänä suorasuuna pitäviä tanttoja jotka omasta mielestään ovat rohkeita kun uskaltavat sanoa ääneen sellaisia asioita joita muut eivät sano. Onkohan koskaan tullut mieleen että miksi kaikkea ei tarvitse tuoda julki..? Lapsenomainen töksäyttely ja kykenemättömyys omien puheidensa sensurointiin ei kerro mitään ihmisen sanavalmiudesta tai rohkeudesta. Ennemmin se kertoo omaa kieltään kyseisen ihmisen älykkyydestä -tai oikeastaan sen puutteesta. Neljävuotiaalta on odotettavissa "kato äiti miten iso ja kalju setä!" -tyylisiä kommentteja,ei enää aikuisilta ihmisiltä.

 

[pakko]

Kysymys ei ole ollenkaan yksinkertainen. Toki aina voi pahoitella ja pyytää anteeksi aiheuttamaansa mielipahaa, mutta pahoittelut ja anteeksipyynnöt eivät muuta tilannetta toiseksi. Joistain asioista voi olla pakko sanoa, jos yhtään välittää toisesta. Vaikka sanomisen pyrkisi tekemään hellävaraisesti, niin silti se saattaa loukata toista syvästi.

Tämä kysymys on itselle tuttu, sillä jouduimme tilanteeseen, jossa kaveri oli jättänyt lääkkeet pois ja sen vuoksi elämä on täysin sekaisin joka suhteessa.

 

["vieras"]

Ei tarvi pyytää anteeksi, pääseepä vähällä se tapaus entisten ystävien joukkoon.

 

[Sarjavamma]

Mulle on kotona jo opetettu, et jos loukkaa toista, niin anteeks on pyydettävä.

 

[minmin]

Mielipidettään ei tarvitse pyytää anteeksi mutta jos sen esittää tökerösti tai toinen loukkaantuu siitä niin silloin on syytä pahoitella tyylin "anteeksi jos sanoin vähän tökerösti mutta yritän vain kertoa.."..

Komppaan tätä! Ja anteeksipyyntö on paikallaan jos toista loukkaa.

 

["vieras"]

Kysymys ei ole ollenkaan yksinkertainen. Toki aina voi pahoitella ja pyytää anteeksi aiheuttamaansa mielipahaa, mutta pahoittelut ja anteeksipyynnöt eivät muuta tilannetta toiseksi. Joistain asioista voi olla pakko sanoa, jos yhtään välittää toisesta. Vaikka sanomisen pyrkisi tekemään hellävaraisesti, niin silti se saattaa loukata toista syvästi.

Tämä kysymys on itselle tuttu, sillä jouduimme tilanteeseen, jossa kaveri oli jättänyt lääkkeet pois ja sen vuoksi elämä on täysin sekaisin joka suhteessa.

Tilanteitakin on erilaisia. Joskus ne vaativat ulkopuolisen puuttumista,kuten tuo sun mainitsema tapaus. Päihteiden käyttö,lääkkeiden väärinkäyttö tai käyttämättä jättäminen,väkivalta yms. ovat sellaisia juttuja joista minäkin sanoisin. Sen sijaan jättäisin mainitsematta just vaikkapa painosta,rumasta hiusmallista,huonosta ruokavaliosta tai vähäisestä liikunnasta. Uskon että nää on semmosia asioita jotka jokainen tervejärkinen ihminen osaa itse hoitaa kuntoon ilman mun sanomisia jos vaan oikeasti haluaa. Valitukset pistäisin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos,jos valittava henkilö ei oikeasti koskaan aio edes yrittää korjata ongelmaansa.

 

[Minuli]

Aika tökeröä joo ja luulis ystävän ymmärtävän pyytää myös anteeksi. Jos toinen SURKUTTELEE jotain asiaa, ei se tarkoita että ystävän pitää vielä heittää lisää löylyä pahoittaakseen toisen mieli. Asian toki vois hoitaa jotenkin käänteisestikin, tsempaten, ilman että loukkaa.
Mutta niinku joku sano, useimmat "suorapuheiset" naamioivat vaan tämän mielestään kadehdittavan ominaisuutensa melkoisen suoraan vittuiluun, muusta viis.

 

[Kaksi puolta kolikolla]

Niiin...ensin kerroit loukkaantuneesi sanomisista, sitten seuraavassa viestissä jo puhuit siitä ettet aio pyytää anteeksi SUUTTUMISTASI.

Mites se tilanne nyt meni? Miten sinä toit sen suuttumuksesi esille? Voisiko olla että sinä loukkaannuit ystävälle, suutuspäiten paukautit jotain josta ystäväsi hermostui, ja nyt sitten molemmat poteroissaan miettii että minä en AINAKAAN pyydä anteeksi kun minä olin oikeassa! Ystäväsi sanoi omasta mielestään vain huolensa esille josta sinä kilahdit ja aloit meuhkaamaan anteeksipyynnöstä, sinun mielestäsi taas ystävä sanoi tökerösti jonka jälkeen sinä AIHEELLISESTI kilahdit etkä aio pyytää sitä anteeksi.