Pitääkö loputtomasti ymmärtää ja jaksaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pakko harmaantua
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pakko harmaantua

Vieras
Äitini on naimisissa hullun psykopaattisen narsistin kanssa. Tahtoo erota, mutta ei uskalla. Siirtää sitä eroa aina parilla kuukaudella eteenpäin. Välillä väittää, että ei edes pelkää miestä, mutta aivan selvästi pelkää. On sanonut, että tuntuu turvallisemmalta pysyä naimisissa kuin erota, koska silloin ei voisi seurata tämän tekemisiä. Välillä sanoo, että meidän ei tarvitse miestä pelätä ja nyt taas viime viikolla pelotteli, että meidän on syytä olla varuillaan sitten, kun hän syksyllä ottaa tästä eron.

Olemme sisarusteni kanssa loputtoman väsyneitä. Tänään viimeksi puhuin siskoni kanssa, että emme kuule äidistämme muuta kuin silloin, kun on joku ongelma liittyen tähän mieheen. Sitten vatvotaan tuntikausia puhelimessa sitä mitä hänen PITÄISI tehdä. Kerroin suoraan asioita ja sanon aivan selkeästi, että miten toimii ja äitini sanoo, että niin varmaan pitäisi mutta ei kuitenkaan tee mitään. Sitten tulee taas seesteinen kausi jolloin äidistämme ei kuulu mitään kunnes taas sitten joku ongelma.

Viime viikolla soitin äidilleni ja kerroin eräästä huolestani. Soitin asiasta myös isälleni. Isäni soitti lauantaina ja kysyi miten asia ratkesi, mutta jos nyt äidilleni asiasta mainitsisin niin tämäei varmaan edes muistaisi, että olen moisesta puhunut. Mutta aamulla tuli äidiltäni viesti missä kertoi, että nyt se mies uhkaa tuhota hänen työpaikkansa. Ei muuta. Vastasin vain, että no se oiskin hyvä niin voisi nostaa kunnianloukkaussyytteen.

Mies on jo kerran yhden työpaikan vienyt äidiltäni. Kertoi että äitini on varastanut työpaikalta ja äitini erotettiin. Sittemmin mies tunnusti sinne työpaikalle valehdelleensa, mutta eihän äitiä sinne enää silti uudelleen töihin otettu. Siitä on nyt yli kaksi vuotta ja äidilläni on vakituinen virka uudella paikkakunnalla uudessa työssä. Mies on uhannut jo monta kertaa tuhota senkin työpaikan. Minusta täysin naurettavaa. Ja naurettavaa on se, että äitini on noin vietävissä. Ei ole todellakaan ollut tuollainen tahdoton nukke ennen. Olen neuvonut äitiäni kertomaan siellä töissä tuosta ja varoittamaan, mutta hän ei viitsi tehdä sitä koska saa kuulemma ihan hullun leiman.

Huokaus.

En ymmärrä mitä pitäisi tehdä,mutta en kai voi tehdä mitään. Yrittänyt olen neuvoa jo niin paljon, että en jaksa enää edes puhua asiasta. Kylässä en käy ja se on harmi lasten kannalta. Käyn vain kun on jotain ns. pakollista kuten äitienpäivä ja nyt oli pikkuveljeni rippijuhlat. Joskus kun äitini täällä käy niin tulee yksin ja joskus se hullu roikkuu sen perässä pilaamassa kaikkien illan läsnäolollaan. Käyttäytyy siis aina täysin ihanteellisesti, mutta riittäähään se jo kun katselee sellaisen naamaakin.

Äitini valittaa, että en ikinä pyydä häneltä lastenhoitoapua, mutta kuka hullu vie lapsensa hoitoon sellaiseen seuraan. En minä ainakaan, kun en uskalla sinne pahemmin mennä itsekään lasten kanssa. Saati nyt veisin lapset sinne keskenään.
 
Tiedätkö, aikuista ihmistä on vaikea auttaa, jos hän ei apua halua. Äitisi käyttää sinua törkeästi omana psykologinaan. Hän ei ilmiselvästi ymmärrä, että hän on se äiti. Minulla oli kerran moinen ystävä, kaikki mitä neuvoin hänelle, hän otti vastaan sanahelinänä. Oikeasti ystävällä ei ollut aikomustakaan erota miehestään. En jaksanut, vaan lopetin yhteydenpidon.

Sinuna ottaisin etäisyyttä, kun tulee viestejä ongelmista, älä vastaa. Anna aikuisen ihmisen hoitaa omat ongelmansa. Vaikka sinä olet jo aikuinen, sitä et ole äitisi kaveri etkä psykologi, vaan olet yhä hänen lapsensa.

Jaksamista, tiedän miltä tuo tuntuu. Mutta älä anna tämän jatkua, sinä et ole äitisi äiti. Ota etäisyyttä ja anna äitisi itse ratkoa ongelmasi.
 
Etäisyyttä tässä on ollut pakko jo ottaakin, mutta täytyy varmaan ottaa sitä vielä enemmän. Seuraavaksi äitini sitten alkaakin pällistellä sitä, että olenko minä hylännyt hänet. On jo monet kerrat isälleni valittanut asiasta ja isäni on yrittänyt selittää, että kukaan meistä lapsista ei enää jaksa tätä.

Ajattelin että laitan äidilleni viestin, että menisi puhumaan jollekin psykologille tms. koska ei tämä asian vatvominen meidän kanssamme auta yhtään.
 

Yhteistyössä