H
"harmaa"
Vieras
Synnytyksesta on aikaa 10kk, ja tämän vuoden alusta lähtien olen treenannut ja tiputtanut painoa 15 kg. Ennen raskautta en todellakaan ollu mikään timmi tapaus, en ollut lihava, en edes pyöreä, kiinteys vaan puuttui. Nyt voi jo sanoa, että olen timmissä kunnossa. Selkä, jalat, kädet, takapuoli, ylävatsa, kaikki hyvässä kunnossa. Tätä onnea varjostaa pari asiaa: tissit jotka on pari tyhjää säkkiä (no niihin oon aika tottunut jo) ja kamala etureppu, joka ei ole edes pienentynyt yhtään tämän prosessin aikana. Tiesin jo ennen kun aloitin vartalon remontin, että etureppu ei välttämättä mihinkään häviä, mutta toivoin, että kuuluisin siihen pieneen osaan, jonka vatsasta ei edes huomaa, että on joskus synnyttänyt, vaan toisin kävi. Rupee loppuun usko koko liikuntaan ja tekis vaan mieli antaa periks ja lopettaa koko juttu. Mässätä ruualla ja maata sohvalla. Ja vaikka murehdin vartalostani, niin se ei tarkota sitä, ettenkö rakastais lastani ja olis ilonen, että olen hänet saanut.