Toggle sidebar

Piristäkää! Kun lasta ei kuulu... :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "surullinen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
S

"surullinen"

Vieras
Olen 25v ja mies 27v. Ollaan häitten jälkeen päätetty alkaa yrittämää lasta, vaan kun 5 kk jälkeen sitä ei kuulu, alkaa epätoivo iskeä. Miten tyhmä sitä onkaan, kun ajattelee, luulee ja toivoo että sitä tulisi raskaaksi heti.

Olemme terveitä, ei säännöllisiä lääkityksiä, elämäntavat terveelliset ym. Yrityskin lopetettu, ainakin yritetty lopettaa...ollaan stressaamatta sen enempää, mutta kyllä näin ennen joulua (toivoin salaa että ennen joulua jos tulisin raskaaksi) olisi ollut ihana saada testiin plussa. Vaan menkathan ne eilen taas sieltä alko. :(

Kuinka kauan muut ovat yrittäneet vauvaa? <3
 
Olisi kiva tietää mikä näitä asioita ohjaa. Itse olen toisesta ääripäästä. Eli ei tarvitse kuin ajatella niitä likaisia kalsareita niin paksuna ollaan. Sekään ei kiva.
Mutta koita olla stressaamatta, stressi voi estää raskautumisen.
 
Ei se lapsi tosiaan oo automaattinen tulos. 5kk on vielä lyhyt aika. Meillä meni vuosissa. Vuodessa jos ei kuulu,voi käyä lekurissa. Mekin saatii loppujen lopuksi luomuna. Se sekää stressi ei asiaa auta..yrittäkää olla ottamatta paineita asiasta.
 
älä sie huoli, kyllä se plussa sieltä varmaankin joskus tulee. me yritettiin lasta 14kk ja heti ku luovuttiin toivosta, meni 2viikkoa ja plussa tuli.
uskon, että mitä enemmän sitä miettii ja stressaa, sitä hitaammin se ilon hetki sieltä tulee...?
 
teilä on vielä hienosti aikaa tulla raskaaksi ennen kuin kannattaa ajatella että on ongelmia. Yritättekö ovulaation aikaan kuitenkin, eli peruskikat käytössä? Plussatuulia ja huoletonta menoa!
 
Meilläkin meni vajaa vuosi, ja juurikin tuossa puolen vuoden yrityksen paikkeilla iski ensimmäistä kertaa epätoivo. Kyllähän sitä tiesi, että vuoden yrittämisen jälkeen voi hakeutua tutkimuksiin, mutta silti mieltä kaiversi se, että mikä voi olla vikana kun ei tärppää. Mielessä kävi kaikenlaisia kauhukuvia, että jos ei koskaan saadakaan lasta. Olin jo kauan halunnut vauvaa, mutta koulun takia lykättiin yritystä. Lopulta otettiin käyttöön ovistestit ja laskeskelin sopivia päiviä. Lueskelin perhesuunnittelun kotisivuilta, että raskaaksitulo on monen asian summa. Lopulta tärppäsi, ja sitten saikin hermoilla, ettei menisi kesken.

Jälkikäteen ajateltuna oli raskaaksi tulon kestäminen oli hyvä juttu. Tajusin, kuinka kovasti lasta haluan. Myös seuraavien raskauksien alkaminen oli usemman kuukauden yrityksen takana. Kaikilla ei vain heti onnista. Rentoutukaa, laske ne otollisimmat päivät, ja toivotaan, että lopulta tärppäisi.
 
Reilut kaks vuotta yritetty, hoitoja jo takana ja rankemmat edessä... 5kk on vielä hyttysen kakki ajassa, nyt vaan rennosti eteenpäin siellä ja nautitte ekasta joulusta avioparina, jos ymmärsin oikein :)
 
Älä suunnittele mitään asian kanssa tyyliin "plussa olisi ihana jouluna". Tulee vaan paha mieli kun hetki koittaa. 5 kk on lyhyt aika, meillä taisi mennä 4-5 vuotta :D. Ja pyri nauttimaan nyt elämässäsi olevista asioista. Kun se plussa sitten tulee, niin on ollut odotusaikakin ihan täyttä elämää eikä vaan kuukautisten pelkäämistä ja odotusta ja pahaa mieltä. Positiivisella asenteella nyt eteenpäin vaan. Ja mä unohdin täysin epätoivoiset yritysvuodet kun lapsi saapui...
 
Pahalta se tuntuu, oli aikaa takana 5kk tai 2 vuotta, saati sitten jopa 12v. Suruja ei voi verrata. Jokainen elää omaa elämäänsä ja takaiskut satuttaa. Tuo älä stressaa on ehkä ikävin neuvo, koska tottakai sitä stressaa, halusi tai ei. Osa pystyy toki löysäämään hermojaan, mutta minulla se ei ainakaan onnistunut. : /

Aluksi niin toiveikas yrittäminen muuttui hiljalleen varovaiseksi toiveiluksi ja lopulta epäonnistumisen tunteeksi. Miksen ole normaali? Onko minussa vikaa? Miksei minusta voi tulla äitiä? Kuitenkin lopulta suurin osa meistä pääsee siihen haluttuun kerhoon, jossa jokainen on jonkun äiti tai isä. Meillä meni 15 kk, kunnes plussasin. Nyt vaunuissa tuhisee 3kk ikäinen neiti ja jokainen suru ja kyynel oli tämän arvoista!

Kaikkea hyvää ap:lle ja muille niin kovasti vauvaa toiveileville. Ap, Jos haluat puhua enemmän tunteistasi ja saada vertaistukea, tällä palstalla on paljon samassa tilanteessa olevia, tulevia vanhempia. :)
 
Minun ei ole elämäni aikana tarvinnut käyttää ehkäisyä kovinkaan tiuhaan. Alettiin yrittämään vauvaa, kun olin jotain 20-v. Tärppäsi vasta pari vuotta sen jälkeen, kun söin hetken pillereitä (luovutettiin yrittäminen) ja sit yks kaks vaan unohdin ottaa niitä ja sitten kohta tulikin plussa.
Sen jälkeen käytimme jonkun aikaa ehkäisyä ja taas aloimme yrittää vauvaa. No hoitoihin jouduimme turvautumaan ja kävi ilmi, että meidän esikoista ei olisi kaiken järjen mukaan edes pitänyt tulla. :O
No sitten hoidoilla saimme toisen lapsen ja sen jälkeen en ole kumeihin, enkä pillereihin koskenut. Kuopus on nyt 5-v. Tuskinpa enää tärppää. :snotty:
 
[QUOTE="huoh";29368695]Minun ei ole elämäni aikana tarvinnut käyttää ehkäisyä kovinkaan tiuhaan. Alettiin yrittämään vauvaa, kun olin jotain 20-v. Tärppäsi vasta pari vuotta sen jälkeen, kun söin hetken pillereitä (luovutettiin yrittäminen) ja sit yks kaks vaan unohdin ottaa niitä ja sitten kohta tulikin plussa.
Sen jälkeen käytimme jonkun aikaa ehkäisyä ja taas aloimme yrittää vauvaa. No hoitoihin jouduimme turvautumaan ja kävi ilmi, että meidän esikoista ei olisi kaiken järjen mukaan edes pitänyt tulla. :O
No sitten hoidoilla saimme toisen lapsen ja sen jälkeen en ole kumeihin, enkä pillereihin koskenut. Kuopus on nyt 5-v. Tuskinpa enää tärppää. :snotty:[/QUOTE]

Elä sano...sisko sai työllä ja tuskalla kaksi,kolmatta ei edes hoidoilla...kunnes kakkosen ollessa 6v, pärähti luomuplussa. Ei minkään järjen eikä todennäköisyyden mukaan. Nyt se ylläri on 2v.
 
Esikko tuli ehkäisystä huolimatta isona yllätyksenä, tätä kakkosta sitten "tehtiin" puolitoista vuotta kunnes otti onnistuakseen. Epätoivo tuossa ehti iskeä, varsinkin kun esikoinen "vaan tuli". En oikeastaan edes uskaltanut enää toivoa ja siksi mulla on edelleen epäuskoinen olo vaikka rv 17 pyörähtää käyntiin ylihuomenna. Mitä tahansa voi vielä tapahtua ennen kuin lapsen saa syliin - jos saa. Elämästä ei koskaan tiedä.

Joskus se vaan ottaa aikaa, joskus ei, ja joskus se ei tapahdu ollenkaan. Mitään ei voi ennalta tietää, voi vain toivoa parasta.

Kovasti tsemppiä AP:lle ja toivotaan että 2014 on teidän ja muiden vauvakuumeilijoiden vuosi. =)
 
Meillä meni kuusi ja puoli vuotta ja siitäkin kävimme kolme vuotta hoidoissa ennen kuin onnistui. Olin jo luovuttanut hoitojenkin suhteen ja se olikin aikamoinen yllätys, kun sain plussan testiin. Nyt meillä on vuoden ikäinen neitokainen. Viikko sitten saimme tietää, että odotamme ihmettä eli tulin raskaaksi ihan luomuna, jota emme koskaan osanneet odottaa. Erittäin toivottu tämäkin on ja nyt jännittääkin miten käy, koska matka on vielä pitkä.

Mutta ap:lle toivotan kovasti tsemppiä yritykseen ja toivon, että saatte helpommin lapsukaisen kuin me. :)
 
4 vuotta. Välille mahtui yksi keskenmeno.

Kannattaa keskittyä siihe muuhu elämään nyt. Alota vaikka joku uus harrastus, tai opinnot...mikä nyt vaan kiinnostais. :) Yritä myös pitää toivo yllä mutta älä keskity siihe liikaa. Ja murhaa ne "entä jos ei.." ajatukset samantien kun semmosia huomaat.
Mua kaduttaa, että elin nuo 4 vuotta vaan sille lapsenteolle, ja todellinen elämä jäi elämättä.
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos ihanista, tukevista ja ymmärtävistä kommenteistanne! Helpottaa todella tietää että ei olla tän asian kanssa yksin ja se että puolikin vuotta yritystä on lyhyt aika.

Olin alussa, pari kuukautta sitten "ihan varma" että olen raskaana, sitten menkat tuli tosi kovien kipujen kanssa, ajattelin että oisko varhainen keskenmeno, vuoto alko samana päivänä kun menkkojen piti alkaa. :/

Niin ja en oo käyttänyt vuoden 2006 jälkeen pillereitäkään, kun niitten kans musta tulee ihan hullu lehmä! :P

Totta tuo että elämää pitää elää samalla kun lasta yrittää. Eikä vaan elää kaikkea sille lapsenteolle.

Miehelle eilen saunassa itkusena tihrustin kuinka en vieläkää oo raskaana, ku menkat alko.. :( Salaa toivoin ja luotin että pieni ilmottais tulostaan, mutta ei.

Eräs ystävä puhui yhteisessä illanvietossa syyskuussa kuinka ei vielä aijo tulla raskaaksi kun on pikkuriiviö 3v kotona, nyt kuitenkin ilmoitti kuinka saa heinäkuussa vauvan.

Onneks, ONNEKS en oo vielä ihan katkeroitunut niin etten ihan aidosti pystyis olemaan toisen puolesta onnellinen ja toivoa kaikkea hyvää. Ei toisen onnellisuus oo mitenkään minulta pois.

Ihanaa joulua kaikille! Nyt myö nautitaan elämästä ja kahdenkeskisestä ajasta miehen kans vielä kun voi. Onhan meillä kaksi pientä koiraa täällä jota hoivata. :D
 
Onko teillä perustieto kuukautiskierrosta ja hedelmällisistä päivistä hallussa? Joillakin kun ajoitus on ihan pielessä tai peittoja heilutellaan liiankin usein.
 
Oletko sinä käyttänyt ovistestejä? Jos oikeasti haluaa raskaaksi, niin kannattaa selvittää, milloin on ne otolliset tunnit/päivät kuukaudessa. Muina aikoina on ihan turha yrittää. Ei raskaaksi tulla muulloin kuin oviksen aikana. (Joo, joillain miehillä siittiöt voi elää viikonkin, mutta ehkä sun miehellä ne elää vaan hetken, ei voi tietää).

Mä olen aina kalenterista katsonut, milloin haluan lapsen syntyvän. Sitten ovistestien kanssa tsekkaan oikean hetken parittelulle ;) ja se on siinä. Kertalaakista tulin raskaaksi molemmilla kerroilla.

Kaikilla ei tietenkään onnistu ikinä, mutta helpommin se onnistuu, kun oikea hetki on selvillä.
 
Meillä oli takana 3 vuotta yritystä, ennen kuin tärppäs. Älkää ajatelko asiaa liikaa, vaan antakaa mennä omalla painolla. Kyllä se siitä. Jos ei vuoden jälkeen oo tärpänny, niin voitte mennä tutkimuksiin. Lapsettomuushoidot on hyviä! Tsemppiä!
 
Joo, ostin melki heti kun päätettiin alkaa yrittämään lasta ni sen clearblue ovistestin. Ja muutaman raskaustestin samalla apteekkireissulla. :)
Muutamana päivänä tein ovistestiä noin puolessa välissä kiertoa (kierto ollu päivälleen tarkka) mutta aina kun näytti surunaamaa se diginäyttö ni tympäännyin. Muutama tikku on vielä jäljellä, täytyy ensi kierrosta taas koittaa selvittää..

Ollaan sekstailtu noin joka 3pv. ;)
 
Ekassa meni yli vuosi että raskauduin. Toinen tulikin sitten "varmojen" päivien vahinkona omin lupinensa. Ikää oli suurin piirtein saman verran kuin ap:lla. Joten älä stressaa ja keskity vaikka muihin elämän juttuihin nyt?
 
Ite muistan kun alettiin yrittää esikoista ni ihan into pinkeenä kirjoittelin palstoilla yrityksestä ja milloin menkat jne. ostin ovistikkuja ja yritin bongailla sitä. Sit vaan alkoi tulla ahdistus jo lyhyen ajan jälkeen kun menkat vaan aina tuli, kun just ajatteli ettei kauan mee. Lopetin palstoille kirjoittelun ja oviksen bongailun ja vähän jälkeen sen olinkin raskaana.

Ihan totta, yrittäkää relata nyt ainakin se vuosi ton yrittämisen kanssa, eikä niitä oviksiakaan tarve metsästää jos harrastaa usein seksiä, ja just sellaista suorittamatonta seksiä, ettei tarvi miettiä koko aikaa et joko nyt tulis raskaaksi.

Villi veikkaus, ettei enää kaunaa mee kun saat plussan.
 

Similar threads

1
Lasta ei kuulu...
Viestiä
0
Luettu
607
Lapsen saaminen
1+1+3
1

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa