pinna palaaaaaarrrgghh!

väsyttää, suututtaa, pinna tiukalla.. Vaikka hoitovapaalle jäinkin, toiset päivät ovat todella rankkoja. Ja sitten tulee ärähdettyä lapsille ja siitä seuraa itselle vieläkin surkeampi mieli.. Jos yöllä saa nukuttua pitemmät unet (eli enemmän kuin 2 h kerralla) vaikuttaa päivä jo paremmalta... siihen asti kun taas kolahtaa..
Itselle ei ole aikaa. Mieheni kanssa haikeina muistelemme hauskaa yhdessäoloa ennen lapsia - vaikka yhtämieltä olemmekin siitä että lapsiamme emme pois vaihtaisi.. Mutta jossakin mättää - missä? Mikä neuvoksi? Jos yksin pääsen edes ruoka-kaupassa käymään, on huoli kotona odottavasta kaaoksesta koko ajan mielessä, kieli vyön alla juostessa..

 

Joo on kyllä tuttua tekstiä ja itse olen kanssa kokenut vähäisen unen todella rankaksi... Kuitenkin ainakin itselläni on helpottanut kun olen vaan pakottanut itseni väkisin hellittämään esim.kodin suhteen sekä antanut mieheni ja mummujen ja tätien hoitaa lapsia sekä ottaa omaa aikaa väkisin meinaan on heti syyllinen olo kun on joku meno itsellä. Sitä olenkin ihmetellyt että miksi en osaa rentoutua kun saisin ja on todella vaikeita päiviäkin niin että itken vaan tai olen ns. koomassa etten tajua mitä ympärillä tapahtuu.
Kuitenkin sitten olen opetellut lepäämään vaikka ihan pienetkin välit kun vaan saan ja niinpä tää alkaa purkautumaan tämä ainainen väsymys ja pinnan kiristely.
Mieheni on kyllä aivan ihanasti tukenani ja tekee enemmän kuin ikinä osasin kuvitllakkaan eli saan olla kiitollinen :heart:

 

kiitos! niinhän tuo minunkin mieheni on soitellut töistä pitkin päivää kun aamupäivällä itkeä turautin puhelimeen että en taida jaksaa.. On raukka nyt tosi huolissaan.. Tyttökaveri ehdotti että lähdemme illalla ulos, vaikka vain kävelylle kaupungille (sekin vaatii 45 min bussimatkan..) niin että pääsisin hieman erilleen tästä rumbasta.. Nyt varmaan vaaditaan minulta itseltäni se että saan revittyä itseni irti tästä aika ajoin - nyt kun imetyskin on loppunut pitäisi olla helpompaa.. (vaikka maitoallergisen pienimmän takia muuten haasteellista onkin..) Eiköhän se tästä. Vaikka ei mummuja ja tätejä lähellä olekaan, näkyy ystäviä kuitenkin löytyvän!