Pikkupirpana rakastaa siivoamista

["jojo"]

Mistähän tuo on ominaisuutensa oikein perinyt? Ei meiltä ainakaan

Puolitoistavuotias poika kulkee mielellään joka paikassa rätti kourassa ja pyyhkii sillä kaikkea mahdollista. Välillä hän pyytää vettä, juo tilkan, kaataa loput lattialle ja pyytää rättiä. Sitten hän onnellisena kuivaa lattian. Äsken jätin hänet hetkeksi kaksin jugurttinsa kanssa varmana siitä, että nälkä voittaa muut tarpeet, mutta kitin kontit. Eikä muuta kuin kostea rätti kehiin vaan ja jannu siivosi joka tipan itse lattialta.

 

["Anne"]

Vielä hetki ja varmaan teilläkin luuhataan joka nurkka imurin kanssa. Ei ole periytyvää enkä usko että on pysyvääkään, toivon kyllä

 

["jojo"]

Poika ei vielä itse jaksa käyttää imuria, mutta tuo mulle välillä imurintöpseliä kovasti paapattaen. Sitten hän näyttää, että mun pitäisi laittaa töpseli seinään. Sen jälkeen hän menee imurille ja näyttää, mistä mun pitää painaa, että saan imurin käyntiin. Pisteeksi i:n päälle hän osoittaa, missä on imuroitavaa, ja elehtii samalla kuin imuroisi itsekin.

Saisi todella olla pysyvä ominaisuus!

 

[Kärppänä heinälatoon]

Meillä on kanssa aina ihan innoissaan, kun pääsee pyyhkimään pölyjä. Tosin sitä pitää vahtia, koska jos itse kastaa rättiä, sitä ei puristeta yhtään kuivemmaksi ennen kuin taas pyyhitään..

Imuri on ollut ihan ykkösjuttu vauvasta lähtien. Ja suorastaan loisti onnesta viime perjantaina, kun sai iskän kanssa imuroida ihan oikeasti.

Miten musta kuitenkin tuntuu, että tämä on ohimenevä vaihe, joka ei enää teini-ikään kestä, vai kannattaisko jo alkaa toivoa, että meille kasvaa oma siivooja? :saint: