Pikkukakkonen, mikä muuttuu?

[tytön äiti]

Kertokaahan viisaammat. Mitä muuttuu pikkukakkosen tultua taloon (esikoinen 2,5v)? Tosiaalta yksi lapsi vie jo lapsettoman perheen edut? Itse olen kahden vaiheilla uudesta lapsesta. Mies kuumeillee kyllä. Itsellä on takana jo toinenkin, valitettavasti ikävästi päättynyt, raskaus (vk 32) joten nyt sitä miettii.. Olisinko todella valmis perheenlisäykseen ja tiedänkö ihan oikeasti mitä siitä sitten seuraa??

 

[tytsy]

Jos et oo vielä varma niin odota vielä..kyllä sä kerkiät vielä pikkukakkosia tekemään..

 

[Augustina]

Pikkukakkonen vie loputkin omat aikasi ja niitä syliin tulijoita on sitten kaksi eli aina on jotakin hommaa. Toisaalta meillä ainakin sisarukset tulevat hyvin juttuun keskenään ja elämä helpottuu koko ajan ku lapset kasvaa. Mutta työtä se teettää siitä ei pääse mihinkään!

 

[Footballers Wife]

Meillä ikäeroa 1v9kk. Ensimmäinen vuosi kahden kanssa oli aika hektistä, mutta sitten on helpottanut, kun samat ruoat käy ja on sama rytmi (mitä nyt kakkonen vetelee vielä päikkäreitä ja silloin saadaan esikoisen kanssa kahdenkeskistä aikaa). Viehän se enemmän aikaa kahta hoitaa, mutta myös antaa aikaa, kun lapset touhuaa keskenään eikä sua tarvita leikkikaveriksi koko ajan. Kyllä ne tappeleekin, välillä aivan hirveää. Jotenkin sitä vain kestää ja jaksaa. Ja aika menee niin nopeaa...

 

[Koivu]

Olen kuullut sanottavan, että kakkonen muuttaa elämää paljon, ainakin paljon enemmän kuin kolmas. Joutuu jakamaan huomion useammalle kuin yhdelle lapselle, ja esikoiselle tämä on uusi tilanne myös. Sama ei tapahdu toiselle lapselle, joka on alun alkaen tottunut siihen että ei ole ainoa. Kahdesta lapsesta on kaksinkertainen työ.

Kolmas kun syntyy on usein sitten kahdesta ensimmäisestä seuraa toisilleen, kun taas kun se toinen syntyy, niin hänetkin on otettava mukaan heti vauvan hoitoon.

Mun mielestä aika paljon muuttuu.

 

[taustalla]

Olen itse ainoa lapsi ja kärsin siitä lapsuudessa todella paljon, joten halusin ehdottomasti esikoiselle kaverin. Kaveria saatiinkiin sitten yrittää monta vuotta ja ikäeroa lapsillamme on 5 vuotta. Varsinaista leikkiseuraa heistä ei toisilleen ainakaan vielä ole, mutta hyvin synkkaa muuten. Isompi ei pienempää pahemmin kiusaa. Meillä vanhempi lapsi on ollut pienestä pitäen hyvin vaativa ja vilkas, mutta nuorempi on paljon tyytyväisempää ja rauhallista sorttia, joten minulla ei työmäärä ole paljonkaan kasvanut. Enkä kyllä mitenkään ajatellut "työtaakan" lisääntymistä, kun toista lasta halusin. Mies tuossa jo haluaisi kolmatta, mutta kun en ole helposti lisääntyvää tyyppiä, niin voi olla, että meille nämä kaverukset riittävät.

 

[tuplamamma]

meidän sankarit 2.5 v ja 8 kk. Samaa mieltä jalkapalloilijan vaimon kanssa että eka vuosi pitää kiirusta kaikilla rintamilla. Ainakin jos vauveli nukkuu yhtä vähän/ huonosti kuin meidän neiti...niin ihana ja aurinkoinen vesseli muuten kuin onkin.
Työtä (pyykkiä, vaipanvaihtoa, syöttöhommia jne) on tuplaverran, omaa/ yhteistä aikaa miehen kanssa ei ollenkaan. Kotityöt seisoo eikä mitään extraa ehdi, hyvä kun arki pyörii. Esikoinen on mustasukkainen ja voimakas uhma+minäitse mies-vaihe. Sisaruksia ei voi toistaiseksi jättää keskenään hetkeksikään kun ei koskaan tiedä mitä esikoinen keksii ja tekee tahallaan / vahingossa.
Entäpä hyviä puolia? Olemme perhe ja meillä on kivaa yhdessä. Lapset ovat enimmäkseen aivan ihania ja voi sitä iloa&riemua mikä sisaruksilla on välillä jo nyt keskenään. Isoveli on siskon suuri idoli, paras naurattaja ja sisko (kaikesta huolimatta) kovin rakas ja tärkeä veljelle.
Ja minä olen onnellinen (vaikkakin unenpuutteen takia väsynyt) äiti. Omia lapsia arvostaa tosi paljon etenkin kun kaikki ystävät eivät ole onnistuneet saamaan omaa lasta. Tämä kaikki on vaivan arvoista ja se kestää vain pienen hetken kun lapset kasvaa niin äkkiä =) Minusta ikäeroa ei kannata kasvattaa tarkoituksella kovin isoksi (sanon omasta kokemuksesta ja samaa mieltä tuntuvat olevan lapsituttavatkin) Eli onnea yritykselle ja rohkeasti vaan "matkaan"!

 

[taustalla]

Meillä isosisko on jo kolmannella luokalla ja nyt pikkuinen reilu 2 kk. Tämä on ollut ihan tiedostettu valinta, en halunnut kahta ihan pientä vaikka kyllä näen siinäkin omat hyvät puolensa. NYT todella nautin uudesta vauvasta ja siskokin nauttii. Sisko osaa jo kovasti hoitaa ja vaikka pientä mustasukkaisuuttakin on ollut ymmärtää miten paljon äidin huomiota pienempi vie vielä jonkin aikaa.

Eihän lapsista varmaankaan ole hirveästi leikkikavereiksi toisilleen, mutta niitä kavereita on onneksi riittänyt muutenkin. Isosiskon saan muutaman vuoden kuluttua viikkorahojen vastineeksi lapsenvahdiksi ja pääsen itse jumppaan tms. Lisäksi nyt on ihan mukava olla kotona kun on vielä pieni koululainen.

 

[Highlanderiina]

Kaikki muuttuu. Yhden kanssa pärjää helposti miten vaan, missä vaan, mutta kahden kanssa onkin sitten eri juttu.

Meillä on lapset syntyneet -94, -97 ja -04. Pakko sanoa, että kyllä se oli aikamoinen rumba meilläkin vaikka ikäeroa ekan ja tokan välissä oli reilut 3v.
Nyt on ihanaa, kun isot muksut on jo isoja koululaisia ja nuorimmainen 9,5kk.

 

[hi-5]

Yhden lapsen kanssa on helpompi lähteä liikkeelle (ja huomattavasti nopeammin!), mutta noin vuoden jälkeen meillä on ollut tuplasti hauskempaa ja lapsista on kovasti seuraa toisilleen. Ensimmäinen puoli vuotta oli kieltämättä aikamoista rumbaa, varsinkin, jos aamulla piti ehtiä jonnekin. Rintareppu ja myöhemmin rinkka olivat suureksi avuksi nukkumattomalle ja kitisevälle vauvalle ja niin myös kotihommat ja ulkoilut sujuivat hyvin.

Anna itsellesi aikaa päättää ja tunnustella asiaa, ei odotuksesta varmaan nauti, jos sitä ei itse halua.