T
Tyttö 16v
Vieras
Lapsen ravinto 6:sta 24:n kuukauden ikään.
Muistathan, että 6 kuukauden ikäinen lapsi tavallisesti saa ruveta
juomaan sekoittamatonta lehmänmaitoa. Mutta ymmärrät kai, että maidon
yhä tulee olla niin puhdasta ja terveellistä kuin suinkin, kernaimmin
steriloitua niin kuin ennenkin; jos se on mahdotonta, niin on varminta
keittää se tavallisella tapaa padassa. Jos lapselle annetaan
mannaryynivelliä, joka, kuten muistanen, keiteään yhtä suurista määristä
vettä ja vastalypsettyä maitoa – suuri kupillinen (2 desilintraa)
kumpaistakin – ja 5:stä pienestä teelusikallisesta mannaryyniä, parista
suolanrakeesta ja pienestä lusikallisesta sokeria, - niin et saa luulla,
että tämäkin voidaan keittää sekoittamattomasta maidosta, kun lapsi on
täyttänyt 6 kuukautta. Ei, velliin on sekoitettava vettä, koska vesi,
kiehuessaan avonaisessa padassa noin neljännestunnin, haihtuu ilmaan, ja
koska sekoittamaton maito täten kiehuessaan kokoon tulee liian
voimakkaaksi pienelle lapselle – vielä. Vasta kun lapsi on vuoden vanha,
voit keittää vellin paljaasta maidosta. 6:sta 12 kuukauteen voit
vähitellen vähentää vesimäärää ja lisätä maitomäärää, esim. siten, että
viikon ajan vähennät ateriasta joka päivä lusikallisen vettä ja lisäät
siihen lusikallisen maitoa. Sitten pidät sen semmoisenaan 3 viikkoa –
jonka jälkeen taas teet samalla tavalla, kunnes viimeisenä kuukautena
maito on sekoittamatonta. Moni arvelee, että kun lapsi saa hampaita,
niin se on merkkinä siitä, että se voi ruveta syömään vaihtelevaisempaa
ruokaa, niin kuin kalaa, lihaa, leipää y. m. – Mutta lääkäri sanoo, että
hampaiden puhkeaminen ei vielä ole merkkinä siitä, että sen on syötävä
semmoisia ruokia, vaan siitä, että se voiraan vieroittaa – joko
äidinrinnasta tai pullosta – (Vieroittamisesa puhutaan seuraavassa
luvussa). Se voi kyllä sietää semmoisia ruokia; nähdäänhän usein,
varsinkin maalla, vankkoja pikkulapsia, jotka syövät aikaihmisten kanssa
sekä perunoita että silliä heti kun ensimmäiset hampaat ovat
ilmestyneet, sekä juovat piimää ja kahvia, ilman että heillä siitä on
mitään näkyväistä haittaa. Mutta monta kertaa saavat he myöskin
ankaroita vatsatauteja ja monta kertaa tulevat sellaisella ravinnolla
ruokitut pikkulapset, varsinkin kaupungeissa, kalpeiksi ja turpeiksi ja
saavat huonon vatsan sekä ohuet käsivarret ja jalat. Maalla antaa raitis
ilma heille voimia sulattaamaan monenlaisia ruokia, johon he kapungin
tukahdutavassa kurjuudessa eivät kykene. Mutta maitoruoka on heille
kaikille parasta, aina parasta.
Emme saa unohtaa, että maito sisältää kaikkia niitä aineita, joita
lapsen ruumis tarvitsee, aivan sopivat määrät, sekä luita että rustoja
varten, hiuksia ja hampaita varten, lihaa, aivoja ja kaikkea muuta
varten. Jokavastoin me muista saatavissamme olevista ruoka-aineista
saamme ravintoa ainoastaan osalle näistä kaikista. Sentähden elä luule
antavasi pienelle lapsellesi voimakkaampaa ja parempaa ravintoa
vaihtamalla maidon kalaan, lihaan ja voileipään. Voimakkain ja paras
ravinto on yhä maito ja maitoruoka (s.n. maidosta keitetty velli ja
puuro, maito ja korput jne.) – aiva 1½ vuoden vanhaksi ja kauemminkin.
Maidon ja maitoruokien tulisi kernaimmin koko lapsuuden ajan pysyä
lapsen pääasiallisempana ja rakkaimpana ravintona, vielä silloinkin, kun
on jo aikoja sitten ruvennut syömään kaikenlaisia muita ruokia
maitoruokien ohella. Mutta kun lapsi on täyttänyt 1½ vuotta ja on aivan
terve, voit kuitenkin huoleti ruveta antamaan sille muutakin kuin
maitoruokaa. Parhaimmissa lastenkodeissa ulkomailla pidetään 1½-vuoden
ikää sopivana siihen. (Meillä on vuoden ikää pidetty oikeana aikana.
Mutta usein olemmekin olleet suuressa hädässä siitä, miten voisimme
pitää pikku vatsan kunnossa. Se tulee niin kauhean kovaksi, kun
pehmeäksi keitetty muna on jokapäiväisenä ruokana niin nuorella iällä!
Useimmat äidit voivat kyllä kertoa monista huolistaan ja suuresta
vaivastaan tässä suhteessa. Sentähden on varmempi aloittaa myöhemmin).
Ensimmäinen ravinto tavallista ruokaa, jota lapselle on annettava, on
kala, munat, olutjuusto, vähän voileipää hyvästä ranskanleivästä ja
terveyskorpuista. Näitä ei ole kuitenkaan annettava kaikkia samana
päivänä, vaan alussa yhtenä päivänä päivälliseksi kalaa, toisena munaa,
kolmantena olutjuustoa ja sitten taas samalla tavalla. Muilla aterioilla
maitoruokaa, niin kuin ennenkin. Kaikki pitää olla parasta lajia ja
valmistettu suurella huolella. ”Ei mikään ole liian hyvää minun
lapsilleni. Paras – s.o. terveellisin – on tuskin tarpeeksi hyvää”,
sanoi eräs äiti kerran 40 vuotta sitten, ja tämä käsitys alkaa nyt tulla
yleiseksi. Muista aina, että syötät lasta rauhallisesti ja
kärsivällisesti, niin että sillä on aikaa pureksia; vaikka hampaita
olisikin ainoastaan muutamia, niin on ruoka kumminkin sekoitettava
syljellä voidakseen oikein sulaa. Elä unohda tätä! Eläkä suinkaan työnnä
kiireesti ruokaa lapsen suuhun joutuaksesi pian valmiiksi – niin kuin
muutamat tekevät. Kalan tulee olla tuoretta ja laihaa, helposti sulavaa
lajia niin kuin turskaa, kuhaa, haukea, ahventa, - mutta ei lohta eikä
rasvaista kampelaa vielä. Se on puhdistettava ja pestävä hyvin hyvästi,
ja pantava kiehuvaan, vähän suolattuun veteen, jossa se saa kiehua
siksi, kunnes ruodot irtaantuvat. Sitten perataan siitä erittäin
huolellisesti ruodot ja ja nahka, - lapsi ei saa millään muotoa niellä
ruotoa! – Kala hakataan hienoksi veitsellä ja sekaan pannaan
lusikallinen lapsen tavallista lämmintä maitoa. Vähän hienonnettua
maitokeksiä voidaan myöskin panna kalan ja maidon sekaan tai vähän
hyvästi leivottua, päivän vanhaa ranskanleipää, jolle on hienosti
voideltu hyvää voita ja joka on leikattu aivan pieniksi palasiksi.
Kuoret on leikattavat pois. Sen jälkeen voi lapsi juoda puoli kupillista
haaleata maitoa, jos haluaa. Munien tulee olla niin tuoreita kuin
suinki, sekä pehmeäksi keitettyjä. Pane muna kiehuvaan veteen, joka
kokonaan peittää sen, ja anna sen kiehua 3 minuuttia, jos se on
tavallisen kokoinen. Säre munan pyöreä pää veitsellä ja kaada sisältö
(tai ota se teelusikalla) puhtaaseen lämpimään kuppiin; - elä kuitenkaan
ota mukaan kovaksi kiehunutta osaa valkuaisesta, joa on lähinnä kuorta.
Sekoita ruskuianen ja valkuiainen hyvästi kupissa ja hakkaa valkuiainen
palasiksi lusikalla. Sekoita siihen hiukan suolaa sekä kernaasti vähän
voideltua ranskanleipää nniin kuinkalaakin tai anna lapsen syödä
vuodotellen puoli teelusikallista munaa ja pieni palanen voileipää tai
maitokeksiä. Ei hapanta, raskasta tai tuoretta leipää; mutta maitoleipä
ja hyvästi leivottu vehnäleipä, joka on päivän vanhaa ja josta kuori on
leikattu pois, on sopivaa. – Sen jälkeen voi lapsi juoda puoli
kupillista maitoa, jos tahtoo. Elä koskaan anna vanhoja munia, jotka
haisevat tai maistuvat vastenmieliseltä tai jotka ovat ”oudon” näköisiä.
Elä myöskään anna kovaksi keitettyjä munia niin pienille lapsille.
Suuremmille lapsille – nelivuotisille ja sitä vanhemmille – voit antaa
kovaksi keitettyjä munia, jos hakkaat ne aivan hienoksi - mutta ei
muuten. Mahaneste ei nimittäin kykene sulattamaan kovaksi keitettyä
munanvalkuaista, ellei se ole hienoa kuin hienot ryynit. Munamaitoa voi
keittää kupillisesta maitoa; kun se kiehuu, vispilöit siihen munan, joka
sitä ennen on hyvästi vatkattu, sekä teelusikallisen sokeria. Sitä
vatkataan kovasti, kunnes se jälleen rupee kiehumaan, jolloin se on
valmista. Maissivelliä keitetään teelusikallisesta maissijauhoja, jotka
vähän sokerin kanssa vispilöidään kupilliseen maitoa. Sahtisoppaa voit
keittää hyvästä, imelästä sahdista tai pullo-kaljasta. Voit myöskin
käyttää baierilaista olutta, jos sinulla ei ole muuta, sillä oluessa
oleva alkohooli haihtuu keittäessä, mutta sen karvas maku ei juuri
miellytä lasta. Siinä tapauksessa voit sekoittaa olueen vähän vettä tai
enemmän maitoa. Muuten keität olutjuuston seuraavalla tavalla: ½
kupillista sahtia tai olutta, 1 kupillinen maitoa, 1 pieni
lastenlusikallinen vehnäjauhoja ja teelusikkallinen sokeria (tai
siirappia, jos vatsa on kova). Vispilöi jauhot hyvästi maitoon ja
kiehauta se pienessä puhtaassa padassa. Lisää sitten sahti ja sokeri,
vatkaa ja keitä sitä 1 minuutti. Silloin se on valmis. Kaada se
puhtaalle syvälle lautaselle.Hyviä terveyskorppuja (ei palaneita)
voidaan murentaa sahtisopan sekaan. Se maistuu hyvältä ja pitää vatsan
kunnossa, jos se pysyy ymmella. Sahtisoppa tämmöisten terveyskorppujen
kanssa on hyvä keino umpitautia vastaan. Varsinkin aamiaiseksi. Monet
pikkulapset syövät tätä ruokaa aamiaisekseen vuosikausia. (Mutta alussa
sopii se paremmin päivälliseksi). Sen jälkeen, noin kuukauden tai parin
kuluttua, voi lapsi silloin tällöin saada vähän kirkasta lihalientä-
jota aivan hyvin voidaan valmistaa Liebigin tai Vukin ekstraktisra, jos
ei ole lihaa, mistä keittää. Herneen kokoinen pala ekstraktia sulatetaan
kupilliseen kieuhuvaa vettä, mikä sitten kaadetaan syvälle lautaselle,
jonka tehtyä sekoitetaan tuore munanruskuiainen sekä hieman suolaa. Sen
ohella kernaasti hiukan voileipää, niin kuin ennenkin, tai pari pientä
korppua lihaliemessä. Vähän hyvää kalavanukasta tai kalapyöryköitä
kalaliemessä, joka ei ole liian suolaista ja joka on suurustettu
nuorella, kermansekaisella maidolla tai vastalypsetyllä maidolla sekä
jauhoilla – ja jossa ei ole mitään hapanta eikä mausteita – voi lapsi
myöskin kohta saada. Nuoria, tuoreita porkkanoita, jotka keitetään
pehmeiksi hiukan suolaisessa vedessä, voidaan myöskin hakata hienoksi
veitsellä ja sekoittaa liha- tai kalaliemeen. Oikein erinomaisen hyviä
perunoita, joita on keitetty niin, että ne tulevat ”jauhoisiksi”, voi
lapsi myöskin syödä vähän, mutta ainoastaan päällimmäistä jauhoisinta
kerrosta sekoitettuna kalaruokaan. Kun nyt lapsi on parin kuukauden ajan
saanut tätä ruokaa päivälliseksi ja muilla aterioillaan syönyt
maitovelliä, mannaryynipuuroa tms. voi sille ruveta antamaan vähän
lihaa. Ei siksi, että se sitä tarvitsisi, lapsi voi aivan hyvin olla
ilman lihaa 2-3 vuoden vanhaksi ja kauveminkin, kun se vaan saa
runsaasti hyvää maitoruokaa, hyvää kalaa, munia ja sahtisoppaa – vaan
koska meillä nyt kerran on totuttu siihen, että pienen lapsen on
mahdollisimman aikaiseen ruvettava syömään samaa ruokaa, kuin
aikuisetkin syövät.Ensimmäisenä liharuokana voivat kernaammin olla
hienot lihapyörykät tai pieni palanen kananpoikaa tai pyyn lihaa,
hyvästi keitettynä ja hienoksi leikeltynä. Tähän sekoitetaan sitten
vähän maitoa ja leipää ja valmistetaan samoin kuin kala, josta edellä
puhuimme. Vasikanliha (mutta ei vastasyntyneen, vaan 3 tai 4 viikon
canhan elukan) on myöskin hyvää, samoin karitsan liha, myöhemmin voidaan
antaa nuorta, mureata häränlihaa, nuorta metsäkanaa tai muuta tuoretta,
hienoa lihaa. Mutta ei porsasta, vanhaa lammasta, silavaa, savustettua
makkaraa, suolattua lihaa, suolakalaa tai silliä – muuta kuin
hätätilassa niin pienille lapsille. Paljon kernaammin ainoastaan
maitoruokaa. Ymmärräthän, että tämä ruokajärjestys on paras, mikä meidän
aikanamme tunnetaan, pienille lapsille. Mutta, paha kyllä, ei kaikilla
ole varaa hankkia itselleen parasta – ei edes lapsillensa, vaikka he
niitä varten luonnollisesti tekevät kaikki, mitä voivat. Minä tunnes
ihmisiä, jotka ovat hyvin säästäviä, yksinkertaisia ja vaatimattomia,
kun on kysymys heistä itsestänsä, mutta jotka aina ovat hankkineet
pienille lapsilleen ehdottomasti parasta, hintaan katsomatta. Mutta ne
perheet, jotka suorastaan eivät voi hankkia parasta, saavat
luonnollisesti tyytyä lähinnä parhainpaan. Sentähden seuraa tässä
sinulle vähän yksinkertaisempi ja huokeampi ruokjärjestys pikkulapsille.
Keittäessäsi velliä ja puuroa lapselle, voit vastalypsetyn maidon
asemesta käyttää kuorittua maitoa, kun sekoitat siihen hiukan
margariinivoita – (pähkinän kokoinen pala yhteen annokseen). Ja
vehnäjauhojen ja mannaryynien sijasta voit käyttää hyvin kaurajauhoja ja
ohrajauhoja, jos nämä jauholajit ovat huokeampia ja helpommin
saatavilla. Mutta ohrajauhoja- kenties myöskin kaurajauhoja, jos ne ovat
karkeita – on keitettävä kauvemmin kuin vehnäjauhoja, jokseekin niin
kuin mannaryyniä, siis noin neljännestuntia (12-15 minuuttia). Juomaksi
ei pikkulapsille kernaasti saa antaa kuorittua maitoa, varsinkaan ei
”separoitua”, muuten kuin hätätilassa. Mutta ”puolikuorittua” maitoa,
so. Maitoa, joka on kuorittu ½ vuorokautta lypsämisen jälkeen, voidaan
kyllä käyttää, kun lapsi on toisella vuodella. Myöskin voidaan sekoittaa
vastalypsettyä ja kuorittua maitoa, puoliksi kumpaistakin. Mutta muista
aika keittää maito. Mitä vanhempaa se on, sitä vaarallisempaa on lapsen
juoda sitä raakana. Se voi onnistua kerran tai kaksi, mutta voi myöskin
käydä niin hullusti, että lapsi voi saada siitä mitä ankarimman taudin.
Keitä sentähden maito lapselle heti, kun se on ostettu, eläkä anna sen
ensin seisoa happanemassa. Aseta se puhtaaseen paikkaan, missä ei ole
tomua. Anna lapsen juoda sitä hiukan haaleana. Piimää ei suositella niin
pienelle lapselle, kaikkein vähimmin vanhaa, sinisen hapanta piimää, -
siitä saattaa seurata hirvittävä vatsatauti. Voi kyllä tapahtua, että
terveet ja vahvat vuoden vanhat lapset voivat syödä oikein hyvää
viilipiimää, kun se on piimittynyt lyhyessä ajassa, niin ettei se ole
vanhaa eikä kovin hapanta, ja kun se on puhdasta – säilytetty puhtaassa
tomuttomassa paikassa. Mutta semmoinenkin maito voi olla vaarallista
pikkulapselle kaupungeissa. Maalla sietävät pikkulapset paremmin
viilipiimää, koska siellä tuskin on mitään baktereita: - se muuttaa
asian. (Suuremmille lapsille sopii semmoinen äkkiä piimittynyt, puhdas
viilipiimä – hienoksi murennetun ruokaleivän tai korppujen ja pinnalle
sirotellun sokerin kanssa – erittäin hyvin). Hyvä ruokaleipä, varsinkin
hyvä kauraleipä, on mitä terveellisintä leipää sekä lapselle että
aikuiselle. Mutta sen tulee olla puhtaasti valmistettua ja hyvästi
paistettua. Parasta on paahtaa sitä vähän uunissa tai puhtaalla
hellalla, ja puhdistaa irtonainen, raaka jauho hyvästi pois, ennen kuin
murennat sen maitoon tai annat lapselle. Niin pian kuin lapsella on
tarpeeksi hampaita purrakseen ruokaleipää, voi aivan hyvin muutamalla
aterialla saada se kovana. Jos sille levitetään vähän voita ja silloin
tällöin pannan hiukan juustoa, joka ei saa olla hampanta, niin tulee se
maistumaan erinomaisen hyvältä. Muilla aterioilla paloittelet sen
keitetyn, haalean maidon sekaan. Munien asemesta, silloin kuin ne ovat
liian kalliita, voit käyttää enemmän kalaa, huokeampiakin lajeja, kun ne
vaan ovat tuoreita, mutta elä koskaan osta puoliksi pilaantunutta ruokaa
lapselle! Anna niille kernaammin ainoastaan maitoruokaa. Keitä kala
kohtuullisen suolaisessa vedessä ja perkaa siitä hyvästi nahka ja
ruodot. Jos kala on rasvaista – katso, muodostuuko keitinveteen
rasvasilmiä – niin voit sekoittaa siihen vähän kuivaa leipää, sen sijaan
että antaisit lapselle voileipää. Kalapyörykät eivät ole kovin kallista
ruokaa, jos vaan on aikaa niitä valmistaa, mutta kaupungeissa voidaan
niitä ostaa valmiina jokseenkin huokealla: 5-6 pennillä kappale, ja
kaksi pyörykkää riittää hyvin 1½ vuoden vanhalle lapselle. 10-12 penniä
voinevat toki useimmat uhdata lapsen päivälliseen. Muuten luulen, että
säilyke-kalapyöryköitäkin voidaan käyttää, kun ne otetaan ehyestä
säilykelaatikosta ja keittään heti, kun laatikko avataan. (Säilykkeet,
jotka ovat kauvan seisoneet avatussa laatikossa, ovat vahingollisia sekä
lapsille että aikuisille). Säilykkeiksi laitettuja lihapyöryköitä ja
lihakakkuja ei sunun sitä vastoin pidä antaa lapselle, paitsi jos ne
ovat jotakin erityistä lajia, ilman mausteita. Tavalliset lihasäilykkeet
ovat nimittäin niin kovasti maustettuja (pippurilla, inkiväärillä,
muskotilla), että aika-ihminenkin usein saa niistä rinnan korvennusta.
Ja väkevät mausteet ova vahingollisia lapsille useammassa kuin yhdessä
suhteessa. Niin kuin jo edellä mainitsimme, ei lapsella ole mitään
kiirettä saada liharuokaa. Mutta jos sinä sen suuremmaksi tultua voit
hankkia sille vähän vasikanlihaa, joka voi olla huokeata keväällä (ei
vastasyntyneen vasikan lihaa, niin kuin jo sanottiin, sillä se on kovin
vaikeasti sulavaa ja voi aiheuttaa ankaran ripulin), tai vähän nuorta
lampaanliha, joka on huokeata syksyllä, niin se n hyvä asia. Hiukan
suolattua sekä vasikan etä lampaan lihaa, joka ei ole ollut suolavedessä
viikkoa kauvempaa, voivat pikkulapset myöskin syödä. Sitten on sinun
myöskin tiedettävä, että keitetyt ruat ovat terveellisempiä ja helpommin
sulavia kuin paistetut. Jos esim. talon aikaihmisille paistetaan kalaa,
niin saanet kai siitä jonkun palan keitetksi lapselle. Missään
tapauksessa et saa antaa lapselle paistettua nahkaa, sillä se on aivan
sulamatonta. Sahtisoppaa kuoritusta maidosta ja siirapista voivat
luullakseni useimmat hankkia pienille lapsillensa. Korppujen asemesta
voidaan sopassa myöskin käyttää hyvin paistettua ruokaleipää. Kahvia,
teetä, olutta, viiniä ja muita väkeviä aineita et luonnollisesti saa
koskaan antaa lapsille, sen kai tiedät. Sinä voir turmella heidän
terveytensä koko heidän elinajakseen, jos käytät niitä alituisesti.
Eivätkä ne aineet suinkaan ole huokeampia kuin maito (ainakin kuorittu),
minkä vuoksi sinä siis niitä käyttäisit? Anna lapsen saada maitonsa ja
maitoruokansa koko kasvamisaikansa: se on sen paras ja luonnollisin
ravinto.
Muistathan, että 6 kuukauden ikäinen lapsi tavallisesti saa ruveta
juomaan sekoittamatonta lehmänmaitoa. Mutta ymmärrät kai, että maidon
yhä tulee olla niin puhdasta ja terveellistä kuin suinkin, kernaimmin
steriloitua niin kuin ennenkin; jos se on mahdotonta, niin on varminta
keittää se tavallisella tapaa padassa. Jos lapselle annetaan
mannaryynivelliä, joka, kuten muistanen, keiteään yhtä suurista määristä
vettä ja vastalypsettyä maitoa – suuri kupillinen (2 desilintraa)
kumpaistakin – ja 5:stä pienestä teelusikallisesta mannaryyniä, parista
suolanrakeesta ja pienestä lusikallisesta sokeria, - niin et saa luulla,
että tämäkin voidaan keittää sekoittamattomasta maidosta, kun lapsi on
täyttänyt 6 kuukautta. Ei, velliin on sekoitettava vettä, koska vesi,
kiehuessaan avonaisessa padassa noin neljännestunnin, haihtuu ilmaan, ja
koska sekoittamaton maito täten kiehuessaan kokoon tulee liian
voimakkaaksi pienelle lapselle – vielä. Vasta kun lapsi on vuoden vanha,
voit keittää vellin paljaasta maidosta. 6:sta 12 kuukauteen voit
vähitellen vähentää vesimäärää ja lisätä maitomäärää, esim. siten, että
viikon ajan vähennät ateriasta joka päivä lusikallisen vettä ja lisäät
siihen lusikallisen maitoa. Sitten pidät sen semmoisenaan 3 viikkoa –
jonka jälkeen taas teet samalla tavalla, kunnes viimeisenä kuukautena
maito on sekoittamatonta. Moni arvelee, että kun lapsi saa hampaita,
niin se on merkkinä siitä, että se voi ruveta syömään vaihtelevaisempaa
ruokaa, niin kuin kalaa, lihaa, leipää y. m. – Mutta lääkäri sanoo, että
hampaiden puhkeaminen ei vielä ole merkkinä siitä, että sen on syötävä
semmoisia ruokia, vaan siitä, että se voiraan vieroittaa – joko
äidinrinnasta tai pullosta – (Vieroittamisesa puhutaan seuraavassa
luvussa). Se voi kyllä sietää semmoisia ruokia; nähdäänhän usein,
varsinkin maalla, vankkoja pikkulapsia, jotka syövät aikaihmisten kanssa
sekä perunoita että silliä heti kun ensimmäiset hampaat ovat
ilmestyneet, sekä juovat piimää ja kahvia, ilman että heillä siitä on
mitään näkyväistä haittaa. Mutta monta kertaa saavat he myöskin
ankaroita vatsatauteja ja monta kertaa tulevat sellaisella ravinnolla
ruokitut pikkulapset, varsinkin kaupungeissa, kalpeiksi ja turpeiksi ja
saavat huonon vatsan sekä ohuet käsivarret ja jalat. Maalla antaa raitis
ilma heille voimia sulattaamaan monenlaisia ruokia, johon he kapungin
tukahdutavassa kurjuudessa eivät kykene. Mutta maitoruoka on heille
kaikille parasta, aina parasta.
Emme saa unohtaa, että maito sisältää kaikkia niitä aineita, joita
lapsen ruumis tarvitsee, aivan sopivat määrät, sekä luita että rustoja
varten, hiuksia ja hampaita varten, lihaa, aivoja ja kaikkea muuta
varten. Jokavastoin me muista saatavissamme olevista ruoka-aineista
saamme ravintoa ainoastaan osalle näistä kaikista. Sentähden elä luule
antavasi pienelle lapsellesi voimakkaampaa ja parempaa ravintoa
vaihtamalla maidon kalaan, lihaan ja voileipään. Voimakkain ja paras
ravinto on yhä maito ja maitoruoka (s.n. maidosta keitetty velli ja
puuro, maito ja korput jne.) – aiva 1½ vuoden vanhaksi ja kauemminkin.
Maidon ja maitoruokien tulisi kernaimmin koko lapsuuden ajan pysyä
lapsen pääasiallisempana ja rakkaimpana ravintona, vielä silloinkin, kun
on jo aikoja sitten ruvennut syömään kaikenlaisia muita ruokia
maitoruokien ohella. Mutta kun lapsi on täyttänyt 1½ vuotta ja on aivan
terve, voit kuitenkin huoleti ruveta antamaan sille muutakin kuin
maitoruokaa. Parhaimmissa lastenkodeissa ulkomailla pidetään 1½-vuoden
ikää sopivana siihen. (Meillä on vuoden ikää pidetty oikeana aikana.
Mutta usein olemmekin olleet suuressa hädässä siitä, miten voisimme
pitää pikku vatsan kunnossa. Se tulee niin kauhean kovaksi, kun
pehmeäksi keitetty muna on jokapäiväisenä ruokana niin nuorella iällä!
Useimmat äidit voivat kyllä kertoa monista huolistaan ja suuresta
vaivastaan tässä suhteessa. Sentähden on varmempi aloittaa myöhemmin).
Ensimmäinen ravinto tavallista ruokaa, jota lapselle on annettava, on
kala, munat, olutjuusto, vähän voileipää hyvästä ranskanleivästä ja
terveyskorpuista. Näitä ei ole kuitenkaan annettava kaikkia samana
päivänä, vaan alussa yhtenä päivänä päivälliseksi kalaa, toisena munaa,
kolmantena olutjuustoa ja sitten taas samalla tavalla. Muilla aterioilla
maitoruokaa, niin kuin ennenkin. Kaikki pitää olla parasta lajia ja
valmistettu suurella huolella. ”Ei mikään ole liian hyvää minun
lapsilleni. Paras – s.o. terveellisin – on tuskin tarpeeksi hyvää”,
sanoi eräs äiti kerran 40 vuotta sitten, ja tämä käsitys alkaa nyt tulla
yleiseksi. Muista aina, että syötät lasta rauhallisesti ja
kärsivällisesti, niin että sillä on aikaa pureksia; vaikka hampaita
olisikin ainoastaan muutamia, niin on ruoka kumminkin sekoitettava
syljellä voidakseen oikein sulaa. Elä unohda tätä! Eläkä suinkaan työnnä
kiireesti ruokaa lapsen suuhun joutuaksesi pian valmiiksi – niin kuin
muutamat tekevät. Kalan tulee olla tuoretta ja laihaa, helposti sulavaa
lajia niin kuin turskaa, kuhaa, haukea, ahventa, - mutta ei lohta eikä
rasvaista kampelaa vielä. Se on puhdistettava ja pestävä hyvin hyvästi,
ja pantava kiehuvaan, vähän suolattuun veteen, jossa se saa kiehua
siksi, kunnes ruodot irtaantuvat. Sitten perataan siitä erittäin
huolellisesti ruodot ja ja nahka, - lapsi ei saa millään muotoa niellä
ruotoa! – Kala hakataan hienoksi veitsellä ja sekaan pannaan
lusikallinen lapsen tavallista lämmintä maitoa. Vähän hienonnettua
maitokeksiä voidaan myöskin panna kalan ja maidon sekaan tai vähän
hyvästi leivottua, päivän vanhaa ranskanleipää, jolle on hienosti
voideltu hyvää voita ja joka on leikattu aivan pieniksi palasiksi.
Kuoret on leikattavat pois. Sen jälkeen voi lapsi juoda puoli kupillista
haaleata maitoa, jos haluaa. Munien tulee olla niin tuoreita kuin
suinki, sekä pehmeäksi keitettyjä. Pane muna kiehuvaan veteen, joka
kokonaan peittää sen, ja anna sen kiehua 3 minuuttia, jos se on
tavallisen kokoinen. Säre munan pyöreä pää veitsellä ja kaada sisältö
(tai ota se teelusikalla) puhtaaseen lämpimään kuppiin; - elä kuitenkaan
ota mukaan kovaksi kiehunutta osaa valkuaisesta, joa on lähinnä kuorta.
Sekoita ruskuianen ja valkuiainen hyvästi kupissa ja hakkaa valkuiainen
palasiksi lusikalla. Sekoita siihen hiukan suolaa sekä kernaasti vähän
voideltua ranskanleipää nniin kuinkalaakin tai anna lapsen syödä
vuodotellen puoli teelusikallista munaa ja pieni palanen voileipää tai
maitokeksiä. Ei hapanta, raskasta tai tuoretta leipää; mutta maitoleipä
ja hyvästi leivottu vehnäleipä, joka on päivän vanhaa ja josta kuori on
leikattu pois, on sopivaa. – Sen jälkeen voi lapsi juoda puoli
kupillista maitoa, jos tahtoo. Elä koskaan anna vanhoja munia, jotka
haisevat tai maistuvat vastenmieliseltä tai jotka ovat ”oudon” näköisiä.
Elä myöskään anna kovaksi keitettyjä munia niin pienille lapsille.
Suuremmille lapsille – nelivuotisille ja sitä vanhemmille – voit antaa
kovaksi keitettyjä munia, jos hakkaat ne aivan hienoksi - mutta ei
muuten. Mahaneste ei nimittäin kykene sulattamaan kovaksi keitettyä
munanvalkuaista, ellei se ole hienoa kuin hienot ryynit. Munamaitoa voi
keittää kupillisesta maitoa; kun se kiehuu, vispilöit siihen munan, joka
sitä ennen on hyvästi vatkattu, sekä teelusikallisen sokeria. Sitä
vatkataan kovasti, kunnes se jälleen rupee kiehumaan, jolloin se on
valmista. Maissivelliä keitetään teelusikallisesta maissijauhoja, jotka
vähän sokerin kanssa vispilöidään kupilliseen maitoa. Sahtisoppaa voit
keittää hyvästä, imelästä sahdista tai pullo-kaljasta. Voit myöskin
käyttää baierilaista olutta, jos sinulla ei ole muuta, sillä oluessa
oleva alkohooli haihtuu keittäessä, mutta sen karvas maku ei juuri
miellytä lasta. Siinä tapauksessa voit sekoittaa olueen vähän vettä tai
enemmän maitoa. Muuten keität olutjuuston seuraavalla tavalla: ½
kupillista sahtia tai olutta, 1 kupillinen maitoa, 1 pieni
lastenlusikallinen vehnäjauhoja ja teelusikkallinen sokeria (tai
siirappia, jos vatsa on kova). Vispilöi jauhot hyvästi maitoon ja
kiehauta se pienessä puhtaassa padassa. Lisää sitten sahti ja sokeri,
vatkaa ja keitä sitä 1 minuutti. Silloin se on valmis. Kaada se
puhtaalle syvälle lautaselle.Hyviä terveyskorppuja (ei palaneita)
voidaan murentaa sahtisopan sekaan. Se maistuu hyvältä ja pitää vatsan
kunnossa, jos se pysyy ymmella. Sahtisoppa tämmöisten terveyskorppujen
kanssa on hyvä keino umpitautia vastaan. Varsinkin aamiaiseksi. Monet
pikkulapset syövät tätä ruokaa aamiaisekseen vuosikausia. (Mutta alussa
sopii se paremmin päivälliseksi). Sen jälkeen, noin kuukauden tai parin
kuluttua, voi lapsi silloin tällöin saada vähän kirkasta lihalientä-
jota aivan hyvin voidaan valmistaa Liebigin tai Vukin ekstraktisra, jos
ei ole lihaa, mistä keittää. Herneen kokoinen pala ekstraktia sulatetaan
kupilliseen kieuhuvaa vettä, mikä sitten kaadetaan syvälle lautaselle,
jonka tehtyä sekoitetaan tuore munanruskuiainen sekä hieman suolaa. Sen
ohella kernaasti hiukan voileipää, niin kuin ennenkin, tai pari pientä
korppua lihaliemessä. Vähän hyvää kalavanukasta tai kalapyöryköitä
kalaliemessä, joka ei ole liian suolaista ja joka on suurustettu
nuorella, kermansekaisella maidolla tai vastalypsetyllä maidolla sekä
jauhoilla – ja jossa ei ole mitään hapanta eikä mausteita – voi lapsi
myöskin kohta saada. Nuoria, tuoreita porkkanoita, jotka keitetään
pehmeiksi hiukan suolaisessa vedessä, voidaan myöskin hakata hienoksi
veitsellä ja sekoittaa liha- tai kalaliemeen. Oikein erinomaisen hyviä
perunoita, joita on keitetty niin, että ne tulevat ”jauhoisiksi”, voi
lapsi myöskin syödä vähän, mutta ainoastaan päällimmäistä jauhoisinta
kerrosta sekoitettuna kalaruokaan. Kun nyt lapsi on parin kuukauden ajan
saanut tätä ruokaa päivälliseksi ja muilla aterioillaan syönyt
maitovelliä, mannaryynipuuroa tms. voi sille ruveta antamaan vähän
lihaa. Ei siksi, että se sitä tarvitsisi, lapsi voi aivan hyvin olla
ilman lihaa 2-3 vuoden vanhaksi ja kauveminkin, kun se vaan saa
runsaasti hyvää maitoruokaa, hyvää kalaa, munia ja sahtisoppaa – vaan
koska meillä nyt kerran on totuttu siihen, että pienen lapsen on
mahdollisimman aikaiseen ruvettava syömään samaa ruokaa, kuin
aikuisetkin syövät.Ensimmäisenä liharuokana voivat kernaammin olla
hienot lihapyörykät tai pieni palanen kananpoikaa tai pyyn lihaa,
hyvästi keitettynä ja hienoksi leikeltynä. Tähän sekoitetaan sitten
vähän maitoa ja leipää ja valmistetaan samoin kuin kala, josta edellä
puhuimme. Vasikanliha (mutta ei vastasyntyneen, vaan 3 tai 4 viikon
canhan elukan) on myöskin hyvää, samoin karitsan liha, myöhemmin voidaan
antaa nuorta, mureata häränlihaa, nuorta metsäkanaa tai muuta tuoretta,
hienoa lihaa. Mutta ei porsasta, vanhaa lammasta, silavaa, savustettua
makkaraa, suolattua lihaa, suolakalaa tai silliä – muuta kuin
hätätilassa niin pienille lapsille. Paljon kernaammin ainoastaan
maitoruokaa. Ymmärräthän, että tämä ruokajärjestys on paras, mikä meidän
aikanamme tunnetaan, pienille lapsille. Mutta, paha kyllä, ei kaikilla
ole varaa hankkia itselleen parasta – ei edes lapsillensa, vaikka he
niitä varten luonnollisesti tekevät kaikki, mitä voivat. Minä tunnes
ihmisiä, jotka ovat hyvin säästäviä, yksinkertaisia ja vaatimattomia,
kun on kysymys heistä itsestänsä, mutta jotka aina ovat hankkineet
pienille lapsilleen ehdottomasti parasta, hintaan katsomatta. Mutta ne
perheet, jotka suorastaan eivät voi hankkia parasta, saavat
luonnollisesti tyytyä lähinnä parhainpaan. Sentähden seuraa tässä
sinulle vähän yksinkertaisempi ja huokeampi ruokjärjestys pikkulapsille.
Keittäessäsi velliä ja puuroa lapselle, voit vastalypsetyn maidon
asemesta käyttää kuorittua maitoa, kun sekoitat siihen hiukan
margariinivoita – (pähkinän kokoinen pala yhteen annokseen). Ja
vehnäjauhojen ja mannaryynien sijasta voit käyttää hyvin kaurajauhoja ja
ohrajauhoja, jos nämä jauholajit ovat huokeampia ja helpommin
saatavilla. Mutta ohrajauhoja- kenties myöskin kaurajauhoja, jos ne ovat
karkeita – on keitettävä kauvemmin kuin vehnäjauhoja, jokseekin niin
kuin mannaryyniä, siis noin neljännestuntia (12-15 minuuttia). Juomaksi
ei pikkulapsille kernaasti saa antaa kuorittua maitoa, varsinkaan ei
”separoitua”, muuten kuin hätätilassa. Mutta ”puolikuorittua” maitoa,
so. Maitoa, joka on kuorittu ½ vuorokautta lypsämisen jälkeen, voidaan
kyllä käyttää, kun lapsi on toisella vuodella. Myöskin voidaan sekoittaa
vastalypsettyä ja kuorittua maitoa, puoliksi kumpaistakin. Mutta muista
aika keittää maito. Mitä vanhempaa se on, sitä vaarallisempaa on lapsen
juoda sitä raakana. Se voi onnistua kerran tai kaksi, mutta voi myöskin
käydä niin hullusti, että lapsi voi saada siitä mitä ankarimman taudin.
Keitä sentähden maito lapselle heti, kun se on ostettu, eläkä anna sen
ensin seisoa happanemassa. Aseta se puhtaaseen paikkaan, missä ei ole
tomua. Anna lapsen juoda sitä hiukan haaleana. Piimää ei suositella niin
pienelle lapselle, kaikkein vähimmin vanhaa, sinisen hapanta piimää, -
siitä saattaa seurata hirvittävä vatsatauti. Voi kyllä tapahtua, että
terveet ja vahvat vuoden vanhat lapset voivat syödä oikein hyvää
viilipiimää, kun se on piimittynyt lyhyessä ajassa, niin ettei se ole
vanhaa eikä kovin hapanta, ja kun se on puhdasta – säilytetty puhtaassa
tomuttomassa paikassa. Mutta semmoinenkin maito voi olla vaarallista
pikkulapselle kaupungeissa. Maalla sietävät pikkulapset paremmin
viilipiimää, koska siellä tuskin on mitään baktereita: - se muuttaa
asian. (Suuremmille lapsille sopii semmoinen äkkiä piimittynyt, puhdas
viilipiimä – hienoksi murennetun ruokaleivän tai korppujen ja pinnalle
sirotellun sokerin kanssa – erittäin hyvin). Hyvä ruokaleipä, varsinkin
hyvä kauraleipä, on mitä terveellisintä leipää sekä lapselle että
aikuiselle. Mutta sen tulee olla puhtaasti valmistettua ja hyvästi
paistettua. Parasta on paahtaa sitä vähän uunissa tai puhtaalla
hellalla, ja puhdistaa irtonainen, raaka jauho hyvästi pois, ennen kuin
murennat sen maitoon tai annat lapselle. Niin pian kuin lapsella on
tarpeeksi hampaita purrakseen ruokaleipää, voi aivan hyvin muutamalla
aterialla saada se kovana. Jos sille levitetään vähän voita ja silloin
tällöin pannan hiukan juustoa, joka ei saa olla hampanta, niin tulee se
maistumaan erinomaisen hyvältä. Muilla aterioilla paloittelet sen
keitetyn, haalean maidon sekaan. Munien asemesta, silloin kuin ne ovat
liian kalliita, voit käyttää enemmän kalaa, huokeampiakin lajeja, kun ne
vaan ovat tuoreita, mutta elä koskaan osta puoliksi pilaantunutta ruokaa
lapselle! Anna niille kernaammin ainoastaan maitoruokaa. Keitä kala
kohtuullisen suolaisessa vedessä ja perkaa siitä hyvästi nahka ja
ruodot. Jos kala on rasvaista – katso, muodostuuko keitinveteen
rasvasilmiä – niin voit sekoittaa siihen vähän kuivaa leipää, sen sijaan
että antaisit lapselle voileipää. Kalapyörykät eivät ole kovin kallista
ruokaa, jos vaan on aikaa niitä valmistaa, mutta kaupungeissa voidaan
niitä ostaa valmiina jokseenkin huokealla: 5-6 pennillä kappale, ja
kaksi pyörykkää riittää hyvin 1½ vuoden vanhalle lapselle. 10-12 penniä
voinevat toki useimmat uhdata lapsen päivälliseen. Muuten luulen, että
säilyke-kalapyöryköitäkin voidaan käyttää, kun ne otetaan ehyestä
säilykelaatikosta ja keittään heti, kun laatikko avataan. (Säilykkeet,
jotka ovat kauvan seisoneet avatussa laatikossa, ovat vahingollisia sekä
lapsille että aikuisille). Säilykkeiksi laitettuja lihapyöryköitä ja
lihakakkuja ei sunun sitä vastoin pidä antaa lapselle, paitsi jos ne
ovat jotakin erityistä lajia, ilman mausteita. Tavalliset lihasäilykkeet
ovat nimittäin niin kovasti maustettuja (pippurilla, inkiväärillä,
muskotilla), että aika-ihminenkin usein saa niistä rinnan korvennusta.
Ja väkevät mausteet ova vahingollisia lapsille useammassa kuin yhdessä
suhteessa. Niin kuin jo edellä mainitsimme, ei lapsella ole mitään
kiirettä saada liharuokaa. Mutta jos sinä sen suuremmaksi tultua voit
hankkia sille vähän vasikanlihaa, joka voi olla huokeata keväällä (ei
vastasyntyneen vasikan lihaa, niin kuin jo sanottiin, sillä se on kovin
vaikeasti sulavaa ja voi aiheuttaa ankaran ripulin), tai vähän nuorta
lampaanliha, joka on huokeata syksyllä, niin se n hyvä asia. Hiukan
suolattua sekä vasikan etä lampaan lihaa, joka ei ole ollut suolavedessä
viikkoa kauvempaa, voivat pikkulapset myöskin syödä. Sitten on sinun
myöskin tiedettävä, että keitetyt ruat ovat terveellisempiä ja helpommin
sulavia kuin paistetut. Jos esim. talon aikaihmisille paistetaan kalaa,
niin saanet kai siitä jonkun palan keitetksi lapselle. Missään
tapauksessa et saa antaa lapselle paistettua nahkaa, sillä se on aivan
sulamatonta. Sahtisoppaa kuoritusta maidosta ja siirapista voivat
luullakseni useimmat hankkia pienille lapsillensa. Korppujen asemesta
voidaan sopassa myöskin käyttää hyvin paistettua ruokaleipää. Kahvia,
teetä, olutta, viiniä ja muita väkeviä aineita et luonnollisesti saa
koskaan antaa lapsille, sen kai tiedät. Sinä voir turmella heidän
terveytensä koko heidän elinajakseen, jos käytät niitä alituisesti.
Eivätkä ne aineet suinkaan ole huokeampia kuin maito (ainakin kuorittu),
minkä vuoksi sinä siis niitä käyttäisit? Anna lapsen saada maitonsa ja
maitoruokansa koko kasvamisaikansa: se on sen paras ja luonnollisin
ravinto.