Pienten lasten yh:t, mites äitienpäivä?

Vietättekö yksin lastenne kanssa vai meettekö esim. mummolaan?
Miltä tuntuu vai tuntuuko miltää?

Mua jotenki harmittaa olla ihan vaan yksin lasten kanssa.
Tytöt 4v ja 2v ja eivät tietenkään tajua äitienpäivästä hölkäsen pöläystä.
Joten ei ole kukkia oottelemassa tai laulua äiteelle sen enempää lurittelevat kuin muutenkaan.

Noh, oma äiti varmasti onnittelee kun soitan hänelle huomenna ja tiedoksi ettemme voi mennä hänen luokseen,koska on lomalla kanarialla tällä hetkellä.

Jotenki vaan hiipii mieleen taas et kuinka yksinäistä tää elo onkaan!

No hyvää äitienpäivää teille kaikille!

 

Poika 7 vee kävi isänsä kanssa ostaan jonku lahjan. Opetin tänään miten keittää mulle sitte aamulla kahvin. Ravintolassa varmaan käydään päivällä. Eipä sen kummempaa laulua luvassa.

 

Lasten isä sivistymätön moukka, kun ei järjestä lastensa äidille äitienpäivää?

 

[QUOTE="vieras";26252808]Poika 7 vee kävi isänsä kanssa ostaan jonku lahjan. Opetin tänään miten keittää mulle sitte aamulla kahvin. Ravintolassa varmaan käydään päivällä. Eipä sen kummempaa laulua luvassa.[/QUOTE]

Niin siis pojan kanssa kaksin nämä isänsä tuskin mua huomio sen kummemmin enää

 

Haluan toivottaa sinulle oikein ihanaa äitienpäivää tilanteestasi huolimatta! Vertaistukea en voi antaa mutta löytyisikö teidän läheltä joku metsä tms.josta voisitte yhdessä käydä poimimassa valkovuokkoja. Voisit samalla kertoa mikä pv on jolloin lapset poimivat varmasti ilolla kukkia sinulle.

 

Asennekysymys... En minä edes odota mitään sen kummempia seremonioita tai prenikoita. Mun porukoitten luo mennään päivällä syömään ja sitten lapsi käy toista mummua moikkaamassa isänsä kanssa. Ei siis kamalasti poikkea normi-sunnuntaista. En minä lastani minkään huomionosoitusten takia tehnyt, enkä pettyisi, vaikka kukaan ei huomioisi mitenkään.

 

Mutta niin, eihän siitä taitaisi tulla mitään jos kaikki muistaisivat kaikkien lastensa äitiä. Ottaisi joku herneen nenään jossain taas.

 

Ainakin minulla on ollut hauska äitienpäivän aatto. Kirjoitin siitä jo tuolla aiemmin (Kuvaava äitienpäivän aatto -otsikolla). Huomenna syödään kakku ja varmaan kutsutaan ystäviä kylään. Lapset 4v. ja 6v. Ovat tehneet lahjat eskarissa ja päiväkodissa ja odottaneet koko viikon, että voivat ne antaa. En perusta näistä juhlapäivistä, mutta onhan tämä hyvä tekosyy tehdä jotain kivaa lasten kanssa. Tänään käytiin moottoritapahtumassa ja huomenna varmaan grillataan sähkögrillillä parvekkeella - maa on niin märkä vielä, ettei ulos pääse grillaamaan.

Älä sure, kyllä nämä äitienpäivät vielä iloksi muuttuu sinullakin, kunhan lapset kasvavat. Hyvää äitienpäivää :hug: :flower:

 

Mä opetin lapsille pienenä miten äitienpäivää vietetään, iskää ei ollut, mutta saunoa itse luoda ne traditiot. Ihan pienten kanssa tehtiin aamupala yhdessä äidin kunniaksi ja haettiin kukat metsästä yhdessä. Sitten menin pois keittiöstä että saivat asetella kukat ja mahd. tekemansä kortit aamukahvipöytään.
Kouluiässä hoitui jo heiltä sitten itse. Kyllä yh-äiti voi itse vaikuttaa päivän kulkuun hienosti ja tuntea sen oikeaksi äitienpäiväksi. Siinä samalla lapset oppivat toisen arvostamista ja sen osoittamista.

 

Ei mitenkään. Mun porukat asuu toisella puolen Suomea ja lapsen toisessa mummolassa on luultavasti mm.lapsen siittäjä kylästelemässä eli ei sinne olla hinkumassa.
Varmaan kavereiden kanssa jotain "normaalia" puuhaillaan, jos on hyvä ilma jonnekin ulos terassille/puistoon istuskeleen ja EHKÄ jotain parempaa syömistä kuin normaalisti, mutta en varsinaisesti vietä äitienpäivää eikä se kyllä itseäni haittaakaan, ei ole minulle tärkeä asia.

 

Kun poika oli pieni (nyt jo 20v ja muuttanut kotoonta pois) niin äitini aina toi hänelle "salaa" edellisenä päivänä kukkasen ja lahjan jonka käski laittaa piiloon ja antamaan minulle seuraavana aamuna. Kun poika oli 6v niin silloin hän toi ekaa kertaa minulle aamiaisen sänkyyn, näkkileivän ja vesilasin tarjottimella. Oiku ihana muistella noita tapahtumia näin jälkikäteen ?
Hyvää äitienpäivää sinulle Kipsutin ?

 

Heh, hen.. noi ?-merkit piti olla sydämiä

 

Leipasen aamulla kakun minulle ja 11veelle, kun on sattumoisin äitienpäivänä syntynyt. :heart: Oli puhetta josko mentäisiin exän vanhempien kanssa syömään, mutta taisi töksähtää siihen kun minulla ei ole kyytiä meille kaikille.

 

Voisitteko ap mennä äitienpäivän kunniaksi käymään mummojesi luo?

 

Joo-o. En minäkään siis odota mitään lahjoja, mutta ei kai kukaan nyt niin nobody halua elämässä olla ettei missään koskaan tunnu jos ei muisteta...........
Kyllä mä ainakin odotan et lapset kasvaa ja väkertävät jotain sydäntä särkevää päiväkodissa sitten.
Nyt ovat siis kotihoidossa.

Ja lasten isä ei todellakaan muista minua. Enkä kyllä oikein odotakkaan.
Ehkä se vaan kirpasee kun on yksin ja miettii et millanen vaikka oli se eka äitienpäivä kun sai mieheltä kukkia, pieni vauva tuhisi vieressä ja sain ihanan pihvilounaan a'la mieheni ja illalla loistavaa hierontaa ja leffaa kainalossa tuhisten.

Ja mun omat mummot ovat kuolleet jo yli 15v sitten, että eipä voi käydä kattomassa ja haudattukki on 200km päähän meidän asuinpaikkakunnalta, että kukkia viittis lähteä kiikuttamaan.

No joo, väsätään huomenna loppuun mummin lahja ja sitten ulkoillaan ja letuilla herkutellaan.
En jaksa oikein kakkuakaan vääntää.

Mutta mukavaa äitienpäivää kaikille!

 

No miä kävin lasten kanssa ostamassa kaakun ja huomenna mennään äitin ja veljen perheen kanssa syömään. Miksipä sitä ei itse järjestä kun tosissaan lapset on turhan pieniä järjestämään. Anteeksi mutta ihme vikinää, voi niiden lasten kanssa touhuta ja tehdä, kyllä ne vanhemmiten sitten alkaa itekin sitä äitienpäivää järjestää.

 

No miä kävin lasten kanssa ostamassa kaakun ja huomenna mennään äitin ja veljen perheen kanssa syömään. Miksipä sitä ei itse järjestä kun tosissaan lapset on turhan pieniä järjestämään. Anteeksi mutta ihme vikinää, voi niiden lasten kanssa touhuta ja tehdä, kyllä ne vanhemmiten sitten alkaa itekin sitä äitienpäivää järjestää.

No hei, sä pääset sentään äitisi ja lapset isoäitinsä kanssa syömään + plus on muitakin ihmisiä.
Ap taas on yksin lasten kanssa: jotenkin kuulostaa turhan ikävältä että joku sanoo tähän aloitukseen että ihme vikinää kun tilanteet eroaa toisistaan sen verran paljon...

 

No minä lähden aamulla aikaisin koiranäyttelyyn ja toinen lapsista lähtee mukaan ja toinen jää mun äidille hoitoon, kun isäni lähtee mun ja esikoisen kanssa näyttelyyn. Isäni ei selviäisi kahden lapsen kanssa siellä, joten siksi vain toinen lähtee mukaan

 

Mä olen tottunut siihen, että äitienpäivänä ei sen kummempia ole. Jo kun vanhin tyttö oli vauva, mä olin lasten kanssa puistossa, jossa kaikki muut lapset olivat isiensä kanssa ja antoivat ilmeisesti äidin nukkua. Joskus osti jonkun kakun. Ei mun mies perusta näistä päivistä. Nyt tytöt ovat askarrelleet päiväkodissa jotain yllätystä, teen kakun itselleni ja juhlitaan sitten lasten kanssa. Kyllähän se toisinaan tuntuis ihanalta kun mieskin näihin osallistuisi ja huomioisi, mutta yritän olla ajattelematta sitä. Hyvää äitienpäivää kuitenkin ap sinulle, kaikesta huolimatta!

 

Joo-o. En minäkään siis odota mitään lahjoja, mutta ei kai kukaan nyt niin nobody halua elämässä olla ettei missään koskaan tunnu jos ei muisteta...........
Kyllä mä ainakin odotan et lapset kasvaa ja väkertävät jotain sydäntä särkevää päiväkodissa sitten.
Nyt ovat siis kotihoidossa.

Ja lasten isä ei todellakaan muista minua. Enkä kyllä oikein odotakkaan.
Ehkä se vaan kirpasee kun on yksin ja miettii et millanen vaikka oli se eka äitienpäivä kun sai mieheltä kukkia, pieni vauva tuhisi vieressä ja sain ihanan pihvilounaan a'la mieheni ja illalla loistavaa hierontaa ja leffaa kainalossa tuhisten.

Ja mun omat mummot ovat kuolleet jo yli 15v sitten, että eipä voi käydä kattomassa ja haudattukki on 200km päähän meidän asuinpaikkakunnalta, että kukkia viittis lähteä kiikuttamaan.

No joo, väsätään huomenna loppuun mummin lahja ja sitten ulkoillaan ja letuilla herkutellaan.
En jaksa oikein kakkuakaan vääntää.

Mutta mukavaa äitienpäivää kaikille!

Oikeasti hienoa ja upeaa, että sinulla on noin hienoja äitienpäivämuistoja. Kaikilla ei ole niitäkään. Minun mieheni ei juurikaan huomioinut minua yhteisten vuosiemme aikana (niitä ehti olla lähes 20 ennen eroa). Lapset väsäsivät päiväkodissa ja koulussa "kortteja" ja "lahjoja", mutta mies ei sitten jaksanut herätä lasten kanssa kuin pari kertaa, joten yhdessä lasten kanssa keitettiin kahvit ja tehtiin aamupalat.

Eikä todellakaan ollut puhuttakaan kukista, kakuista tai muista "huomionosoituksista". Sinulla on siis erinomaisia muistoja, mutta myös mahdollisuus luoda nyt omia uudenlaisia muistoja ja rituaaleja. Nauti omasta ajastasi. Olet oman elämäsi herra - siis rouva. Älä aseta turhia paineita lapsillesi. Nauttikaa yhdessä ajastanne ja antakaa teille kaikille mahdollisuus. Miksi ihmeessä kasaat itsellesi - ja lapsillesi - tällaisia paineita? Sinä voit viedä lapset päivällä ravintolaan, ja kertoa, että on äitienpäivä. Kertoa, että sinä nimenomaisena päivänä äidit ovat erityisen onnellisia lapsistaan, ja haluavat juhlistaa sitä lastensa kanssa. Mielestäni päivässä ei ole kyse siitä, että lasten pitää silloin "lahjoa" tai "palvella" äitiään...

 

Minusta äitienpäivä on joka päivä! Itsekin yksinhuoltajana.. lapsi 4 vee piilotti tekemänsä lahjan jonnekin. Sitä sitten etsitään koko päivä =) Ajattelin pestä ikkunoita juhlan kunniaksi. Minulle päivä on yksi muitten joukossa.. Mukavaa Äitienpäivää kaikille äideille <3

 

Mun ex muisti mua, kun olin yh. Mutta jäkikäteen sain tietää, että sen kortin ja kukan oli hommatu exän äiti, joka oli patistanut sen tuomaa ne minulle. Sitä seuraavana ns.loukkaannuin kun ei edes meinannut hyvää äitienpäivää sanoa, kun lasta toi niin viikon päästä toi minulle mukin, jossa luki äiti ja plaa plaa Eli siis ne oli niitä aikoja, kun olin lapsen kanssa kahdestaan ja minun mielestä hänen kuului mua jollain tapaa muistaa, kun lapsi oli kotona hoidossa. No nyt on asiat toisin. Minulla on ihana mies joka muistaa kyllä jollain tapaa, vaikka meillä ei yhteisiä lapsia olekaan. Exältä en odota mitään, en edes sitä toivotusta. Tuntunut olevan kovin vaikeaa aina.
Iltapäivällä menen lapseni kanssa äitilleni syömään ja viettämään aikaa

 

Mä en ole kokenut äitienpäivää koskaan mitenkään ongelmalliseksi, paitsi silloin kun oli mies talossa. Silloin sitä jotenkin odotti, että hän auttaisi lasten kans järjestään jotain ylläriä, mutta pah! Nyt jotenkin nautin erilailla äitienpäivästä, kun odotukset on tasan siinä lasten askartelemassa kortissa ja rennossa pyjamapäivässä, kaikki muu on jo luksusta Nytkään en ole mitään leiponu, riittää lasten kans oleminen ja lasten riemu siitä lahjasta. Yleensä ollaan jossain vaiheessa poikettu vielä mun äidillä.

Eron jälkeen äitienpäivä on ehkä jotenkin korostunut, sitä on niin kiitollinen noista lapsista, jotka ei ole mitenkään itsestäänselvyyksiä olleet, eikä tulleet kun on "tilattu" ja siitä, että ollaan hengissä ja onnellisia ja vapaita.