pienten lasten vanhempien erot

["kahden pienen äiti"]

Yle: Tällaiset vanhemmat eroavat eniten: ”Selittyy osittain vanhempien itsekkyydellä” - Ilta-Sanomat

Mitä mieltä tästä? Onko itsekkyys syynä pienten lasten vanhempien eroihin?

Itsellä kaksi pientä lasta ja myönnettäköön, että ei se parisuhdetta juuri kukoista. Eroamassa ei kuitenkaan olla. Mutta lastenhoito ja kodinhoito vie kaikki voimat enkä meinaa jaksaa huolehtia parisuhteesta. Luotan siihen, että suhde kestää ja kohta jaksan taas panostaa enemmän. Meillä siis lapset huonoja nukkumaan ja se vie paljon voimia. Onneksi on ihanat isovanhemmat apuna!

 

[mitenkäs on]

Kyllähän se usein menee niin, että jompi kumpi vanhemmista ei osaa irrottautua entisestä elämästä ja alkaa elää vanhemman elämää. Omat menot ovat tärkeämpiä kuin lapsen tarpeet. Lapsi todennäköisesti pärjää ja kehittyy yhdenkin aikuisen avulla, mutta kauanko kukaan jaksaa katsoa sitä lapsenkenkiin jäänyttä puolisoa.

 

[äiti itsekin]

Kyllä itsekkyys on mielestäni monesti syynä eroihin. Tietysti on niitäkin eroja, joissa itsekkyys on vain tervettä ja ero on paras vaihtoehto. Itsekkäitä ovat mielestäni ne erot, jossa haikaillaan sitä ommaa entistä elämää ja omaa aikaa. Eron jälkeen eletään viikko vanhempana ja viikko vapaana. Se on joillekin ainoa tapa jaksaa vanhemmuutta.

 

["..."]

En usko että nykyvanhemmat on sen itsekkäämpiä kuin ennenkään. Nykyään vaan se ero on sallitumpaa pikkulapsiperheessäkin, kuin silloin 70-luvulla. Kyllähän sillon paheksuttiin ihan eri tavalla, jos vauvaperheessä erottiin. Puhumattakaan sitten esim. 50-luvulta, jolloin saatettiin ihan suoraan sylkeä päälle tuossa tilanteessa. Sitä sitten oltiin hammasta purren yhdessä.

Erot pikkulapsiperheessä johtuu varmaan juurikin siitä älyttömästä väsymyksestä ja ajanpuutteesta. Se sitten purkautuu puolisoon jne.

 

[dddd]

Ennen äitien oli pakko kestää kaikki se paska, mitä itsekkään ukon taholta sai osakseen, mutta nykyään on helpompaa lähteä taloudellisesti, kun yhteiskunnan tukiverkot ovat kunnossa. Ei tarvtse odottaa sinne asti, että itsekin pääsee töihin ja saa talouden vakiintumaan.

 

["yh-mamma"]

Ei ole totta! Palstatotuus on että ero tehdään AINA lasten vuoksi ja se on heille parasta mitä voi ikinä tapahtua.

Kaikenmaailman huithaipelitutkimuksia joissa väitetään että avioero vaikuttaisi MITENKÄÄN muuten lapseen kuin positiivisesti niin ei pidä uskoa.

 

["mmmmm"]

Mä taas villikorttina heitän kehiin se että vauvat ei enää synny perheisiin yhdeksi jäseneksi - vaan keskipisteeksi. Tämä voisi olla yksi selittävä syy. On jos jonkinlaista kasvatusideologiaa ja "epäilevät" äidit tulkaavat niitä kuin piru raamattua. Elämä alkaa pyöriä vain ja ainoastaan sen lapsen ympärillä ja millään muulla ei ole väliä.

Vaikka kuitenkin, yhtälailla isä ja äiti kaipaavat huomiota kuin lapsikin. Toki priorisointia täytyy tehdä ja lapsi tietenkin enemmän vaatii. Mutta silti, sitä puolisoa ei pidä unohtaa. Koskee molempia tuoreita vanhempia. Ehkä siinä takana on tuo itsekyyskin, mutta ei niinkään siten ilmaistuna kuin tuossa artikkelissa. Tai ehkä puute kunnioituksesta. Siitä että asetutaan linjalle: Mä teen kaiken, sinä et mitään. Kumpikin omassa nurkassaan hokien samaa.

Meillä pikkulapsiarki vain lähentänyt meitä toisiamme lähemmäksi. Mitattu juuri se kuinka paljon haluamme yhteen hiileen puhaltaa. Ja ennen kaikkea merkityksellistä on ollut se että vaikka meillä on kolme pinetä, alle 1,5 vuoden ikäeroilla, on silti aikaa toisille annettu/otettu. Lapset laitetaan ajoissa unille ja siitä ei "lipsuta" kuin erikoistilanteissa (lapsi kipeä tms.) Tunti kaksi yhteistä aikaa ennen unille menoa - Se tekee kummia. Ja tietysti se että lasten toimet suoritetaan pääsääntöisesti yhdessä. Kummallakin meistä vanhemmista on oma harraste, johon kummallakin mahdollisuus päästä kerran kaksi viikossa. Hieman omaa aikaa.

 

["Ehkä"]

[QUOTE="mmmmm";30443018]Mä taas villikorttina heitän kehiin se että vauvat ei enää synny perheisiin yhdeksi jäseneksi - vaan keskipisteeksi. Tämä voisi olla yksi selittävä syy. On jos jonkinlaista kasvatusideologiaa ja "epäilevät" äidit tulkaavat niitä kuin piru raamattua. Elämä alkaa pyöriä vain ja ainoastaan sen lapsen ympärillä ja millään muulla ei ole väliä.

Vaikka kuitenkin, yhtälailla isä ja äiti kaipaavat huomiota kuin lapsikin. Toki priorisointia täytyy tehdä ja lapsi tietenkin enemmän vaatii. Mutta silti, sitä puolisoa ei pidä unohtaa. Koskee molempia tuoreita vanhempia. Ehkä siinä takana on tuo itsekyyskin, mutta ei niinkään siten ilmaistuna kuin tuossa artikkelissa. Tai ehkä puute kunnioituksesta. Siitä että asetutaan linjalle: Mä teen kaiken, sinä et mitään. Kumpikin omassa nurkassaan hokien samaa.

Meillä pikkulapsiarki vain lähentänyt meitä toisiamme lähemmäksi. Mitattu juuri se kuinka paljon haluamme yhteen hiileen puhaltaa. Ja ennen kaikkea merkityksellistä on ollut se että vaikka meillä on kolme pinetä, alle 1,5 vuoden ikäeroilla, on silti aikaa toisille annettu/otettu. Lapset laitetaan ajoissa unille ja siitä ei "lipsuta" kuin erikoistilanteissa (lapsi kipeä tms.) Tunti kaksi yhteistä aikaa ennen unille menoa - Se tekee kummia. Ja tietysti se että lasten toimet suoritetaan pääsääntöisesti yhdessä. Kummallakin meistä vanhemmista on oma harraste, johon kummallakin mahdollisuus päästä kerran kaksi viikossa. Hieman omaa aikaa.[/QUOTE]

tuo onnistuu jos lapset hyviä nukkumaan. Meillä heräsi pahimmillaa ½ tunnin välein läpi yön + valvoi välillä 2-3 tuntia. Me kyllä selvittiin tuosta, ei käynyt edes mielessä eroaminen.

 

["mmmmmm"]

[QUOTE="Ehkä";30443055]tuo onnistuu jos lapset hyviä nukkumaan. Meillä heräsi pahimmillaa ½ tunnin välein läpi yön + valvoi välillä 2-3 tuntia. Me kyllä selvittiin tuosta, ei käynyt edes mielessä eroaminen.[/QUOTE]

No ei ne nyt niin hyvä unisia ole ollut meillä. Vallankin keskimmäinen valvotti todella paljon. Ja kuten sanoin, lapsi oli 3 alle 4 vuotiasta yhtäaikaa-Mutta periaate oli se että joka ilta otetaan oma hetki. Tietenkin siitä joutui lipsumaan toisinaan, itsestään selvää. Mutta selkeä rytmi päivässä varmaan helpotti siinä että kaikki kolme saatiin illalla ainakin 1/2-1 h unille yhtäaikaa = Meidän aikaa.

Vaikka väsyttikin, silti otettiin tuo aika toisille, esim syömällä yhdessä iltapala/yhteinen suihu/sauna hetki tai ihan vaan hetki töllöä sylitysten.

 

[hehhe]

Ei ne lapset kyllä paljon ole valvottanut, jos niiden nukkumaanmenon jälkeen jaksaa vielä pari tuntia ylhäällä hillua ihana vitsi. Nojoo, perheet ja lapset on niin erilaisia. Ei kaikki voikkaan ymmärtää toisten kohtaamia ongelmia.