K
kiukkuinen vaimo
Vieras
Olen väsynyt huonosti nukuttujen öiden takia,joten jokainen asia ärsyttää tällä hetkellä.
Vuodatan mieluummin ensin tänne kaiken mikä tuntuu tähdelliseltä, ja suodatan siinä ne oikesti pienet asiat pois päästä, loput sitten vatvon miehen kanssa.
Mua ottaa tällä hetkellä päähän se, että musta tuntuu kuin mun pitäisi yksin huolehtia kaikesta. Ettei kotona tai lasten kanssa tapahdu mitään, jos mä en ainakin sano, että näin pitää tehdä. Lasten kasvatus on kokonaan mun harteilla, tuntuu, etät mies menee siitä mistä aita on matalin, hampaan pesun korvaa mielellään fluoritableteilla, pelata saa melkeimpä koko päivän, kunhan ei tarvitse kuunnella vinkumista. Tuntuu, ettei sitä oikeasti kiinnosta miten lapset kasvatetaan, kunhan itse selviää mahdollisimman vähällä vaivalla.
Toinen asia, mikä nostaa ärsytys kynnystä, on raha-asiat. Meillä on tässä ollut tiukempi jakso muutaman kuukauden, eikä sekään tunnu kiinnostavan käytännön tasolla kuin itseäni. Yhdessä kyllä sovitaan säästämisestä ja budjetin laskemisesta, mutta eipä siitä kiinni pidetä. Mun mielestä oikeasti pitäisi tulla toimeen, jos päiväbudjetiksi jää 15/päivä, kun sillä tarvitsee pääosin miehen pärjätä päivät töissä, ostaa kahvit ja tupakat. Eväät voisi tehdä kotona, jos vaan viitsisi. Toki satunnaisesti maito yms. täydennyksiä, mutta ne eivät kuitenkaan ole päivittäisiä, eivätä oikeasti koko budjettia kaada. Tuntuu, ettei mies ole valmis lainkaan karsimaan omasta hyvästään kaikkien yhteisen edun vuoksi.
Tuntuu, että joudun kantamaan yksin vastuun kaikesta, ettei mikään tule hoidetuksi jos minä en sitä tee. Esimerkkinä nyt vaikka se, että muutimme vuoden vaihteessa, eikä meillä vieläkään ole jätehuolto sopimusta, kun minä en sitä ole tehnyt, vaan annoin sen miehen hoitoon. Nyt kasvaa kaatopaikka kuorma takapihalla...
Jonkin aikaa näistä jaksaa aina muistutella, mutta jossain vaiheessa tulee aina se kyllästyminen ainaiseen muistutteluun, ja sitten tuleekin sanottua rumasti tympätyneenä, ja siitähän saakin sitten makean riidan aikaan.
Vuodatan mieluummin ensin tänne kaiken mikä tuntuu tähdelliseltä, ja suodatan siinä ne oikesti pienet asiat pois päästä, loput sitten vatvon miehen kanssa.
Mua ottaa tällä hetkellä päähän se, että musta tuntuu kuin mun pitäisi yksin huolehtia kaikesta. Ettei kotona tai lasten kanssa tapahdu mitään, jos mä en ainakin sano, että näin pitää tehdä. Lasten kasvatus on kokonaan mun harteilla, tuntuu, etät mies menee siitä mistä aita on matalin, hampaan pesun korvaa mielellään fluoritableteilla, pelata saa melkeimpä koko päivän, kunhan ei tarvitse kuunnella vinkumista. Tuntuu, ettei sitä oikeasti kiinnosta miten lapset kasvatetaan, kunhan itse selviää mahdollisimman vähällä vaivalla.
Toinen asia, mikä nostaa ärsytys kynnystä, on raha-asiat. Meillä on tässä ollut tiukempi jakso muutaman kuukauden, eikä sekään tunnu kiinnostavan käytännön tasolla kuin itseäni. Yhdessä kyllä sovitaan säästämisestä ja budjetin laskemisesta, mutta eipä siitä kiinni pidetä. Mun mielestä oikeasti pitäisi tulla toimeen, jos päiväbudjetiksi jää 15/päivä, kun sillä tarvitsee pääosin miehen pärjätä päivät töissä, ostaa kahvit ja tupakat. Eväät voisi tehdä kotona, jos vaan viitsisi. Toki satunnaisesti maito yms. täydennyksiä, mutta ne eivät kuitenkaan ole päivittäisiä, eivätä oikeasti koko budjettia kaada. Tuntuu, ettei mies ole valmis lainkaan karsimaan omasta hyvästään kaikkien yhteisen edun vuoksi.
Tuntuu, että joudun kantamaan yksin vastuun kaikesta, ettei mikään tule hoidetuksi jos minä en sitä tee. Esimerkkinä nyt vaikka se, että muutimme vuoden vaihteessa, eikä meillä vieläkään ole jätehuolto sopimusta, kun minä en sitä ole tehnyt, vaan annoin sen miehen hoitoon. Nyt kasvaa kaatopaikka kuorma takapihalla...
Jonkin aikaa näistä jaksaa aina muistutella, mutta jossain vaiheessa tulee aina se kyllästyminen ainaiseen muistutteluun, ja sitten tuleekin sanottua rumasti tympätyneenä, ja siitähän saakin sitten makean riidan aikaan.