Pieni anoppi-avautuminen

["huokaus"]

Avomiehen äiti ei pidä minusta; piilovittuilee, mitätöi, suhtautuu kalseasti, katsoo pitkään ja kylmästi (kaikki tämä tietysti niin hienovaraisesti, ettei siitä pääse mitään sanomaan), on mustasukkainen pojastaan ja varsinkin, jos on ottanut muutaman oluen, näyttää sen todella selvästi - ei esim. siedä silloin yhtään, jos mies osoittaa minulle huomiota, suutelee tai halaa. Kerrankin kun olimme hänen luonaan viettämässä iltaa ja mies otti minut kainaloonsa, anoppi tunki itsensä puoliväkisin väliimme, että pääsi halailemaan ja suukottelemaan poikaansa, kun ”äitillä on ollut sua niin ikävä” (mainittakoon, että tuolloin asuivat noin kilometrin päässä toisistaan ja näkivät vähintään pari kertaa viikossa). Ärsyttää kun itse on koettanut alusta lähtien olla tässä ilman mitään anoppi-miniä -ennakkoasenteita, ja sitten kuitenkin huomaa kaikki stereotypiat tosiksi.

Kiitos ja anteeksi.

 

[typ]

Sun pitää sanoo miehelles et pistää äitinsä aisoihin..

 

["vieras"]

[QUOTE="huokaus";23603958]Kerrankin kun olimme hänen luonaan viettämässä iltaa ja mies otti minut kainaloonsa, anoppi tunki itsensä puoliväkisin väliimme, että pääsi halailemaan ja suukottelemaan poikaansa, kun ”äitillä on ollut sua niin ikävä” sitten kuitenkin huomaa kaikki.[/QUOTE]

Toihan on ihan hirveetä! Mitä mieltä mies on äitinsä käytöksestä?

 

[Kuulostaa pahalta asetelmalta]

Jos ei mies ole sinulle kamalan tärkeä, kannattaa kyllä miettiä useampaan kertaan, jäätkö suhteeseen. Minun entinen anoppini oli aivan samanlainen, paitsi olutta hän ei juonut milloinkaan. Sehän olisi ollut häpeällistä
En vain kertakaikkiaan jaksanut aina yrittää olla kohtelias, kun toinen piikitteli, minkä kerkesi. Ja tosiaan, tuo väliin tunkeminenkin kuulostaa niiiiiin tutulta Paitsi minun anoppini häpesi baaritarjoilijan ammattiani niin paljon, että valehteli kaikille sukulaisilleen minun olevan kukkakaupassa töissä =) Valhe meni läpi kunnes tulivat ensimmäiset sukuhäät, jossa totuus paljastui. Ihanainen anoppi tosin esitti närkästynyttä ja väitti minun valehdelleen ammattini hänelle!

Jos on ripauskaan samaa tuossa naisessa ja he ovat oikeasti läheisiä, JUOKSE ja kauas!

 

[tytönjapoikienmamma]

Ai, että suututtaa, kun aikuiset ihmiset ovat niin lapsellisia. (tarkoitan nimenomman anoppiasi tässä)

 

["huokaus"]

Sun pitää sanoo miehelles et pistää äitinsä aisoihin..

Olen kyllä miehelle sanonut muutaman kerran suoraan, ettei hänen äitinsä pidä minusta, mutta kun mies ei ikinä ole nähnyt mitään merkkejä tällaisesta, niin hän joka kerta tyrmistyy tosi paljon ja kuittaa nämä puheet "höpöhöpöksi" ja kuvitteluksi. Plus anoppi on muuten ihmisenä tosi mukava - siis muille. Ja tämä tympeä käytös on tosiaan niin hienovaraista ettei sitä taida edes muut huomata.

 

["huokaus"]

[QUOTE="vieras";23603983]Toihan on ihan hirveetä! Mitä mieltä mies on äitinsä käytöksestä?[/QUOTE]

Mies ei tosiaan huomaa sitä, koska anoppi osaa tämän piilov*ttuilun taidon. Pidin oikeasti itsekin itseäni aiemmin vain vainoharhaisena, mutta nyt anopin seurassa on tullut vietettyä enemmän aikaa ja piikittelyä on tullut sen verran isompi annos kerralla, että alkoi ahdistaa.

 

["huokaus"]

Jos ei mies ole sinulle kamalan tärkeä, kannattaa kyllä miettiä useampaan kertaan, jäätkö suhteeseen. Minun entinen anoppini oli aivan samanlainen, paitsi olutta hän ei juonut milloinkaan. Sehän olisi ollut häpeällistä
En vain kertakaikkiaan jaksanut aina yrittää olla kohtelias, kun toinen piikitteli, minkä kerkesi. Ja tosiaan, tuo väliin tunkeminenkin kuulostaa niiiiiin tutulta Paitsi minun anoppini häpesi baaritarjoilijan ammattiani niin paljon, että valehteli kaikille sukulaisilleen minun olevan kukkakaupassa töissä =) Valhe meni läpi kunnes tulivat ensimmäiset sukuhäät, jossa totuus paljastui. Ihanainen anoppi tosin esitti närkästynyttä ja väitti minun valehdelleen ammattini hänelle!

Jos on ripauskaan samaa tuossa naisessa ja he ovat oikeasti läheisiä, JUOKSE ja kauas!

Valitettavasti mies on minulle tärkeä, niin tärkeä, etten voi kuvitella loppuelämääni ilman häntä. Ja äitinsä kanssa hän on todella läheinen, on ainoa poika ja vanhempiensa avioeron jälkeen asui äitinsä kanssa kahdestaan tosi pitkään. Joten kai tämä on aika klassinen asetelma..

Mutta joo, itsestänikin alkaa jo tuntua, etten jaksa enää kovin kauaa yrittää olla kohtelias tai mukava, kun tulee aina kylmää vettä niskaan.

 

["Ella"]

Mulla on hieman samantapaisia kokemuksia. Tai siis yli 7 vuoden ajalta tosi inhottavia kokemuksia. Joskus iltoja itkin anoppiani. Juuri tuota samanlaista "oman pojan omimista" mitä sinäkin tuossa kuvailit. Ennen minä olin aina syypää esim. siihen, ettei hänen poikansa halunnut käydä äidillään tai halunnut soittaa äidilleen. Anoppini on oikeasti hieman "pipipää" ja mieheni tietää tämän. Erona tähän sun tilanteeseen on siis se, että mieheni ymmärtää täysin mitä äitinsä tekee, ollaan puhuttu asiasta paljon ja mieheni yrittää tehdä kaikkensa että mulla olisi hyvä.

Jossain vaiheessa aloin miettiä, että miksi siedän huonoa kohtelua. Vain siksikö, kun olen yhdessä tällaisen ääliön pojan kanssa. Nykyään on helpompaa, koska tavataan melko harvoin, pidetään tapaamiset lyhyinä jos on anopilla "paha aika" ja en vaan enää välitä.

Anopillani on suuri tarve puhua poikansa kanssa "perheen sisäisiä asioita" ihan kahden kesken - mieheni ei oikein tiedä mitä nämä asiat edes ovat . Anoppini voi myös hänellä vierailulla ollessamme pyytää mieheni "katsomaan pihaa", vetäistä terassinoven kiinni ja näin saada viettää poikansa kanssa kahdenkeskistä aikaa... se on hieman kummallista. Jollain tavalla minut pitää sulkea siitä heidän äiti-poika - piiiristä helkuttiin.

 

[Huldasharks]

Jos haluaisin silti pitää miehestä kiinni, niin antaisin hänen käydä keskenään anopilla. En menisi sinne, jos oloni olisi tuollainen. Syynkin sanoisin suoraan miehelle.

 

[tsemppiä]

[QUOTE="huokaus";23604057]
Mutta joo, itsestänikin alkaa jo tuntua, etten jaksa enää kovin kauaa yrittää olla kohtelias tai mukava, kun tulee aina kylmää vettä niskaan.[/QUOTE]

Ei sun tarvitse tuollaiseen alistua. Ei sun tarvitse olla kynnysmatto mutta ei se tarkoita että pitäisi olla mikään ilkimyskään. Hyvä suhtautuminen voi olla myös välinpitämättömän kohtelias, hieman kylmäkiskoinen. Että tullaan toimeen juu mutta ilman mitään erityistä fiilistä, toimii. Jossain vaiheessa sun on vaan jäädytettävä sun vituttukset sun muut ja päästä tuon yläpuolelle.

 

[!]

Jos haluaisin silti pitää miehestä kiinni, niin antaisin hänen käydä keskenään anopilla. En menisi sinne, jos oloni olisi tuollainen. Syynkin sanoisin suoraan miehelle.

Peesaan!

 

[zenn]

Elämä on liian lyhyt siihen, että pitäisi sietää inhottavia ihmisiä ja yrittää toimia heidän kanssaan. Jos anoppisi ei halua olla muuta kuin ilkeä, niin jättäisin asian sikseen. Älä käy katsomassa häntä. Jos hän haluaa olla sinun kanssa tekemisissä, hän kyllä koittaisi olla mukava..

 

["huokaus"]

Kiitos kaikille kommenteista! Mukava että niitä tuli näin paljon. Miehen kanssa tästä ei tosiaan irtoa oikein hedelmällisiä keskusteluja, ja kaikilla naispuolisilla ystävillä on tällä hetkellä kuulemma tosi mukavat anopit, ettei sieltä suunnalta tule oikein vertaistukea.

Jos anopin käytös pysyy samana, niin täytynee jatkossa passittaa mies tosiaan kyläilemään ihan keskenänsä. Ja koettaa sitten itsellä ottaa tuollainen viileän kohtelias asennoituminen. Se on vain vähän vaikeaa, kun edelleenkin joka kerta oikeasti tyrmistyn piikittelystä/kylmyydestä ja sitten vastapainoksi koetan olla vielä mukavampi ja miellyttävämpi anopille.

 

[MEILLÄ]

miehen vanhemmat asuu ulkomailla ja nähdään heitä vain kerran vuodessa. anoppi on pääasiassa tosi ihana mua kohtaan, mut joskus silläkin on tollasta "mustasukkaisuutta". oon koittanu ajatella että sillä on siihen oikeus kun näkee poikaansa niin harvoin, mut silti se on mun mielestä vähän lapsellista anopilta..

esim. kerran anoppi tuli meille kuukaudeksi kylään ja mies kun lähti aamulla töihin, ja jätti meidät päiäväksi keskenämme (meillä 3 lasta), niin antoi aina suukot. mies antoi aina eka äidilleen poskisuukon, sit nuorimmasta lapsesta alkaen ikäjärjestyksessä ja viimeiseks mulle suukon, ja JOKA KERTA anoppi työnsi mut sivuun ja halus sen vikan suukon itelleen :O

Kun sanoin miehelleni että musta toi on törkeetä, kun mieshän selkeesti näyttää että mä saan viimeisen, ni miks pitää tulla viel väliin. mies ei ollu huomannu koko asiaa, ennenkuin seuraavana aamuna kun äiti sinäkin aamuna koitti työntää mut pois, mies oli jo valmiina ja "juoksi" pois ovelta niin selkeesti että anoppi ymmärsi yskän....ja siitä asti oon saanu vikan suukon.

ok. tää on ehkä mun puolelta myös lapsellista, mut mä oon vaimo ja hän on "vain" äiti... mies näyttää selkeesti että me ollaan lasten kans hänelle kaikki kaikessa ja äitikin saa osansa halauksista ym aina tavatessa, mut vaimo on vaimo...

 

[röppö]

Mä siedin entistä anoppia yli kuusi vuotta.
Hän ei selvästikkään alusta lähtien pitänyt minusta..kritisoi jokaista tekemistäni..vittuili ns hienovaraisesti ja loukkasi usein minua arvosteluillaan.
Anoppi ei miehensä kanssa käynyt meillä koskaan kylässä kahvilla vaikka kuinka pyytelin...

Kun miehen kanssa erottiin tää anoppi päätti jättää hienovaraisuudenkin ja teki omat päättelynsä meidän eron syyksi.
Kerran ennen kuin olin löytänyt oman asunnon olin yövuoron jälkeen aamulla suihkussa,kun anoppi tuli suihkuhuoneeseen ja veti suihkuverhon auki..kuuntelin shampoot tukassa siinä huorittelua ym haukkumista ja anoppi muisti kertoe ettei mulla edes mitään työpaikkaa oikeasti ole ja ties mitä.Hänen pojassaa ei ole ikinä mitään vikaa,mä olen se joka on pilannut hänen poikansa elämän ja pojan elämänlaatu paranee heti kun mä häivyn.

Sillä hetkellä päätin,etten enää ikinä yritä edes jos samanlainen anoppi vastaan tulee...

 

["jag"]

mä oon monesti ajatellut että kiva et mul on vaan tyttöjä, ehkä on helpompaa olla anoppi miehelle kuin naiselle, jos ymmärrätte...ei oo tota kateutta kun "toinen nainen" varasti pojan äidiltä

 

[zenn]

[QUOTE="jag";23605320]mä oon monesti ajatellut että kiva et mul on vaan tyttöjä, ehkä on helpompaa olla anoppi miehelle kuin naiselle, jos ymmärrätte...ei oo tota kateutta kun "toinen nainen" varasti pojan äidiltä [/QUOTE]


Tytöt myös itsenäistyy itse aiemmin ja varmemmin: On itse pakko hankkia elämä, koska ei saa elää lapsiensa kautta enää murrosiän jälkeen, tytöt itse yleensä pitää siitä huolen. Pojat taas antaa helpommin mamman häslätä ja tehdä heidän puolestaan kaikki ja olla mamman koko elämän sisältö.

 

["miniä"]

luulen että on helpompi olla miniä sellaiselle anopille jolla on vain poikia, eikä lainkaan omaa tytärtä. muuten vertaa miniää aina omaan tyttöönsä joka useimmin kai on parempi kuin miniä....

 

["minä"]

Tiedän aapeen fiiliksen tuollaisesta anopista.

Oma ex-anoppini oli aivan samanlainen ekat pari vuotta. Sitten minusta tuli yllättäen hänen paras ystävänsä ja ongelmaksi muodostui se, etten olisi halunnut nyt ihan niin läheinen olla.