pienestä ikävälistä vielä

eli tyttö on puolen vuoden ja huhtikuussa taas vauva tulos. onko kokemusta tuommosesta ikävälist, siis n. reilun vuoden mittaisesta. miten arjessa jaksaa ja pärjää?meillä toinen vauva toivottu, vaiikka ns. puolivahinko. nyt vähän hirvittää millasta se elämä sit on kahden pienen kanssa. eka vauva ollut vaativa, koliikit ja muut.. kuin sitä jaksaa alkaa taas imettää ym. kun just on lopettanut??please, laittakaa mulle vinkkiä, kommenttia, TUKEA!!
 
Mulla oli likka 10kk kun aloin odottaa toista lasta, ihan toivottu ja tekemällä tehty ;) oli. Mulla meni hirmu hyvin alusta asti olin yksin kotona vielä kuopuksen synnyttyä mies oli silloin kertaamassa, toivoin oikein että hän lähtisi sillä halusin nähdä miten selviän yksin. Meni paremmin kun hyvin, sain olla ylpeä itsestäni ja olen vieläkin.. Tyttäreni on nyt 5 ja 4v. kuin kaksoset parhaita kavereita keskenään, pitkät kiharat liehuvat hiukset molemmilla, rakastavat toisiaan yli kaiken, tukee toisiaan surun hetkellä ja iloitsee toistensa puolesta, pitävät toistensa puolia aina. Kuin parhaimmat likkakaverit omine tyttöjuttuinensa. :)
 
Meillä poika 1v 4kk kun tyttö syntyi.(Nyt 1v7kk ja 3kk) Kieltämättä arki on aika rankkaa, riippuu tietenkin lapsien luonteesta. Meillä tyttö on onneksi aika kiltti vauva, mutta poika on elohopea..hirveästi virtaa eikä yhtään järkeä eli kiva yhdistelmä...Nyt kun vielä aloitettiin rakentamaan niin saattaa olla koettelevat ajat käsillä kun olen aamuata iltamyöhään yksin pikkuisten kanssa. Mutta toisaalta sinunkin on hyvä ajatella niin että meneepähän samassa "sumussa" molemmat! Silläkin on kyllä suuri merkitys. Kyllä sitä jaksaa kun ottaa oikean asenteen! Voimia sinulle!!!
 
Meillä ikäväliksi tulee 1v11k
Neiti on kuin elohopea ja tämä toinen pitäisi syntyä 24.8 saas nähä miten käy...
Raskasta tulee olemaan sen tiedän...mutta eiköhän sitä siitähän selviä..onhan niistä seuraa toisilleen sitten kun kasvavat...
 
xxxxxx
Meillä vanhin 2v 7kk, keskimmäinen 1,5v ja nuorin 5kk.. Meillä ei kyllä mitään ongelmia ole ollut vaikka pienet ikäerot. Päinvastoin. Kahdesta vanhimmasta paljon seuraa toisilleen. Vanhin tosi omatoiminen, mikä kyllä helpottaa paljon. Niin ja onneksi ollaan tosi terveitä oltu... Työtähän tässä on, mutta myös sitä vapaa-aikaa on itselleen ja miehelle, kun noudattaa tiettyä päivärytmiä. Pienet on nukkumassa viimeistään yhdeksältä, jollon on sitä omaa aikaa. Kotityöt (pyykit,tiskit,roskat ym.) yritän hoitaa pois alta kun muksut päikkäreillä.. Aamulla kun herätään aamupalan jälkeen suihkuun, kauppaan, puistoon, kotiin syömään, päikkäreille, välipalan jälkeen puistoon, syömään, pihaan kiikkumaan, iltapala, nukkumaan. Näin tää yleensä toimii.
 
Suzu harmaana
Mulla on nyt 6- ja 5-vuotiaat... Oli hyvät ja huonot puolensa aikanaan, hyviä esimerkiksi se, että pienempi oppii isommalta sekä se, että esikko ei muista aikaa, jolloin pienempää ei olisi ollut, joten ei tullut mustasukkaisuutta.. Onhan siinä sitä hommaa aikalailla, mutta nyt ovat parhaat kaverit eli kuluneen sanonnan mukaan "onhan niistä seuraa toisilleen". Ekat vuodet ovat kyllä raskaita, kun sairastetaan ja niin poispäin. Se menee asenteella.. Onnea!
 
Mulla itsellä ei ole lapsia, mutta otan kantaa siskon puolesta, jolla on kaksi poikaa. Ikäeroa pojilla on 1v4kk ja ovat nyt 4 ja 5 -vuotiaita. Aika vauhdikasta on ollut siskon arki nää vuodet. Hyvin se on jaksanut, mutta kauhulla olen sivusta katsonut ja auttanut aina kun olen pystynyt. Nyt on välimatkaa 500 km, joten harvemmin pääsen enää jeesaamaan. Siskon molemmat pojan on elohopeita ja ehtii nanosekunnissa paikasta A paikkaan B.

Mutta, kyllä se hyvin on mennyt ja uskon, että sinäkin jaksat ja nautit. :)
 
Toistelen samaa kuin edelliset; onhan niistä seuraa toisilleen...
Meillä ikäero 1v 10 kk, nyt ovat 3 ja 4v ja oikeasti läheisiä, ihan kateellisena katson, ei ollut mulla noin tärkeää ikätoveria lähellä lapsena. Tappelevatkin, tietysti, mutta olen samaa mieltä et jos mahdollista, kannattaa "tehdä" lapset aika peräkkäin.

Apua:
- sukulaiset, ystävät
- kaupungin kodinhoitaja, olen itse käyttänyt ja tyytyväinen, ovat käteviä ja luotettavia ammattilaisia, ja sitten kun vielä löydät sen juuri teille sopivan henkilön...!
- MLL:n / vast lastenhoitopalvelu
- edellämainittujen avulla yritä järjestää edes kerran kuussa kahdenkeskinen hetki miehesi kanssa; kauppamatka jollei muu
 
karoliina
Meillä ikäeroa tasan vuosi...vähän niinkuin kaksi vauvaa vielä, mutta rankinta on varmaan ihmisten päivittely; hui miten lyhyt väli! aika tiukka tahti... miten sä jaksat? jne... Eli hienosti sujuu, lapset on ihania! Ota päivä kerrallaan jos joskus tuntuu ettei jaksais, huominen on yleensä taas ihan erilainen! tsemppiä!
 
Mimmukka
Meillä kans lasten ikäero 1v4kk. Ihan hyvin on mennyt. Onhan niistä toisilleen seuraa ja poika (nyt 1v2kk) on oppinut vauhdilla sellaisia asioita, mitä tyttö (nyt 2v6kk) ei saman ikäisenä edes yrittänyt. Poika mm. alkoi syödä itse alle vuoden ikäisenä. Tosin vieläkään ei suostu hoitopaikassa syömään itse, mutta kotona taas ei suvaitse syöttämistä. Ihme tapaus... Kyllä kahden pienen kanssa pärjää, kun vaan luottaa itseensä. =)
 
Reippailija
Kyllä varoiteltiin, että rankkaa tulee olemaan. Ja onhan tää, mutta kun on niin antoisaa kuitenkin. Ja lapset ovat rikkaus! Täytyy tosin sanoa että meillä lapsiluku jää tähän, toistaiseksi. Kun nuorimmainen täytti yksi, alan nauttia jo enemmän. Veljeksillä on niin ihana yhteys, että ihanaa.
 
Pojilla ikäero 1v 2kk. Ovat nyt 2,5v ja 1,3v. Raskas vuosi takana, mutta uskon, että paremmat ajat edessä ja leikkikaveria toisilleen. En voi ensimmäisen vuoden perusteella suositella näin pientä ikäeroa (molemmat olivat suunniteltuja). Tuntuu, että toisen lapsen ensimmäisestä vuodesta ei nauttinut, vaan yritti selviytyä arjesta. Masennuin ja olin todella väsynyt. Voimia!
 

Yhteistyössä