Pienessä kodissa

Miten ootte pärjäilleet pienessä asunnossa perheen kanssa?
Meillä on lapsi ja kaksi isoa koiraa ja ollaan muuttamassa pieneen kaksioon.
Hurjalta tuntuu. Miten esim. juhlat? mahtuuko vieraat sisälle ja miten lapsen nukuttaminen jos on ihmisiä iltakylässä.
Ja elämä yleensäkin? Ainakaan imuroitavaa ei ole paljon
Nyt siis asutaan omakotitalossa missä iso piha ja neliöitä nelinkertaisesti verrattuna tulevaan kotiin.

 

mahtumisesta en tiedä..
mutta jos saan udella niin minkä ihmeen takia muutatta pienempää omakotitalosta...
jos mä joskus pääsen omakotitaloon niin mua ei saa kirveelläkään sieltä pois... :/

 

Me asutaan 58m2 kaksiossa, miehen, lapsen, koiran ja kahden fretin kanssa.. Kyllä välillä tuntuu että hiuksia voisi repiä päästä, mutta mulla johtuu kyllä siitä että asutaan kerrostalossa. Samankokoisessa rivarissa tai muussa vastaavassa jossa olisi omaa pihaa, voisi olla ulkona erilailla jne. tuskin elo tuntuisi näin "ahtaalta"..
Ja mitäs koiria teillä on? Meillä ainakin tuntuu tuon karvaturrin takia imuroitavaa riittävän joka päivälle.. Neliöitä ei juu onneksi ole ihan kamalasti sotkettavana..

 

Meillä 4 lasta (pian 7, 4½, 2½ ja 1v) ja asuttiin aiemmin 64 neliöisessä kolmiossa, josta muutettiin 74 neliöiseen asuntoon. Nyt on muuttohommat käynnissä kun tässä asunnossa kosteutta ja muutetaan kolmioon 82 neliöö. Sanoisinko näin että pienessä asunnossa hyvät ja huonot puolensa. Tilaa saa lisää kun miettii järkevästi mitä tarttee ja mitä ei ja ostaa kaapistoja (jos on varaa) joinne saa kätevästi esim liina-ym vaatteita lisää.

 

Kiva, että tuli asiallisiakin vastauksia :hug:

Tulevassa kodissa on mielestäni aika paljon säilytystilaa ja meillä ei mitenkään älyttömästi ole tavaraa.
Olenkin miettinyt, että aika paljon siihen mahtumiseen vaikuttaa juuri se, miten sen tilan onnistuu hyödyntämään ja miten huonekalut ym. sijoittelee.

Neliöitä ei ole kuin n. 36, joten isoahan siitä ei saa vaikka kuinka sisustaisi
:headwall:

Tilavassa asunnossahan tosiaan nuo koirien karvat leviävät ympäri kämppää, joten niitä ei niin helposti huomaa. Täytyy varmaan kyllä valmistautua useammin taphatumaan imuroitiin.

Tuntuu, että täällä isossa talossa koirat ovat joka tapauksessa siinä missä ihmisetkin, eivät varmaan ikinä vapaaehtoisesti ole olleet eri huoneessa, joten luulen, että niiden kanssa eroa ei loppujen lopuksi niin paljon huomaa.

Omaa pihaa ollaan myös käytetty yllättävän vähän. Ajattelin silloin kun tänne kertsarista muutettiin ,että ihanaa kun voi aina olla tossa pihassa, mutta lähinnä koirat meillä tuossa pihassa ovat ulkoilleet.

Se kyllä onkin varmaan suurin muutos, että täällä koirat voi heittää aina ulos riehumaan kun meno sisällä menee liian kovaksi.

Toisaalta taas koirien kanssa tulee olemaan siinä mielessä helpompaa, että täällä miehen työmatkoihin menee aikaa niin paljon ,että joudun yhdessä lapsen kanssa päivisin lenkittämään koiria, mutta muuton jälkeen pääsen rauhassa itsekseni niitä viemään.

Myös kauppareissut ja muut hoituvat vähemmällä ajalla ja vaivalla ja lapselle on kerho ja suosittu leikkipuisto kodin lähellä.