Pienen lapsen käytöksestä kyselisin

[tyut]

Miten teillä 3-4 vuotiaat lapset toimii tilanteissa, joissa mennään kyläilemään tutuille, mutta harvemmin kerran-pari kuussa tai parin kuukauden välein nähtävien ihmisten luona, paikalla vanhempia ja lapsi iältään 1-5 -v. Onko lapsi ns. reipas ja hyväntuulinen, uskaltaa liikkua ja mennä vai turvautuuko koko ajan sinuun (äitiinsä) eikä uskalla mennä mukaan leikkeihin, on äksy joka kerta. Entä onnistuuko leikki muiden lasten kanssa tai yksin "yhdessä" vai onko joskus ilmennyt muiden pienempien lasten tuuppimista tai potkaisemista kumoon?

 

[rosaliina_94]

siel ne tussutta nurkas kaikki kimpas

 

["Pirpana"]

Kyllä meillä ainakin mennään leikkimään muiden kanssa ja kerrotaan kuulumisia ja omia tärkeitä juttuja. Muistetaan myös mennä aikuistenkin luokse jutustelemaan mutta toki ne kaverit ovat ykkösinä .

 

[hjk]

Meillä alussa aina arka poika, joka ei heti mene muiden mukaan. Vaatii aikansa totutella ja silloin on äidin lähellä tai kaipaa äidin mukaan leikkipaikkaan. Aikansa kun on saanut rauhassa katsella, voi äitikin jo poistua kahvipöytään.

 

[4ew]

No, oon seurannut omia ja muiden lapsia, niin osa on ujompia ja osa reippaampia. En ainakaan ole huomannut mitään kaavaa, että toinen tapa olisi yleisempää. Jotkut lapset nyt toisinaan tuuppivat toisia, mutta sehän tulee tietenkin kieltää.

 

[minä tasas]

kiitos vastauksista. Silti jäin kaipaamaan sitä vastausta, mitä etsin. En oikein osaa kuvata mitä tarkoitan. Lapseni on yleensä aina kiinni minussa, ei edes ikätovereiden syntymäpäivillä mene muiden leikkeihin vaan pitää olla musta n. 1 metrin päässä. Istuu peukku sylissä ja jos joku kysyy jotain tiuskii takaisin tai sanoo anna mun olla rauhassa. Tänään kylässä potki ensin leluja, jonka kielsin, mutta vielä kerta kiellon päälle ja potkaisi tahallaan vuoden vanhan vekaran melkein kumoon.

Mä vaan mietin, että onko toi ton luonne ja synnynnäinen temperamentti noin voimakas, että tää elämä ja muiden aikuisten ja lasten seuraan meneminen tuottaa noin paljon vaikeuksia? Aina tää on tätä ollut, mutta joka kerta vana pettyy ja melkein rupeaa poraamaan, kun saa hävetä lapsensa käytöstä ja pahimmassa tapauksessa poistua paikalta, kun meinaa omat kyyneleet tulla esille, kun katselee muiden lasten sävyistä leikkimistä.

Ujo ja arka on ollut ennennkin, mutta tää rupeaa olemaan jo liikaa. Perhepäivähoidossa on ja mielestäni siellä kaikki ok. Leikkikaverit tosin vuoden aikana vaihtuneet pari kertaa ja seura poikavoittoista. Voiko poikien raisuilla leikeillä olla vaikutusta vai perhepäivähoidossa jotain uutta...Ei ole hoitaja tosin maininnut mitään.

Olen jo varhain kokenut, että lapsesi ei ole ihan samanlainen kuin muut. Niin, persooniahan kaikki, mutta silti jotenkin niin erilainen kuin muiden ikäisten käytös, oli ikä 1-v, 2-v, 3-v. tai 4-v. Neuvolassa tai perhekeskuksella eivät näe lapsen käytöksessä mitään poikkeavaa. No kuinka ne niillä lyhyillä käynneillä vois.

Mietin kenen puoleen tässä pitäis kääntyä vai pitääkö kenenkään? Pitääkö mun vaan aina hävetä ja pyydellä anteeksi lapseni omituista käytöstä.

 

[vvvii]

kuulostaa tutulta, lapseni on kotioloissa ihana, avoin, leikkisä. ns. tutuissa kyläpaikoissa tarvitsee aikuisen eli äidin ohjausta. "katsoppa täällä on tämmöisiä leluja, katsotaanko yhdessä". kun jännitys haihtuu / aikaa kuluu lapsi pystyy leikkimään lyhyitä aikoija vieraiden lasten kanssa. Jännittää ja vierastaa vielä 4 vuotiaanakin jonkin verran. Itsekkään en viihdy vieraassa seurassa kovinkaan kauaa ja olen jännittäjä tyyppiä. Ehkä perinnöllistä tai opittua.
En koe lapseni käytöstä ongelmana, koska hän on vasta pieni, enkä oleta häneltä aikuismaista käytöstä; että osaisi tervehtiä ja katsoa silmiin jne.. oppii kyllä aikanaan.

 

[en tiedä]

mutta meillä tytöt ovat molemmat olleet hitaita lämpeneen kaikelle, monesti oltiin yökylässä just sen takia, että pääsevät leikin alkuun. Ja mitä enemmän porukkaa, sen hitaammin "sopeutuvat".
Älä ala tekeen siitä isoa numeroa, tietty jos tekee ilkeyksiä, täytyy siihen puuttua. Mutta älä muuten itke ja pyytele anteeksi. Olen itsekin ujo ja hiljainen ja muistan kuinka pahinta oli, kun siitä tuli oikein numero! Sen jälkeen ei ainakaan mulla ollut mitään mielenkiintoa osallistua mihinkään.
Eihän niillekkään lapsille, jotka heti "käyvät iholle", niin kailoteta, kuinka tyhmiä ovat ja anteeksi pyydellä. Meidänkin lapset ovat joskus hätääntyneinä kavahtaneet, kun reippaammat lapset käy halimaan tai puhuvat todella kovaäänisesti.

 

[onko outoa]

Menee yleensä vessaan ja lukitsee itsensä sinne, tulee pois vasta kun ollaan lähdössä.

 

[minä aloittaja taas]

kiitos taas. Tuntuvat vaan ne katseet niiltä toisilta äideiltä ja vanhemmilta niin kovin paheksuvilta...

 

[samainen]

kommentoitavaa

 

[.]

Muistathan että lapset aistivat vanhempiensa tunteita ja olisi mielenkiintoista tietää millä mielellä itse olet kylässä?! Jännitätkö oletko rento?
Rohkaisetko lasta osallistumaan vai odotatko että rohkaistuisi itse?
Onko juhlien ja kyläilyjen edeltävä aika kiireinen vai valmistaudutteko juhliin esim viikkoa aikaisemmin?
Lapset ovat erillaisia luonteiltaan ja se mitä kuvailit on ihan normaalia herkiltä lapsilta.
Ette ole outoja ja unohda toisten katseet, syntipukkia tarvitaan aina ja sellaiseksi joutuu välillä mistäkin asioista

 

["vieras"]

Meidän 3-vuotias on myös herkkä ja todella hitaastilämpiävä tapaus.Meillä jännitys esim. kyläilytilanteissa ilmenee niin, että lapsi uikuttaa ihan koko ajan. aivan kuin tihrustaisi itkua, valittaa, kitisee, inisee, vinkuu...millä nimellä sitä nyt kutsuisi. Kaikkeen vastaus on EI, en halua, ei käy, ei, ei ,ei ja vinkuna jatkuu. Tätä jatkuu niin kauan kunnes jännitys laukeaa ja usein olemme jo lähdössä pois kylästä. Sitten lapsi tietenkin alkaa ulisemaan, ettei halua vielä lähteä.

Minuakin aiemmin hävetti ja ihmettelin itsekin lapsen käytöstä. Sitten tajusin, että tosiaan jännityksestä tuo johtuu. Minulla oli ennen tapana "hehkuttaa" jo hyvissä ajoin sitä, että mennään käymään jossain kivassa paikassa, mennään kylään, meille tulee vieraita jne. Nykyään en kerro lapselle mitään etukäteen, vasta hieman ennen h-hetkeä mainitse, että ai niin, kohta tulee muuten tuttuja käymään. Tämä on auttanut hieman, sillä lapsi ei ehdi paisuttaa jännitystään. Jos meille kotiin tulee vieraita, pyrin kattamaan kahvipöydän jo valmiiksi ja ohjaan vieraat melekin suorilta kahvittelemaan. Jotenkin ne kahvittelutilanteet, se että on lapsellakin siinä tekemistä ja voi rauhassa tarkkailla syönnin lomassa vieraita, auttavat siihen jännitykseen.

 

["muumio"]

No meillä on ongelma, että 6v ja 5v ei suostu vastaamaan mitään oudommille ihmisille. Tuttujen seurassa meno on kyllä melkoista, mutta ei siis päiväkodissakaan saa tervehdystä suusta kun pitäisi tädeille sanoa heippa. Käden kyllä nykyisin ojentavat jos on sellainen tervehdys kyseessä, mutta ei mitään sanaa tule eikä katso silmiin. Tästä on puhuttu monesti ja olen nyt alkanut ottaa sen näkökulmankin mukaan, että kun kovin isoksi tulee niin alkaa menemään huonon käytöksen puolelle.

Ei siis mitään muutakan puhetta oudoille tai vieraammille, eli jos joku kysyy nimeä tms niin vastausta ei taatusti tulee. Tämä alkaa itseä kyllä monissa tilanteissa jo risoa. Pienemmät sisaruksensa yleensä vastaavat. Olisiko jollain antaa konsteja. Tämä oli tosin hyvin tiivistetty kuva tilanteesta.

Ja meillä on tuota mitä ap kysyi, että vieraassa paikassa nyhjätään vieressä, nykyisin siinä on kyllä alkanut tapahtumaan edistystä, että nopeammin päästään leikkeihin jne.