Pidätysongelmia synnytyksen jälkeen?

[Ikipaukku??]

Onko muilla ollut ongelmia nimenomaan isomman hädän pidättelyssä synnytyksen jälkeen?

Itellä vaikea synnytys (välilihan leikkaus, repeämiä, kymmeniä tikkejä, tod. pitkä ponnistusvaihe yms.), mutta kaiken pitäisi olla ok vähitellen. Kuitenkin kakkoshätä yllättää välillä kiireellä ja pierut tulee vaikka mitä yrittäisi koska vaan seuraa tai paikkaa katsomatta. Varsinkin liikkuessa on mahdotonta pidätellä, esim. tuolilta noustessa tmv. Lantionpohjan lihakset olivat synnytykseen asti hyvässä kunnossa. Nytkin löydän ne ja pystyn liikuttamaan niitä, mutta eipä toimi niin kuin ennen. Onkohan niistä kiinni vai mistä ihmeestä? Treenailen lihaksia parhaani mukaan, motivaatiota riittää! Mutta vaikutus tai tulokset tuntuu kovin pieniltä, mahtaako toimia?

Nolo juttu, vaikea asia ja toivoisin muiden kokemuksia: onko tavallista, kauanko kestää, mikä auttaa? En ollut ennen edes kuullut tällaisesta synnytyksen seurauksena, virtsankarkailusta pikemminkin. Se ei sentään vaivaa minua. Jälkitarkastukseen on aikaa, ei kai auta kuin ottaa asia puheeksi siellä jos ei helpota, mutta oon kärsinyt tästä jo monta viikkoa ja montakohan on vielä edessä... Neuvolassa asia ohitettiin naurahduksella, kun otin puheeksi. itseä ei kyllä naurata, kun hankalia tilanteita sattuu. Vessaan oon sentään ehtinyt ajoissa, kun olen ollut aina sopivasti kotona. Vaan kuinkahan kauan jatkuu hyvää onnea vai rajoitanko liikkumistani aina ennen kuin isohätä on ohi... ja piereskelen vaan mennessäni, juu.

Kiitos rohkeille avuliaille etukäteen

 

[ECVH]

Arvioi asiaa noin 2 kk synnytyksestä. Jos samoja oireita, pitää tutkia tarkemmin. Aika kovat venytykset peräsuolikin saa synnytyksessä, mutta ei mitään vammaa normaalisti pitäisi jäädä pitkästäkään ponnistusvaiheesta, saati jos leikkaushaavakin tehty. Muistelen itselläni olleen jotain vastaavaa, mutta jumppaamisella paikat alkoivat löytyä.
Jos on niin ikävästi, että joku vaurio tullut, se kyllä saadaan korjattua, älä siis ole kohtuuttoman huolissasi. Nauti olostasi ja vauvasta.Naisen keho on siten suunniteltu, että se elpyy.Onnittelut vauvasta koko perheelle.

 

[ap.]

Olen kuullut, että muillakin on jotain tämän tapaista. Synnytyksessä tarkistettiin, ettei mitään jäänyt hajalle peräaukolla, mahtoiko riittää vaan...Pitäisi siis olla ehjää ettei tarvitsisi korjailla myöhemmin. Epäilyttää vaan ja harmittaa. Synnytyksestä on nyt kuusi viikkoa enkä ole varma, onko tilanne muuttunut tänä aikana.

Lapsi on ehdottoman ihana! Ja tämä aika on joka tapauksessa todella ihanaa, paljon parempaa kuin osasin odottaa tai kuvitella etukäteen. Eikä synnytyksestä jäänyt mitään muita merkkejä, vaikka mulla on ikääkin reilusti keskivertoa enemmän. Olin muuten suurin piirtein entiselläni muutamaa päivää sen jälkeen, joten olen kaiken kaikkiaan todella tyytyväinen ja olo paranee koko ajan.Lapseni hymyilee j!
(Tämä vaan rohkaisuna muillekin

 

[Jgb]

Hesarin ryhmäterapiasivuilla on aiheesta keskustelua. Ei todellakaan mitään hauskaa luettavaa jos synnytys on edessä... tilastojen mukaan vain 0,8% naisista repeää niin pahasti, että peräsuoleen tulee pysyvä vaurio. Se on kuitenkin 500 naista vuodessa Suomessa! Törkeää, että asiasta ei puhuta ja asia tulee täytenä yllätyksenä ja aivan varoittamatta että sellainen mahdollisuus edes on olemassa! Kai se on tabu tämäkin.

 

[ap, taas]

samaa mieltä. Turha pelottelu ei tietenkään ole hyvä, mutta on inhottavaa yllättyä tällä tavoin ja tuntea olevansa ainoa/ yksin/ outo/ vialla jostain päästä... Ja olisi hyvä saada jostain asiallista tietoa: miksi, mikä auttaa, mitä tehdä jne. Siksi täällä minäkin. Ja sitten ryhmäterapiasivullekin, kiitos!

 

[ykstoinekin]

keskusteluun, ryhmäterapiaan? Kiitti täältäkin, asia koskee muitakin, valitettavasti...

 

[Lähellä]

on synnytyksesi, älä toki vielä hermostu! Ihan varmasti paikat ovat vielä löysänä jokaisella tuossa viaheessa. Kun päivittäin muistat harjoittaa lantion alueen lihaksia ja muutoinkin jumpata, pääset kyllä ennallesi ja venyneet paikat kuntoon muutamassa kuukaudessa. Emme ole kuminauhoja sentään. Ja olet täysin normaali nainen!!! - Hassua, että tästä ei nykyäänkään vielä kehdata puhua ääneen, vaikka se koskee joka ikistä synnyttänyttä.

 

[Jgb]

Tässä linkki, ei oo vaikea löytää muutenkaan kun linkki on Hesarin etusivulla.
http://blogit.hs.fi/ryhmaterapia/?p=463

 

[guitoe]

pahoittelen, mutta mitä luin Kari Heusalan kirjasta (naisen seksuaalisuus), niin tutkimusten mukaan naisten kudokset löystyvät aina synnytyksen jälkeen enemmän tai vähemmän, eikä siihen mikään jumppa auta niin paljon, että paikat palaisivat täysin ennalleen. jonkin verran ehkä. vaikeassa repeämässä ei paljon jumpat auta.
jos ongelma jatkuu, niin neuvoisin pyytämään kiristysleikkausta.
tämä on tosiaan aika vakava tabu Suomessa, josta yksinkertaisesti ei saa puhua. Naiset leimataan heti turhamaisiksi, vaikka kyseessä on vakava pidätysongelma loppuiäksi.

 

[Ajan kanssa]

paikat piukkenee ihan varmasti ja jumpista on tuntuvaa apua. Useamman synnytyksen läpikäynyt tämän tietää. Luonnollisesti ihmisestä ei tule enää neitseellinen, sen sanoo järkikin, mutta poikkeustapauksia lukuunottamatta ihan kelpo piukoiksi ne paikat tulevat ihan varmasti.

Treenatut lihakset ovat aina velttoja tiukemmat, myös lantiossa. Suoraan verrannollinen siihen, onko laiska liikkumaan vai aktiivinen. Jonkin verran vaikuttaa kunkin henkilökohtainen kudostyyppi, mutta vaikka ihmistä verrataan vain itseensä, kuten aina tuleekin, em. pätee. Virtsanpidätyskykyä säännellään syvillä lantion lihaksilla, ei mahanahkalla tai limakalvoilla.

Treenaile siis pidätyslihaksia muutama kerta päivässä: Ikäänkuin pidättelisit pissaa ja ja ulostetta vuorotellen muutaman sekunnin jännittämisellä, perskannikat timminä ja hyvässä ryhdissä. Siinä samalla vatsasi tiukkenee myös kiinteäksi. Näillä menetelmillä tätä samaa vaivaa hoidellaan taas ikämimminä uudelleen!

 

[ap.]

treenaillaan, treenaillaan. Toivottavasti auttaa vähitellen, kun ei siis vielä. Vessaan juostaan välillä edelleen. Vatsa on kyllä kiinteä ja paikat (muka) kunnossa, mutta silti... Taitaa tämä yksi lapsi riittää mulle, kun synnytys ei kai olisi voinut olla paljoa pahrmpi. paitsi että jäätiin kaikki terveinä henkiin. Vaipat vaan molemmille...Ja jos edes yhtäaikaa päästäisiin niistä eroon

P.s. Armahtakaa piereskeleviä äitejä...

 

[Kari * na]

Samaa vaivaa täälläkin.
Tosin viimosimman synnytyksestä jo 5 vuotta aikaa,
mikään jumppa ei tepsi, kokeiltu on.
Jonkinverran on virtsanpidätyskyky parantunut,
mutta pieruja lipsahtelee mitä noloimmissa paikoissa,
varsinkin jos naurahdan tai yskäisen, tms...
Lääkärinkään mukaan asiaan ei auta lähes mikään.
Ruokavaliolla voi kuitenkin pitää jonkinverran suolikaasuja kurissa,
jolloin ilmaa pääsee vähempi.
Silti musta on tullut aika arka naurahtelemaan muiden läsnä ollessa....
aika rajoittavaa!

 

[ap.]

otan osaa

kertoisitko ehkä, sattuiko sulle synnytyksessä (synnytyksissä) jotain erityistä? Hajositko pahasti? Tarkistettiinko kunnolla ettei jäänyt korjattavaa? Vai mistä vaiva mahtaa johtua? Pystyykö ulostetta sentään pidättelemään?

Itselläni on melkoisen epävarma olo, jos ei ole vessaa lähimailla. Ja seurassa muutenkin. Välillä tekee mieli olla syömättä ollenkaan, ettei tämä vaivaisi...

Kokemuksia muiltakin saa tulla vielä mielellään, kiitos kaikille!