Pidätkö itseäsi hyvänä ihmisenä?

[k]

niinmä luulen, että nyt kun niitä kokemuksia on tarjolla, niin ne on otettava =) Ei niitä kukaan sinne kiikkustuoliin tuu tuomaan...

 

[ap]

Rakastan itseäni :heart:
Oonko mä sit omasta mielestäni hyvä? Pakkohan mun on olla hyvä, jos mä kerran itseäni niin paljon rakastan.
Tosin.. en tunne yhtään pahaa ihmistä. Katkeroituneita kylläkin, muille tai itselleen, mutta kyllä mä uskon, että pohjimmiltaan jokainen ihminen on hyvä. Jotkut ovat vaan tulleet sokeaksi omalle hyvyydelleen katkeroitumisen seurauksena.

Toi on kans harvinaisen totta, mut sen voi kääntää niinkinpäin että niille olet kaikkein katkerin keiden kaltaiseksi haluat tulla? Vai mitä?

 

[Rukoilijasirkka]

Mun mielestä taas Jeesus vapauttaa tuosta synnistä. Tarkoitus olisi muuttua, eikä jäädä suremaan omaa pahuuttaan.

Niin, tarkoitatko, että itse muutat uskon avulla itseäsi vai oletko ihan vapaa nyt?

Koska minä olen pyhä, haluan elää tasapainossa sen kanssa. Aina se ei onnistu, mutta kun asennoidun itseeni siten, se onnistuu paremmin, kuin jos ajattelisin, että en ole kumminkaan kelpaava, tai että paha saaa muka aina vallan. Raamatussa puhutaan siitä, että mitä enemmän katsoo Kristukseen, sitä enemmän muuttuu sen kuvan kaltaiseksi. Kai se tarkoittaisi sitäkin, ettei olisi itseriittoinen, eikä keskittyisi hyonoihin asioihin, vaan Kristukseen ja siihen, minkälainen hän on.

Mutta ihan ihmisenä en ole sen parempi, kuin muutkaan. Tai hmm. Tätä olisi mietittävä, että pitäisikö minun ajatella olevani hyvä ihminen... Minusta kuitenkaan se ei ole niin tärkeä kysymys, kuin se, että olenko Jumalan lapsi.

 

[k]

öitä,lähden unelmoimaan...

 

[ap]

öitä,lähden unelmoimaan...

Mukava olisi joskus kanssais kirjoitella miten kävi, mutta kuiten, muista että olet itse se joka loppuelämän sinun kanssasi elää :hug: Öitä..

 

[k]

niin olisi. Jos sulla on anonyymi osoite, niin laita tähän, palaan huomenna katsomaan. Mulla ei ole, ja nyt yöllä en jaksa tehdä. Mutta myöhemmin voisin tehdä,kun tästä asiasta olisi ihana puhua, vaan kun kenenkään kanssa ei voi. Jos sinä tietäisit edes vähänmitä käyn läpi... Kumpkaan meistä tuskin haluaa tunnistautua täällä tai toisilleen =) :hug:

 

[hattara harmailee]

no en. olen pettänytt valehdellut kieroillut tavoitellut omaa etua muiden kustannuksella jne paljonkin.

Kaikkein parasta en tunn edes huonoa omatuntoa mistään tekemästäni

 

[ap]

Kaikki meistä on joskus väsyneitä ja kiukkuisia jne., kyllähän lapsen pitääkin ne tunnetilat nähdä, ei hän mitään traumoja niistä saa mutta ne vaan täytyy myös selittää lapselle :hug:
Rutiinit on tasan tarkkaan ne mitä itse itsellesi luot, ei niitä muut voi päättää joten ota nyt siitä elämästä kiinni :hug:

Kiitos, että välität :hug: Tuli ihan itku, kun ei kukaan ulkopuolinen ole sanonut miulle mitään kannustavaa pitkää aikaan :snotty: Miulle kun ei riitä se hyvä, mitä miussa on vaan miun pitäs olla täydellinen, että olisin edes riittävän hyvä...

Siinä perfektionismissa on se paha puoli että se ei ole täydellinen eikä tule koskaan olemaan.. Pitkään minäkin yritin kunnes ajoin itsenin ihan piippuun, onneksi siinä vaiheessa läheiset huomasi missä mennään. Ole itsellesi armollisempi niin muutkin omat, sinne se huomio nimittäin kiinnittyy minne sormet osoittavat

 

[ViErAs]

niin olisi. Jos sulla on anonyymi osoite, niin laita tähän, palaan huomenna katsomaan. Mulla ei ole, ja nyt yöllä en jaksa tehdä. Mutta myöhemmin voisin tehdä,kun tästä asiasta olisi ihana puhua, vaan kun kenenkään kanssa ei voi. Jos sinä tietäisit edes vähänmitä käyn läpi... Kumpkaan meistä tuskin haluaa tunnistautua täällä tai toisilleen =) :hug:

Enpä olekaan äskeen kirjautunut mut vielä on näköjään tunnukset voimassa, laita mulle yv:tä -

 

[hmm]

no en. olen pettänytt valehdellut kieroillut tavoitellut omaa etua muiden kustannuksella jne paljonkin.

Kaikkein parasta en tunn edes huonoa omatuntoa mistään tekemästäni

Kuitenkin tiedät että olet pettänyt jne., sehän on pajon se

 

[uskovainen?]

Mun mielestä taas Jeesus vapauttaa tuosta synnistä. Tarkoitus olisi muuttua, eikä jäädä suremaan omaa pahuuttaan.

Niin, tarkoitatko, että itse muutat uskon avulla itseäsi vai oletko ihan vapaa nyt?

Koska minä olen pyhä, haluan elää tasapainossa sen kanssa. Aina se ei onnistu, mutta kun asennoidun itseeni siten, se onnistuu paremmin, kuin jos ajattelisin, että en ole kumminkaan kelpaava, tai että paha saaa muka aina vallan. Raamatussa puhutaan siitä, että mitä enemmän katsoo Kristukseen, sitä enemmän muuttuu sen kuvan kaltaiseksi. Kai se tarkoittaisi sitäkin, ettei olisi itseriittoinen, eikä keskittyisi hyonoihin asioihin, vaan Kristukseen ja siihen, minkälainen hän on.

Mutta ihan ihmisenä en ole sen parempi, kuin muutkaan. Tai hmm. Tätä olisi mietittävä, että pitäisikö minun ajatella olevani hyvä ihminen... Minusta kuitenkaan se ei ole niin tärkeä kysymys, kuin se, että olenko Jumalan lapsi.

Minä taas ajattelen että Raamattu tarkoittaa nimenomaan sitä että mitä enemmän Kristukseen katsoo sitä enemmän muuttuu itsensä kaltaiseksi.

 

[Rukoilijasirkka]

Mun mielestä taas Jeesus vapauttaa tuosta synnistä. Tarkoitus olisi muuttua, eikä jäädä suremaan omaa pahuuttaan.

Niin, tarkoitatko, että itse muutat uskon avulla itseäsi vai oletko ihan vapaa nyt?

Koska minä olen pyhä, haluan elää tasapainossa sen kanssa. Aina se ei onnistu, mutta kun asennoidun itseeni siten, se onnistuu paremmin, kuin jos ajattelisin, että en ole kumminkaan kelpaava, tai että paha saaa muka aina vallan. Raamatussa puhutaan siitä, että mitä enemmän katsoo Kristukseen, sitä enemmän muuttuu sen kuvan kaltaiseksi. Kai se tarkoittaisi sitäkin, ettei olisi itseriittoinen, eikä keskittyisi hyonoihin asioihin, vaan Kristukseen ja siihen, minkälainen hän on.

Mutta ihan ihmisenä en ole sen parempi, kuin muutkaan. Tai hmm. Tätä olisi mietittävä, että pitäisikö minun ajatella olevani hyvä ihminen... Minusta kuitenkaan se ei ole niin tärkeä kysymys, kuin se, että olenko Jumalan lapsi.

Minä taas ajattelen että Raamattu tarkoittaa nimenomaan sitä että mitä enemmän Kristukseen katsoo sitä enemmän muuttuu itsensä kaltaiseksi.

Ei, vaan Kristuksen kaltaiseksi. Koska katsoo kristukseen, kuin kuvastimeen. Hmm.

 

[uskovainen?]

Mun mielestä taas Jeesus vapauttaa tuosta synnistä. Tarkoitus olisi muuttua, eikä jäädä suremaan omaa pahuuttaan.

Niin, tarkoitatko, että itse muutat uskon avulla itseäsi vai oletko ihan vapaa nyt?

Koska minä olen pyhä, haluan elää tasapainossa sen kanssa. Aina se ei onnistu, mutta kun asennoidun itseeni siten, se onnistuu paremmin, kuin jos ajattelisin, että en ole kumminkaan kelpaava, tai että paha saaa muka aina vallan. Raamatussa puhutaan siitä, että mitä enemmän katsoo Kristukseen, sitä enemmän muuttuu sen kuvan kaltaiseksi. Kai se tarkoittaisi sitäkin, ettei olisi itseriittoinen, eikä keskittyisi hyonoihin asioihin, vaan Kristukseen ja siihen, minkälainen hän on.

Mutta ihan ihmisenä en ole sen parempi, kuin muutkaan. Tai hmm. Tätä olisi mietittävä, että pitäisikö minun ajatella olevani hyvä ihminen... Minusta kuitenkaan se ei ole niin tärkeä kysymys, kuin se, että olenko Jumalan lapsi.

Minä taas ajattelen että Raamattu tarkoittaa nimenomaan sitä että mitä enemmän Kristukseen katsoo sitä enemmän muuttuu itsensä kaltaiseksi.

Ei, vaan Kristuksen kaltaiseksi.

Niin, mutta Raamattuhan puhuu siitä kuinka Kristus on ihmisen kuva.

 

[Rukoilijasirkka]

Mun mielestä taas Jeesus vapauttaa tuosta synnistä. Tarkoitus olisi muuttua, eikä jäädä suremaan omaa pahuuttaan.

Niin, tarkoitatko, että itse muutat uskon avulla itseäsi vai oletko ihan vapaa nyt?

Koska minä olen pyhä, haluan elää tasapainossa sen kanssa. Aina se ei onnistu, mutta kun asennoidun itseeni siten, se onnistuu paremmin, kuin jos ajattelisin, että en ole kumminkaan kelpaava, tai että paha saaa muka aina vallan. Raamatussa puhutaan siitä, että mitä enemmän katsoo Kristukseen, sitä enemmän muuttuu sen kuvan kaltaiseksi. Kai se tarkoittaisi sitäkin, ettei olisi itseriittoinen, eikä keskittyisi hyonoihin asioihin, vaan Kristukseen ja siihen, minkälainen hän on.

Mutta ihan ihmisenä en ole sen parempi, kuin muutkaan. Tai hmm. Tätä olisi mietittävä, että pitäisikö minun ajatella olevani hyvä ihminen... Minusta kuitenkaan se ei ole niin tärkeä kysymys, kuin se, että olenko Jumalan lapsi.

Minä taas ajattelen että Raamattu tarkoittaa nimenomaan sitä että mitä enemmän Kristukseen katsoo sitä enemmän muuttuu itsensä kaltaiseksi.

Ei, vaan Kristuksen kaltaiseksi.

Niin, mutta Raamattuhan puhuu siitä kuinka Kristus on ihmisen kuva.

Ihminen on Jumalan kuva.
Jaa, tarkemmin ajatellen, ehkä kaivan raamatun joku päivä ja luen sen kohdan, että ymmärtäisin.

 

[uskovainen?]

Mun mielestä taas Jeesus vapauttaa tuosta synnistä. Tarkoitus olisi muuttua, eikä jäädä suremaan omaa pahuuttaan.

Niin, tarkoitatko, että itse muutat uskon avulla itseäsi vai oletko ihan vapaa nyt?

Koska minä olen pyhä, haluan elää tasapainossa sen kanssa. Aina se ei onnistu, mutta kun asennoidun itseeni siten, se onnistuu paremmin, kuin jos ajattelisin, että en ole kumminkaan kelpaava, tai että paha saaa muka aina vallan. Raamatussa puhutaan siitä, että mitä enemmän katsoo Kristukseen, sitä enemmän muuttuu sen kuvan kaltaiseksi. Kai se tarkoittaisi sitäkin, ettei olisi itseriittoinen, eikä keskittyisi hyonoihin asioihin, vaan Kristukseen ja siihen, minkälainen hän on.

Mutta ihan ihmisenä en ole sen parempi, kuin muutkaan. Tai hmm. Tätä olisi mietittävä, että pitäisikö minun ajatella olevani hyvä ihminen... Minusta kuitenkaan se ei ole niin tärkeä kysymys, kuin se, että olenko Jumalan lapsi.

Minä taas ajattelen että Raamattu tarkoittaa nimenomaan sitä että mitä enemmän Kristukseen katsoo sitä enemmän muuttuu itsensä kaltaiseksi.

Ei, vaan Kristuksen kaltaiseksi.

Niin, mutta Raamattuhan puhuu siitä kuinka Kristus on ihmisen kuva.

Ihminen on Jumalan kuva.
Jaa, tarkemmin ajatellen, ehkä kaivan raamatun joku päivä ja luen sen kohdan, että ymmärtäisin.

Hmm, sama ehkä täälläkin, kiitos ajattelemisen aiheesta.

 

[toinen näkökulma]

Rakastan itseäni :heart:
Oonko mä sit omasta mielestäni hyvä? Pakkohan mun on olla hyvä, jos mä kerran itseäni niin paljon rakastan.
Tosin.. en tunne yhtään pahaa ihmistä. Katkeroituneita kylläkin, muille tai itselleen, mutta kyllä mä uskon, että pohjimmiltaan jokainen ihminen on hyvä. Jotkut ovat vaan tulleet sokeaksi omalle hyvyydelleen katkeroitumisen seurauksena.

Toi on kans harvinaisen totta, mut sen voi kääntää niinkinpäin että niille olet kaikkein katkerin keiden kaltaiseksi haluat tulla? Vai mitä?

No en mä niin sanois. Lähinnä sitä ihminen on omalle itselleen katkera, jos kokee ettei parempaan pysty. Tai itse näen sen jonkinlaisena kierteenä, joka alkaa ihan lapsuudesta. Ensin joku antaa sun ymmärtää, ettet ihan vastaa sen odotuksia susta. Pienenä se saattaa loukata paljonkin ja pieni katkeruuden siemen alkaa itää sinussa. Sitten tulee toinen, joka myös antaa sun ymmärtää, että olet huono. Se on vähän samaa, kun siemenelle annetaan vettä, ja katkeruus alkaa kasvaa. Sitten näitä sun katkeruuden kasvattajia tulee lisää ja lisää ja katkeruus vaan kasvaa. Sä et ole kellekään erikseen ainakaan tietoisesti katkera, mutta se katkeruus vaan kasvaa ja kasvaa kunnes lopulta tajuat, että olet ihan surkea. Sitten alat syödä itse itseäsi, et enää tarvitse muita katkeroituaksesi, vaan itse ruokit omaa katkeruutta miettimällä sitä, miten surkea sä ootkin. Siinä vaiheessa oot katkera itsellesi ja samalla ehkä jopa koko maailmalle (näin selittäisin näitä joukkosurmia ja itsareita, kun katkeruus kasvaa ihan siedettömäksi eikä enää nähdä muita vaihtoehtoja kuin tappaa itsensä ja jos on samalla katkera koko maailmalle, niin haluaa samalla kostaa koko maailmalle tappamalla muita ihmisiä, ihan sivullisia, koska siinä vaiheessa ei enää erota niitä, kelle oot katkera, vaan koko maailma on ihan paska ja kaikki ihmiset on paskoja).

Tai toinen vaihtoehto on se, että myönnät itsellesi, että olet katkera. Muille ja itselle. Ja annat anteeksi....kaikille...myös itselle. Sitten myönnät olevasi hyvä, niin monta kertaa, että itsekin alat siihen uskoa. Ja kun itse uskot olevasi hyvä, täydestä sydämestä, niin silloin ei sulle jää muuta vaihtoehtoa kuin muuttua hyväksi. Koska me olemme juuri sitä mitä me itsestämme ajattelemme. Ja muuttuaksemme meidän pitää alkaa ajatella itsestämme toisin. Ei niin, että "haluan tulla hyväksi" vaan niin että "olen jo hyvä". Ja rakkaus...se on tärkein. Ennen kaikkea rakkaus itseään kohtaan. Koska silloin, kun alat rakastaa itseäsi, täydestä sydämestä, uskomalla olevasi hyvä, silloin myös muut, kaikki ympärillä olevat, kaikki läheiset ja kaikki, ketkä sun vastaan tulevat, pääsevät sun rakkauden piiriin ja sä rakastat jokaista yhtä paljon. Yhtä paljon kuin itseäsi. Ja silloin oot hyvä, et vain itsellesi vaan myös muille. :heart:

 

[ap]

Rakastan itseäni :heart:
Oonko mä sit omasta mielestäni hyvä? Pakkohan mun on olla hyvä, jos mä kerran itseäni niin paljon rakastan.
Tosin.. en tunne yhtään pahaa ihmistä. Katkeroituneita kylläkin, muille tai itselleen, mutta kyllä mä uskon, että pohjimmiltaan jokainen ihminen on hyvä. Jotkut ovat vaan tulleet sokeaksi omalle hyvyydelleen katkeroitumisen seurauksena.

Toi on kans harvinaisen totta, mut sen voi kääntää niinkinpäin että niille olet kaikkein katkerin keiden kaltaiseksi haluat tulla? Vai mitä?

No en mä niin sanois. Lähinnä sitä ihminen on omalle itselleen katkera, jos kokee ettei parempaan pysty. Tai itse näen sen jonkinlaisena kierteenä, joka alkaa ihan lapsuudesta. Ensin joku antaa sun ymmärtää, ettet ihan vastaa sen odotuksia susta. Pienenä se saattaa loukata paljonkin ja pieni katkeruuden siemen alkaa itää sinussa. Sitten tulee toinen, joka myös antaa sun ymmärtää, että olet huono. Se on vähän samaa, kun siemenelle annetaan vettä, ja katkeruus alkaa kasvaa. Sitten näitä sun katkeruuden kasvattajia tulee lisää ja lisää ja katkeruus vaan kasvaa. Sä et ole kellekään erikseen ainakaan tietoisesti katkera, mutta se katkeruus vaan kasvaa ja kasvaa kunnes lopulta tajuat, että olet ihan surkea. Sitten alat syödä itse itseäsi, et enää tarvitse muita katkeroituaksesi, vaan itse ruokit omaa katkeruutta miettimällä sitä, miten surkea sä ootkin. Siinä vaiheessa oot katkera itsellesi ja samalla ehkä jopa koko maailmalle (näin selittäisin näitä joukkosurmia ja itsareita, kun katkeruus kasvaa ihan siedettömäksi eikä enää nähdä muita vaihtoehtoja kuin tappaa itsensä ja jos on samalla katkera koko maailmalle, niin haluaa samalla kostaa koko maailmalle tappamalla muita ihmisiä, ihan sivullisia, koska siinä vaiheessa ei enää erota niitä, kelle oot katkera, vaan koko maailma on ihan paska ja kaikki ihmiset on paskoja).

Tai toinen vaihtoehto on se, että myönnät itsellesi, että olet katkera. Muille ja itselle. Ja annat anteeksi....kaikille...myös itselle. Sitten myönnät olevasi hyvä, niin monta kertaa, että itsekin alat siihen uskoa. Ja kun itse uskot olevasi hyvä, täydestä sydämestä, niin silloin ei sulle jää muuta vaihtoehtoa kuin muuttua hyväksi. Koska me olemme juuri sitä mitä me itsestämme ajattelemme. Ja muuttuaksemme meidän pitää alkaa ajatella itsestämme toisin. Ei niin, että "haluan tulla hyväksi" vaan niin että "olen jo hyvä". Ja rakkaus...se on tärkein. Ennen kaikkea rakkaus itseään kohtaan. Koska silloin, kun alat rakastaa itseäsi, täydestä sydämestä, uskomalla olevasi hyvä, silloin myös muut, kaikki ympärillä olevat, kaikki läheiset ja kaikki, ketkä sun vastaan tulevat, pääsevät sun rakkauden piiriin ja sä rakastat jokaista yhtä paljon. Yhtä paljon kuin itseäsi. Ja silloin oot hyvä, et vain itsellesi vaan myös muille. :heart:

Sepä onkin varmaan kaikkein vaikeinta antaa anteeksi itselle, hyväksyä itsensä sellaisena kuin on että saisi vapauden hyväksyä muutkin; sitä tarkoitin edellisellä kommentillani. Ja toisaalta, ihminen rakastaa sellaista ihmistä eniten jonka seurassa rakastaa itseään eniten
- ja päinvastoin.

 

[toinen näkökulma]

Sepä onkin varmaan kaikkein vaikeinta antaa anteeksi itselle, hyväksyä itsensä sellaisena kuin on että saisi vapauden hyväksyä muutkin; sitä tarkoitin edellisellä kommentillani. Ja toisaalta, ihminen rakastaa sellaista ihmistä eniten jonka seurassa rakastaa itseään eniten
- ja päinvastoin.

Kaikki on vaikeeta, minkä uskot olevan vaikeeta. Samalla kaikki on helppoa, minkä uskot olevan helppoa. Elämä on sinulle juuri sellaista millaista sinä sen uskot olevan. Se on ainut universaali laki. Vedät puoleesi sitä, mihin uskot. Ja olet sitä mihin uskot. Anteeksianto ei ole helppoa, koska niin me uskotaan. Toisaalta on vaikeata uskoa toisin, jos on ikänsä uskonut niin (huomaatko? taas tultiin samaan pisteeseen "on vaikeata uskoa..", kuten huomaat tää matka on kesken minultakin). Itse annoin itselleni anteeksi. Itselleni ja kaikille muille. Se on ollut tosi pitkä prosessi, itse oon saanut meditaatioilla tuloksia aikaan. Meet vaan makaamaan mukavaan asentoon, laitat jotain hyvää rentouttavaa musiikkia soimaan (ilman sanoja) ja toistat mielessäsi "Rakkaudella ja kiitollisuudella annan itselleni anteeksi ja hyväksyn itseni sellaisena kuin mä oon. Pyydän itseltäni anteeksi kaikkia negatiivisia tunteita ja ajatuksia, mitä olen itseeni kohdistanut." Toistat sitä niin monta kertaa, kunnes tunnet lämpöä ja rauhaa ajatellessasi näitä sanoja. Siihen saattaa mennä tunti tai useampikin tunti ehkä joudut palaamaan meditaatioon aina uudestaan ja uudestaan, riippuen siitä, kuinka katkera itsellesi olet. Kun tunnet lämpöä, rauhaa ja rakkautta, silloin olet antanut itsellesi anteeksi. Sitten on aika siirtyä seuraavaan ihmiseen, kelle oot katkera. Toista samaa meditaatiota, mutta korvaa sana "itse" toisen nimellä. Toista sitä niin kauan, kunnes olet antanut hänellekin anteeksi. Sitten siirryt seuraavaan ja sitä seuravaan. Lopulta huomaat, että sun on paljon helpompi olla ja alat rakastaa. Mitä enemmän annat anteeksi sitä enemmän myös rakastat. Etkä tarvitse rakastaaksesi ketään muuta, huomaat, että rakastat muuten vaan. Et vain itseäsi etkä vain jotain tiettyä ihmistä. Rakastat vaan. Ja siihen pääsee kaikki, ketkä osuvat sun lähelle. Kokeile, se on kivaa.

 

[minä]

Sepä onkin varmaan kaikkein vaikeinta antaa anteeksi itselle, hyväksyä itsensä sellaisena kuin on että saisi vapauden hyväksyä muutkin; sitä tarkoitin edellisellä kommentillani. Ja toisaalta, ihminen rakastaa sellaista ihmistä eniten jonka seurassa rakastaa itseään eniten
- ja päinvastoin.

Kaikki on vaikeeta, minkä uskot olevan vaikeeta. Samalla kaikki on helppoa, minkä uskot olevan helppoa. Elämä on sinulle juuri sellaista millaista sinä sen uskot olevan. Se on ainut universaali laki. Vedät puoleesi sitä, mihin uskot. Ja olet sitä mihin uskot. Anteeksianto ei ole helppoa, koska niin me uskotaan. Toisaalta on vaikeata uskoa toisin, jos on ikänsä uskonut niin (huomaatko? taas tultiin samaan pisteeseen "on vaikeata uskoa..", kuten huomaat tää matka on kesken minultakin). Itse annoin itselleni anteeksi. Itselleni ja kaikille muille. Se on ollut tosi pitkä prosessi, itse oon saanut meditaatioilla tuloksia aikaan. Meet vaan makaamaan mukavaan asentoon, laitat jotain hyvää rentouttavaa musiikkia soimaan (ilman sanoja) ja toistat mielessäsi "Rakkaudella ja kiitollisuudella annan itselleni anteeksi ja hyväksyn itseni sellaisena kuin mä oon. Pyydän itseltäni anteeksi kaikkia negatiivisia tunteita ja ajatuksia, mitä olen itseeni kohdistanut." Toistat sitä niin monta kertaa, kunnes tunnet lämpöä ja rauhaa ajatellessasi näitä sanoja. Siihen saattaa mennä tunti tai useampikin tunti ehkä joudut palaamaan meditaatioon aina uudestaan ja uudestaan, riippuen siitä, kuinka katkera itsellesi olet. Kun tunnet lämpöä, rauhaa ja rakkautta, silloin olet antanut itsellesi anteeksi. Sitten on aika siirtyä seuraavaan ihmiseen, kelle oot katkera. Toista samaa meditaatiota, mutta korvaa sana "itse" toisen nimellä. Toista sitä niin kauan, kunnes olet antanut hänellekin anteeksi. Sitten siirryt seuraavaan ja sitä seuravaan. Lopulta huomaat, että sun on paljon helpompi olla ja alat rakastaa. Mitä enemmän annat anteeksi sitä enemmän myös rakastat. Etkä tarvitse rakastaaksesi ketään muuta, huomaat, että rakastat muuten vaan. Et vain itseäsi etkä vain jotain tiettyä ihmistä. Rakastat vaan. Ja siihen pääsee kaikki, ketkä osuvat sun lähelle. Kokeile, se on kivaa.

Sinulla on pedon luku profiilissa; 666 Hui kauhistus

 

[toinen näkökulma]

Sepä onkin varmaan kaikkein vaikeinta antaa anteeksi itselle, hyväksyä itsensä sellaisena kuin on että saisi vapauden hyväksyä muutkin; sitä tarkoitin edellisellä kommentillani. Ja toisaalta, ihminen rakastaa sellaista ihmistä eniten jonka seurassa rakastaa itseään eniten
- ja päinvastoin.

Kaikki on vaikeeta, minkä uskot olevan vaikeeta. Samalla kaikki on helppoa, minkä uskot olevan helppoa. Elämä on sinulle juuri sellaista millaista sinä sen uskot olevan. Se on ainut universaali laki. Vedät puoleesi sitä, mihin uskot. Ja olet sitä mihin uskot. Anteeksianto ei ole helppoa, koska niin me uskotaan. Toisaalta on vaikeata uskoa toisin, jos on ikänsä uskonut niin (huomaatko? taas tultiin samaan pisteeseen "on vaikeata uskoa..", kuten huomaat tää matka on kesken minultakin). Itse annoin itselleni anteeksi. Itselleni ja kaikille muille. Se on ollut tosi pitkä prosessi, itse oon saanut meditaatioilla tuloksia aikaan. Meet vaan makaamaan mukavaan asentoon, laitat jotain hyvää rentouttavaa musiikkia soimaan (ilman sanoja) ja toistat mielessäsi "Rakkaudella ja kiitollisuudella annan itselleni anteeksi ja hyväksyn itseni sellaisena kuin mä oon. Pyydän itseltäni anteeksi kaikkia negatiivisia tunteita ja ajatuksia, mitä olen itseeni kohdistanut." Toistat sitä niin monta kertaa, kunnes tunnet lämpöä ja rauhaa ajatellessasi näitä sanoja. Siihen saattaa mennä tunti tai useampikin tunti ehkä joudut palaamaan meditaatioon aina uudestaan ja uudestaan, riippuen siitä, kuinka katkera itsellesi olet. Kun tunnet lämpöä, rauhaa ja rakkautta, silloin olet antanut itsellesi anteeksi. Sitten on aika siirtyä seuraavaan ihmiseen, kelle oot katkera. Toista samaa meditaatiota, mutta korvaa sana "itse" toisen nimellä. Toista sitä niin kauan, kunnes olet antanut hänellekin anteeksi. Sitten siirryt seuraavaan ja sitä seuravaan. Lopulta huomaat, että sun on paljon helpompi olla ja alat rakastaa. Mitä enemmän annat anteeksi sitä enemmän myös rakastat. Etkä tarvitse rakastaaksesi ketään muuta, huomaat, että rakastat muuten vaan. Et vain itseäsi etkä vain jotain tiettyä ihmistä. Rakastat vaan. Ja siihen pääsee kaikki, ketkä osuvat sun lähelle. Kokeile, se on kivaa.

Sinulla on pedon luku profiilissa; 666 Hui kauhistus

Hahhah
Kas kun huomasit, pääsinpäs sun ansiosta ohittamaan sen näinkin nopeasti

 

[minä]

Sepä onkin varmaan kaikkein vaikeinta antaa anteeksi itselle, hyväksyä itsensä sellaisena kuin on että saisi vapauden hyväksyä muutkin; sitä tarkoitin edellisellä kommentillani. Ja toisaalta, ihminen rakastaa sellaista ihmistä eniten jonka seurassa rakastaa itseään eniten
- ja päinvastoin.

Kaikki on vaikeeta, minkä uskot olevan vaikeeta. Samalla kaikki on helppoa, minkä uskot olevan helppoa. Elämä on sinulle juuri sellaista millaista sinä sen uskot olevan. Se on ainut universaali laki. Vedät puoleesi sitä, mihin uskot. Ja olet sitä mihin uskot. Anteeksianto ei ole helppoa, koska niin me uskotaan. Toisaalta on vaikeata uskoa toisin, jos on ikänsä uskonut niin (huomaatko? taas tultiin samaan pisteeseen "on vaikeata uskoa..", kuten huomaat tää matka on kesken minultakin). Itse annoin itselleni anteeksi. Itselleni ja kaikille muille. Se on ollut tosi pitkä prosessi, itse oon saanut meditaatioilla tuloksia aikaan. Meet vaan makaamaan mukavaan asentoon, laitat jotain hyvää rentouttavaa musiikkia soimaan (ilman sanoja) ja toistat mielessäsi "Rakkaudella ja kiitollisuudella annan itselleni anteeksi ja hyväksyn itseni sellaisena kuin mä oon. Pyydän itseltäni anteeksi kaikkia negatiivisia tunteita ja ajatuksia, mitä olen itseeni kohdistanut." Toistat sitä niin monta kertaa, kunnes tunnet lämpöä ja rauhaa ajatellessasi näitä sanoja. Siihen saattaa mennä tunti tai useampikin tunti ehkä joudut palaamaan meditaatioon aina uudestaan ja uudestaan, riippuen siitä, kuinka katkera itsellesi olet. Kun tunnet lämpöä, rauhaa ja rakkautta, silloin olet antanut itsellesi anteeksi. Sitten on aika siirtyä seuraavaan ihmiseen, kelle oot katkera. Toista samaa meditaatiota, mutta korvaa sana "itse" toisen nimellä. Toista sitä niin kauan, kunnes olet antanut hänellekin anteeksi. Sitten siirryt seuraavaan ja sitä seuravaan. Lopulta huomaat, että sun on paljon helpompi olla ja alat rakastaa. Mitä enemmän annat anteeksi sitä enemmän myös rakastat. Etkä tarvitse rakastaaksesi ketään muuta, huomaat, että rakastat muuten vaan. Et vain itseäsi etkä vain jotain tiettyä ihmistä. Rakastat vaan. Ja siihen pääsee kaikki, ketkä osuvat sun lähelle. Kokeile, se on kivaa.

Sinulla on pedon luku profiilissa; 666 Hui kauhistus

Hahhah
Kas kun huomasit, pääsinpäs sun ansiosta ohittamaan sen näinkin nopeasti

Sun takia meni nyt yö pilalle,enää uskalla nukkua

 

[toinen näkökulma]

Voi sua raukkaa... :hug:
Voisinko auttaa sua jotenkin? Lupaan ainakin olla tulematta sun uniisi, ellet itse halua, että tulisin nukuttamaan sut

 

[minä]

Voi sua raukkaa... :hug:
Voisinko auttaa sua jotenkin? Lupaan ainakin olla tulematta sun uniisi, ellet itse halua, että tulisin nukuttamaan sut

No minä yritän nyt nukkua jos pystyy

 

[idunnor]

En, enkä pidään ketään muutakaan.

 

[toinen näkökulma]

Voi sua raukkaa... :hug:
Voisinko auttaa sua jotenkin? Lupaan ainakin olla tulematta sun uniisi, ellet itse halua, että tulisin nukuttamaan sut

No minä yritän nyt nukkua jos pystyy

Kauniita unia.