pidänkö vai enkö pidä

nyt on hyvät neuvot kalliit. olen vähän aikaa sitten saanut tietää raskaudestani, joka ei siis ole millään tavalla suunniteltu juttu. Olen vielä nuori ja lapsen isä on selvästi ilmoittanut, että haluaa minun tekevän abortin ja jos lapsen pidän niin ei halua olla tekemisissä. Emme seurustele hänen kanssaa, olemme enemmänkin tuttuja / kavereita.
ja minä en rehellisesti sanottuna tiedä mitä teen; Pärjäänkö yksin vai en? Olisiko kaikille paras, että en pidä lasta? Mutta katuisinko sitä loppuelämäni?

haluaisin pitää lapsen, mutta pelottaa kamalasti. Tuntuu, että en pysty päättämään tätä asiaa ja noin viikko aikaa päättää.

Minulla on ihmisiä ympärillä, jotka tukevat, mutta eipä sekään ole sama asia, kuin että lapsen isä olisi jutussa mukana. Ja en tiedä onko tämä ihan naurettava pelko, mutta tulisinko ikinä yksinhuoltajana löytämään itselleni miestä ? Miten pärjään rahallisesti ymym?

 

vaikea kysymys ja vain ja ainoastaan sun päätös, älä anna muiden vaikuttaa päätökseesi. ite tein nuorena abortin vaikka sisimmässäni en olis halunnu ja sitä olen katunu loppuelämäni joten aborttia en kelleen suosittele. toki on tilanteita missä abortti ainoo vaihtoehto mut sun tilanteessa en nää et se olis. mä tein kolmekymppisenä lapsen yksin ja hyvin pärjättiin kahestaan, toki rankkaa oli välillä mutta yhtään kertaa ei tullu tunnettaa et miks rupesin siihen. nykyisen aviomieheni tapasin kun poika oli reilun vuoden ja nyt ollaan oltu 2,5 vuottaa naimisissa ja toinen yhteinen lapsi tulossa. joten ihan varmasti myös yh-äidit löytää miehen ja yleensä hyvän sellasen koska kriteerit on lapsen takia korkeemmat.
punnitse asiaa joka kantilta ja mieti tarkkaan ennenku teet päätöksen ja muista et se on pelkästään sun oma. tuleva isäkin saattaa mielensä muuttaa myöhemmin.

 

Itselläni nyt kierukka-vauva tulossa, joten jouduin pähkäämään samaa asiaa. Minulla elämäntilanne toinen kuin sinulla, mutta tuntui järkyttävältä kun vauva ilmoitti tulosta ilman suunnitelmia. En ole enää nuori ja sairastan astmaa joten oma terveyskin arvelutti.
En olisi pystynyt tekemään aborttia, mutta kävi se kuitenkin mielessä. Abortti on iso päätös, sitä ei voi perua. ajattelin että jos kadun sitä en voi vetää takaisin. Ratkaisu sinun on tehtävä tietysti itse, enkä minä ole ketään tuomitsemaan. Voin kertoa itsestäni että nyt olen rv 22 ja odotan vauvaa innolla. Mutta eihän se niin yksinkertaista ole alkamaan yksinhuoltajaksi. Toivon sinun tekevän oikean ratkaisun.

 

Ite pohdin muutamia kuukausia sitten samoja asioita. Tulin yhden illan jutusta raskaaksi, en siis tunne lapsen isää. Hän on kyllä tietoinen että olen raskaana, kerroin sen ensimmäisen neuvolan jälkeen kun asia oli varmasti varmistunut.

Pohdin samoja kysymyksiä päässäni. Mitä teen, selviänkö, mitä muut ihmiset ajattelevat, pärjäänkö yksin lapsen kanssa. Aborttia harkitsin mutta silti sisimmässäni tiesin että haluan lapsen pitää. Aborttiin minua painostettiin joka suunnalta, vain yksi ihminen oli sitä mieltä että lapsi kannattaa pitää. Ja itsehän se päätös (valitettavasti) täytyy tehdä. Itse siis päätin että pidän lapsen ja kaikki läheiset ovat tilanteen hyväksyneet ja ovat innoissaan ja onnellisia tulevasta vauvasta.
Itsekin olen tosi iloinen, ja koen että tämä on ollut elämäni paras päätös. Tosin enhän tiedä mitä vielä tuleman pitää, lapsen laskettu aika on maaliskuussa. Neuvolassa minut on otettu hyvin vastaan, oikeastaan isättömyydestä ei ole puhuttu, mitä nyt ekalla kerralla siitä sanoin.

Rahalliset seikat minuakin ovat hieman hirvittäneet. Olen opiskelija, valmistun kyllä ennen lapsen syntymää. Mutta jään pian äitiyslomalle sitten ja en kerkeä tehdä töitä, joten saan minimiäitiysrahaa. Mutta olen kuullut muiden kokemuksista, että sillä pärjää ihan ok, riippuu tietenkin millaiseen elintasoon on tottunut ennen lapsen syntymää. Lisäksi saa sitten elatusmaksua ja lapsilisää ja siihen yksinhuoltajakorotuksen.

Tsemppiä ja rohkeutta päätöksen tekoon!