Pevi pilasi koiran? Monttuunko?

Vein rähjäävän koiran koulutukseen, jossa siihen käytettiin "kovia keinoja" koska se oli kuulemma röyhkeä ja kuriton. Jälkeenpäin toinen kouluttaja arvioi että koira on pelkoagressiivinen, eli sitä pitäisi päinvastoin lempeästi tutustuttaa pelon kohteisiin, ei "pistää kuriin".

Minusta tuntuu että minun ja koiran suhde on nyt täysin pilalla. Se ei luota minuun, se on stressaantunut ja arka. En enää tiedä, miten voisin koiraani auttaa. Voinko enää koskaan saada sitä luottamaan minuun? Yhteiselo kotona on helppoa, mutta ulkona liikkuminen on hankalaa kun koira pelkää. Harmittaa kovin ja syytän itseäni PALJON.

 

Mun omana kriteerinä on, että koira pannaan monttuun vain, jos se on oikeasti vaarallinen ja toivoton tapaus tai sen elämänlaatu on mennyt lopullisesti. Mutta ymmärrän kyllä senkin, että vaikeaa tapausta ei välttämättä halua antaa toiseen kotiin, ja jos et itse enää jaksa, niin piikille vienti voi olla armollisempi vaihtoehto.
Mutta: jos koira pystyy vielä rentoutumaan ja saat siihen kontaktia kotona, tuskin peli on menetetty. Pystyisitkö nyt unohtamaan vähäksi aikaa ne kouluttajat ja ulkoiluttamaan koiran mahdollisimman stressittömällä tavalla, vai onko jokainen lenkki nyt yhtä helvettiä? Onko koira aggressiivinen koirille/ihmisille/kaikelle mahdolliselle?
Mulla on rescue-koiria sijaishoidossa, ja olen oppinut koirista sen, että niitä on vaikea "pilata" lopullisesti. Eräskin koira, joka vietti ensimmäisen kuukauden meillä pöydän alla eikä käynyt kuin ryömien ulkona tarpeilla, on nyt ihan eri otus, ei uskoisi samaksi koiraksi. Älä luovuta, jos tykkäät siitä koirasta.

 

Kiitos "kokko". En missään nimessä _halua_ viedä koiraa piikille. Mutta välillä miettii jaksanko ja voinko enää auttaa sitä. Koira haukkuu lähinnä muita koiria, mutta välillä myös esim. lapsia, juoppoja, mustahuppuisia miehiä jnejne. Pelon kohteita on monia, mutta koirat on se suurin pelon aiheuttaja. Ja asutaan ison kaupungin keskustassa.... eli välttely tai pikkuhiljaa siedättäminen on hyvin haastavaa välillä.

Kiitos tsemppaavasta viestistä. Tuntuu vain siltä, että se on menettänyt luottamuksensa nimenomaan MINUUN, koska tässä on nyt jo kaikenlaista koulutusta yritetty ja välillä vääriäkin tapoja. En usko että tuolle olisi kovin monta halukasta ottajaakaan, ja kuinka stressaavaa kodinvaihto sille olisi... + en todellakaan haluaisi koirasta luopua vaan pitää sen itse.

 

Ei monttuun, peli ei ole vielä menetetty. Koiran luottamuksen takaisinsaaminen kestää aikansa, mutta ei ole mahdotonta. Naksuttimella saa hyviä tuloksia. Sillä pelottavatkin asiat saadaan käännettyä koiralle mukavaksi kokemukseksii. Kannattaa tutustua alan kirjallisuuteen tai mennä kurssille jossa opetetaan naksun käyttöä alusta saakka.

 

Tutustu koirakouluttaja mari rauhalaan. Löydät hänet facebookista tmi mari rauhala

 

Ymmärrän täysin
Toisaalta on plussaa, että asut isossa kaupungissa, koska sieltä voisi löytyä sellainen kouluttaja, jonka tunneille voisit mennä seuraamaan koiran kanssa sivusta muutaman viikon tai kuukaudenkin. Löytyisikö joku tällainen? Meidän koirakoulussa käy paljon tällaisia tapauksia. Voi mennä viikkoja/kuukausia, mutta koira oppii kyllä lopulta olemaan huomioimatta toisia koiria, varsinkin jos tulee tunnille sopivasti nälissään
Mulla asuu usein noita lasten haukkujia (koirat tulee enimmäkseen pentutehtailta, eli niillä on ollut todella vähän kontaktia ihmisiin). Näiden kanssa käyn seisomassa koulujen vieressä välitunneilla, niin että koira tottuu lasten ääniin ja arvaamattomiin liikkeisiin. Kaikista koirista ei todellakaan tule perhekoiria, mutta ei ole ollut vielä yhtään tapausta, joka ei tottuisi lapsiin sen verran, että pystyy lenkillä olemaan noteeraamatta lapsia.
Onko sulla muuten mahdollisuuksia tutustuttaa koiraa turvallisesti lapsiin, toisiin koiriin jne?

"vierailija" ehdottikin jo naksutinkoulutusta, kannatan ehdottomasti. Sillä saa hyviä tuloksia hermokimppujenkin kanssa.

 

Uskon, että onnistut vielä palauttamaan luottamuksen koiralle. Opettele naksuttimen käyttö, sillä saat vahvistettua koiran itsetuntoa.

Meidän pelkorähjääjällä toimii parhaiten puhdas välinpitämättömyys rähjäystilanteissa eli mä vaan pidän koiran samalla hihnakireydellä kun siihenkin asti ja vaan marssin eteenpäin sitkeästi. Nyt ollaan päästy koiran kanssa niin pitkälle, että koira katsoo mua silmiin aina silloin tällöin lenkillä ja aina kehun vuolaasti kun ottaa itse kontaktia. Saattaa ohitus mennä jopa haukkumatta (lapset, rollaattorit ja juoksijat), mutta koirille huutaa kyllä vielä, muttei yhtä paljon kuin aiemmin ja toipuu tilanteesta nopeammin.

 

Katso tämä jakso
[video=youtube;XSi0d9VxMFI]https://www.youtube.com/watch?v=XSi0d9VxMFI[/video]

 

Ei ole koulutusohjaajan vika jos koira ei koe omistajaansa eli kouluttajaansa luotettavaksi. Jos omistaja ei ole johdonmukainen tekemisissään niin helposti lopputuloksena on luimu koira. Ja jos omistaja kyselee edes mielessään omille tekemisilleen oikeutusta niin koira vaistoaa omistajan olevan melkoisen epävarma ja taatusti koira alkaa kyselemään onkohan sen henkikulta turvassa sellaisen ihmisen lähellä, koira siis osoittaa kärjistettyä alistumista.

Siedätyshoitoa vaan, koiralle vapaata kaikesta varsinaisesta koulutuksesta mutta liikkumista paljon erilaisissa paikoissa.

Jos koira on koko ajan pienen komennon alla niin se joutuu liian kovalle paineelle eikä sitä kestä kenenkään pääkoppa. Anna sille aikaa "joutua" ihan itse toteamaan että se selviää ehjänä vaikkapa ohimenevästä lapsesta (siellä tien toisella puolella näin aluksi)

 

Minusta on tosi outoa sanoa että kouluttaja on pilannut koiran, koska tuskin olisit mennyt alun perinkään
koulutukseen, jos koiran käsittely olisi ollut helppoa ja se olisi toiminut kuin unelma...
Ja mitä on "kovat keinot"?

 

Se koira meni varmaan siittä "kovasta koulutuksesta" sekaisin ja on nyt takalukossa ja entistä arempi.
Mutta makupaloilla ja pikku hiljaa kouluttamalla ja totuttelemalla kait siittä onnistuu saamaan koirulin.
Käy paikoissa lenkillä joissa ei ole muita koiria ja anna tutustua ympäristöönsä rauhassa ja omassa tahdissa..
Ei kait se nyt menetetty mutta kait siinnä omat ongelmansa aina tulee olemaan mutta varmaan ihan hyvä koira sulle..Noin pikku hiljaa totuttelemalla

 

Kiitos viesteistä. Naksutinkoulutukseen aion vähän perehtyä, kuulostaa ihan hyvältä.

Enkä minä syytä asiasta VAIN kouluttajaa. Mutta tottakai jos käännyn koirani ja rahojeni kanssa ammatti-ihmisen puoleen, odotan asiantuntevaa apua ongelmaani. Ja sitä en kyllä ihan koe nyt saaneeni. Koiralla oli aiemmin haukkumisongelmaa remmissä, jota koitettiin sitten hihnajutuilla ja kolinapurkeilla kitkeä pois, koska kouluttajan mielestä koira räksyy epävarmuuttaan (joo, tottakai) mutta myös KURITTOMUUTTAAN. Vaikka koirani räksyy todellisuudessa siksi, koska sillä on pelkotiloja. No jokainen ymmärtää että jos valmiiksi pelokasta koiraa koulutetaan tuollaisilla keinoilla, niin siitä tulee entistä arempi.

Pevin jälkeen koirani alkoi esittämään hyvin alistuvia eleitä (esim. heittäytyy maahan selälleen, kaikki ketarat kattoon sojottaen) , vaikka vain kuljin sen ohi. Se saattaa kiljaista, jos ohitustilanteessa vaikka jalkani vahingossa hipaisee sitä, niinkuin siltä oltaisiin päätä viemässä. Tuollaista se ei ennen tehnyt. Se menee ihan paniikinomaiseen tilaan ohituksissa ulkona. Tuo baby girl on muuten osuva, mutta meidän koira pakenemisen lisäksi myös hyökkää, jos tilanne on sille liian uhkaava sen silmissä.

Tänään aamulla käytiin ulkona ja vein koiran yhdelle pienelle niitylle katsomaan ohikulkijoita. Palkkasin ja kehuin sitä aina kun se katsoi minuun ja pysyi rauhallisena. Pari kertaa jouduttiin menemään vähän kauemmas kulkijoista, kun meinasi koira alkaa hermoilemaan. Muuten vaan haisteltiin ja kuljettiin ihan rauhassa.

 

Kannattaa palkata koiraa myös silloin, kun se rauhassa katselee muita koiria (tai mikä sitten jännittääkään).

 

Ihan parit kirosanat tekisi mieli tähän nyt laittaa, mutta jätänpä laittamatta niin säilyy asiallisuus. Ensinnäkin: OTA SELVÄÄ KOIRAN KOULUTUKSESTA. Olet aikoinaan hankkinut koiran ja omistajan velvollisuuksiin kuuluu ottaa selvää koiran kouluttamisesta. Jos olisit yhtään viitsinyt asiaan perehtyä ja TUTUSTUA PEVIIN, niin järkevänä ihmisenä ymmärtäisit että PEVI EI PILAA KOIRAA, PÄINVASTOIN! Älä syytä koulutuslinjaa jos et itse pysty käyttäytymään johdonmukaisesti. Nyt sinä, joka alunperinkin olet koirasi ryssinyt ja aiheuttanut sen ongelmakäyttäytymisen, väität että tiedät ammattilaista paremmin mistä koirasi remmikäyttäytyminen johtuu? Jos tietäisit itse yhtään koirankoulutuksesta, koirasi ei olisi tuossa tilanteessa. Älä siis mustamaalaa peviä sen takia ettet itse kykene koiraasi kouluttamaan oikein. Jos noudatat pevikouluttajan ohjeita, koirastasi saadaan toimiva ja onnellinen koira, mutta koska olet selvästi toiminut epäjohdonmukaisesti, koirallasi on edelleen ongelmia. Pevi ei ole mikään pelkille koville koirille suunnattu kasvatusmalli, vaan se sopii jokaiselle koiralle, koska sen menetelmiä sovelletaan koiran luonteen mukaan. Mikäli koirassasi on vikaa, katso peiliin. Ja mitä tulee makupalakoulutukseen niin onnea vaan sille tielle, niillä makupaloillahan hienoja koiria tehdään... Odota vaan päivää kun sulla ei taskunpohjalla olekaan makupaloja ja haluisit että koira toimii. Lahjonnalla on lyhyt tie, mutta selvästi sun täytyy kokea se itse että uskot.

 

Esimerkkinä minun omat koirat. Toinen tätä nykyä (pevin koulutus metodien jälkeen) viilipytty ja uskoo käskystä. Pelkää edelleen joitakin asioita mutta ei ärhentele niille kiellettäessä. Vie 6-0 edelleen niitä jotka eivät osaa pitää kuria. Toinen koira on hermostuva vahtaaja mutta se on rodunomaista. Menin koulutukseen koska en olisi pärjännyt kahden ison koiran kanssa jos molemmat räyhäävät ja vetävät. Ei sen aran ja helposti hermoilevan koiran luonne siitä muutu mutta käytös kyllä. Ja uskoo mitä sanotaan. Mun mielestä ei voi syyttää kouluttajaa ja täytyy itse etsiä sopiva keino omalle koiralle. Mäkin olen kokeillut vaikka mitä ja ei ne pilalle ole menneet.

 

Tekisi mieli sanoa muutakin kuin parit kirosanat JKP:lle ja muille Pevi-uskovaisille. Koiran pelottelu ja väkivaltainen alistaminen joita pevissä käytetään, on todellakin tuhoisaa koiran psyykeelle. Ei muuta asiaa että kirjoittelee mielipidettään capseilla. Saattaa olla että saat sillä koiran näennäisesti tottelemaan itseäsi, mutta onnellinen koira se ei enää sen jälkeen ole, vaan elää pelossa. Ja hyvin epävarma koira voi seota pahasti pelkovihaiseksi noilla konsteilla. En ikinä lakkaa ihmettelemästä millaisia luusereita on ihmiset jotka hankkii koiria alistaakseen niitä, ja sitten tuntevat mielihyvää kun koira heitä peläten tottelee. Koiran alistaminen ei vaadi ihmiseltä mitään kykyjä, sen sijaan asiallinen koulutus kysyykin jo sekä osaamista että viitseliäisyyttä. Onneksi olet ymmärtänyt asian ap, toivottavasti löydät / olet löytänyt oikean koirakouluttajan apuun ja pääset rakentamaan luottamusta koiraasi. Toivotaan että se oppii vielä elämään pelkäämättä.

 

[QUOTE="Matti";30621868]Tekisi mieli sanoa muutakin kuin parit kirosanat JKP:lle ja muille Pevi-uskovaisille. Koiran pelottelu ja väkivaltainen alistaminen joita pevissä käytetään, on todellakin tuhoisaa koiran psyykeelle. Ei muuta asiaa että kirjoittelee mielipidettään capseilla. Saattaa olla että saat sillä koiran näennäisesti tottelemaan itseäsi, mutta onnellinen koira se ei enää sen jälkeen ole, vaan elää pelossa. Ja hyvin epävarma koira voi seota pahasti pelkovihaiseksi noilla konsteilla. En ikinä lakkaa ihmettelemästä millaisia luusereita on ihmiset jotka hankkii koiria alistaakseen niitä, ja sitten tuntevat mielihyvää kun koira heitä peläten tottelee. Koiran alistaminen ei vaadi ihmiseltä mitään kykyjä, sen sijaan asiallinen koulutus kysyykin jo sekä osaamista että viitseliäisyyttä. Onneksi olet ymmärtänyt asian ap, toivottavasti löydät / olet löytänyt oikean koirakouluttajan apuun ja pääset rakentamaan luottamusta koiraasi. Toivotaan että se oppii vielä elämään pelkäämättä.[/QUOTE]

Mä olen asiasta täysin eri mieltä. Menin sinne murrosikäisen uhittelijan kanssa ja tulin kotiin tottelevan, oman paikkansa tietävän onnellisen koiran kanssa. Jota se on edelleen 10 vuotta myöhemmin. Peetsa on itse erittäin lempeä koiran kouluttaja, torui minua kun olin koiralleni liian kova. Mitään alistamista ei koulutukseen missään vaiheessa kuulunut. Ihan bullshittiä.

 

http://www.elaintenkouluttajat.com/

Tuolta löytää todelliset AMMATILAISET. Vilander on täyttä huuhaata joka ei ymmärrä koirista yhtikäs mitään. Ei siis läpäisisi ammattitutkinnon vaatimuksia.

 

Pelkoagressiivisuutta ei voi parantaa tai kouluttaa.

 

Kävin pevi-koulutuksessa ja sain pienellä vaivalla koirastani moitteettoman. Muutama perusasia oli aika pielessä, "kiitos" edellisten kouluttajien. Kävin eläintenkouluttajien koirakoulussa ja ongelmat vain pahenivat. Koirani ei enää hyökkäile ja saan olla rennosti lenkillä.

 

Ratkaisu on Piikki

 

Ei ole koulutusohjaajan vika jos koira ei koe omistajaansa eli kouluttajaansa luotettavaksi. Jos omistaja ei ole johdonmukainen tekemisissään niin helposti lopputuloksena on luimu koira. Ja jos omistaja kyselee edes mielessään omille tekemisilleen oikeutusta niin koira vaistoaa omistajan olevan melkoisen epävarma ja taatusti koira alkaa kyselemään onkohan sen henkikulta turvassa sellaisen ihmisen lähellä, koira siis osoittaa kärjistettyä alistumista.

Siedätyshoitoa vaan, koiralle vapaata kaikesta varsinaisesta koulutuksesta mutta liikkumista paljon erilaisissa paikoissa.

Jos koira on koko ajan pienen komennon alla niin se joutuu liian kovalle paineelle eikä sitä kestä kenenkään pääkoppa. Anna sille aikaa "joutua" ihan itse toteamaan että se selviää ehjänä vaikkapa ohimenevästä lapsesta (siellä tien toisella puolella näin aluksi)

Koulutusohjaaja on kuitenkin ammattilainen, jolla tulisi olla tietämys mitä kukin koira tarvitsee. Väärillä ohjeilla koiran ja omistajan suhde pystytään pilaamaan, joten en menisi sanomaan kouluttajaa syyttömäksi.
Näissä kaikenmoisissa kouluttajissa on ongelmana se, että heidän ammattitaitoihinsa ei aina kannata uskoa. Myös omistajat uskovat näiden kouluttajien neuvot liian sokeasti.

 

Ihan parit kirosanat tekisi mieli tähän nyt laittaa, mutta jätänpä laittamatta niin säilyy asiallisuus. Ensinnäkin: OTA SELVÄÄ KOIRAN KOULUTUKSESTA. Olet aikoinaan hankkinut koiran ja omistajan velvollisuuksiin kuuluu ottaa selvää koiran kouluttamisesta. Jos olisit yhtään viitsinyt asiaan perehtyä ja TUTUSTUA PEVIIN, niin järkevänä ihmisenä ymmärtäisit että PEVI EI PILAA KOIRAA, PÄINVASTOIN! Älä syytä koulutuslinjaa jos et itse pysty käyttäytymään johdonmukaisesti. Nyt sinä, joka alunperinkin olet koirasi ryssinyt ja aiheuttanut sen ongelmakäyttäytymisen, väität että tiedät ammattilaista paremmin mistä koirasi remmikäyttäytyminen johtuu? Jos tietäisit itse yhtään koirankoulutuksesta, koirasi ei olisi tuossa tilanteessa. Älä siis mustamaalaa peviä sen takia ettet itse kykene koiraasi kouluttamaan oikein. Jos noudatat pevikouluttajan ohjeita, koirastasi saadaan toimiva ja onnellinen koira, mutta koska olet selvästi toiminut epäjohdonmukaisesti, koirallasi on edelleen ongelmia. Pevi ei ole mikään pelkille koville koirille suunnattu kasvatusmalli, vaan se sopii jokaiselle koiralle, koska sen menetelmiä sovelletaan koiran luonteen mukaan. Mikäli koirassasi on vikaa, katso peiliin. Ja mitä tulee makupalakoulutukseen niin onnea vaan sille tielle, niillä makupaloillahan hienoja koiria tehdään... Odota vaan päivää kun sulla ei taskunpohjalla olekaan makupaloja ja haluisit että koira toimii. Lahjonnalla on lyhyt tie, mutta selvästi sun täytyy kokea se itse että uskot.

 

Mistä näitä besserwissereitä oikein sikiää!?

 

Vein rähjäävän koiran koulutukseen, jossa siihen käytettiin "kovia keinoja" koska se oli kuulemma röyhkeä ja kuriton. Jälkeenpäin toinen kouluttaja arvioi että koira on pelkoagressiivinen, eli sitä pitäisi päinvastoin lempeästi tutustuttaa pelon kohteisiin, ei "pistää kuriin".

Minusta tuntuu että minun ja koiran suhde on nyt täysin pilalla. Se ei luota minuun, se on stressaantunut ja arka. En enää tiedä, miten voisin koiraani auttaa. Voinko enää koskaan saada sitä luottamaan minuun? Yhteiselo kotona on helppoa, mutta ulkona liikkuminen on hankalaa kun koira pelkää. Harmittaa kovin ja syytän itseäni PALJON.