Toggle sidebar

Pettynyt olo. Rakenneultrassa selvisi, että poika tulossa :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Minävaan"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

"Minävaan"

Vieras
Tiedän kyllä, että saan olla onnellinen että yleensä olen raskaana ja että tähän tietoon lapsi on terve, mutta silti olen pettynyt... Jopa surullinen. Vauva on täysi ylläri, liian pienellä ikäerolla tulee... Enkä ole koko lapsen tuloa pystynyt vielä hyväksymään, kun en tietäminen selviän kahdesta pienestä. Olin jopa ajatellut, että jospa se on toivomani tyttö niin jaksan paremmin.

Onko kukaan ollut suunnilleen samassa tilanteessa? Miten olet selvinnyt siitä?
 
Esikoisesta ihan hitusen petyin, mutta nyt jo naurattaa ja hävettääkin koko ajatus, miten saatoin olla niin TYHMÄ? Vieressä tuhisee maailman ihanin ja rakkain pieni poikavauva, en ees miljoonista vaihtais tätä pakettia tyttöön, no way.

Eli joo, etköhän pääse asiasta yli.
 
Olen ollut. Ja selvisin siitä niin, että vauvan synnyttyä tunteeni olivatkin äkkiä ihan eri ;)

Ultra oli pettymys ja koko raskausajan se nakersi taustalla, vaikka yritin olla kuin asia ei vaivaisi. Välillä tuntui pahalta pienen vauvan puolesta, kun en osannut täysillä iloita hänestä ja kun en ollut täysin vilpittömästi ottamassa häntä vastaan. Mutta sitten kun vauva syntyi ja näin hänet, rakkaus vauvaan syntyi eikä sen jälkeen koskaan lapsen sukupuoli ole vaivannut.

Jälkeenpäin olen ajatellut, että tuo oli minulle hyvä kohta kasvaa ihmisenä hieman - päästä omista ennakkoluuloistani ja saada elämään uusi, hyvä kokemus, laajentaa kokemusta äitiydestä. Poikani on ihana pieni vauva, oma ainutkertainen persoonansa, ei suinkaan mikään kliseinen pojan stereotypia.

Mutta on hyvä käydä ne negatiiviset ajatuksetkin läpi, niin eivät jää vaivaamaan tiedostamattomina. Nyt, kun olet sanonut tuon pettymyksen itsellesi, on mahdollista työstää se ja päästä siitä yli. Ja kyllä uskon, että pääset - ehkä jo hyvin pian tai myöhemmin raskauden edetessä, viimeistään vauvan synnyttyä.

Hyvää odotusta ja onnea uudesta vauvasta!
 
Kiitokset! Olen aina ajatellut, että saan tytön joskus, mutta lapsia eihaluta enää lisää, joten tyttö jäi saamatta. Surullinen olo, ääh! Lapsiraukka, jospa osaan iloita hänen synnyttyään edes :'(
 
Joo, ei olisi kannattanut kysyä! Toivoin niin tyttöä, että ajattelin sen voimin jaksavani paremmin odottaa toista (kun koko odotus on epätoivottu...) Haaveeni oli tyttö ja poika!
 
Kyllä sä pääset asian yli. Kun aloin odottaa kuopusta, oksensin ja olin todella huonossa kunnossa, silloin ajatus tytön saamisesta antoi pientä toivoa ja jaksamista. Kun menin ultraan ja selvisi että poika tulossa, kävi mielessä pieni harmi, mutta samalla olin todella huvittunut, olihan mulla jo neljä poikaa kotona. Nyt pieni on kuukauden ikäinen, ja enää ei ole käynyt mielessäkään ajatus tytöstä. Näin sen juuri kuului mennä.
Pieni ikäero on alussa kuluttava, mutta muutaman vuoden päästä voimaannuttava!! Tsemppiä, kyllä sää selviät!!!
 
[QUOTE="Aapee";28687719]Joo, ei olisi kannattanut kysyä! Toivoin niin tyttöä, että ajattelin sen voimin jaksavani paremmin odottaa toista (kun koko odotus on epätoivottu...) Haaveeni oli tyttö ja poika![/QUOTE]

Meilläkin erittäin epätoivottu raskaus, enkä aio kysyä kumpi tulossa. 2 poikaa mulla, miehellä pelkkiä tyttöjä.

Tulee kumpi tulee :)
 
Meillä ei ollut vauvan sukupuoli tiedossa,mutta tyttöä toivoin ja pojan synnyttyä ensimmäinen tunne oli pettymys (se vaihtui kyllä hyvin nopeasti huoleen koska vauvalla ei ollut kaikki hyvin). Ensimmäisen viikon hormonihöyryissäni pohdin ja itkin miten epäreilua on että mä sain pojan.. Mutta kun päästiin kotiin ja arkeen kiinni niin rakastuin poikaani aivan täysin. Nykyään olen suunnattoman iloinen siitä että olen POJAN äiti. (Nykyään meillä on kyllä tyttökin,ja sekin on aivan ihanaa)

"Liian pienestä" ikäerosta mulla ei ole omaa komemusta,mutta lähipiirissä on pari"tapausta" alle 1,5vuoden ikäerolla. Ekat pari vuotta on todella raskaita mutta sitten helpottaa koko loppu lapsuudeksi.



Off-topicina.. Mikä ehkäisymuoto teillä petti??
 
esikoinen poika. Toinen tyttö.

Kolmas raskaus oli yllätys.
Moni kysyi, miksi te enää lapsia haluatte, kun teillä on jo tyttö ja poika ...
Ihan kun lapsia pitäisi olla tasan molempia sukupuolia...

Vauva-aikaa ei voi verrata siihen, että onko ollut helpompaa tytön vai pojan kanssa.
 
En ihan ymmärrä sitä että sukupuoli on pettymys. Tai ehkä enemmin en ymmärrä sitä että se on niin pettymys että tunnetaan ihan surua asian puolesta.
Vaikka itse en lapsettomuudesta kärsi, niin en voi mitään että kalskahtaa pahasti tuo sukupuoleen pettyminen korvaan, kun miettii miten moni pariskunta oikeesti tuntee surua siitä että siellä kohdussa ei ole niin yhtään mitään.
Sitten toiset itkee että vittu ku sillä on väärät värkit. On se maailma vaan epäreilu.
 
Oli jotenkin pakko avata ketju, vaikka ajattelin että tämä aloittaja saa kaikkea kuraa niskaan vaan. Mutta ihana huomata, että ihmiset vastaa ihmiselle täällä. Kaikki tunteet on totta ja sallittuja :) Tietysti jo tiedät, että rakas sieltä ulos tulee - oli mitä oli.
 
Meillä oli kanssa tosi ei-toivottu raskaus. Ikäeroa tuli loppujen lopuksi 1v1kk. Koko raskauden ajan toivoin tyttöä toisen tytön kaveriksi, koska ajattelin, että kun ikäeroa olisi niin vähän niin ehkä jutut olisi samaa tasoa samalla sukupuolella. Tyttöhän sieltä sitten tuli, mutta jälkeenpäin ymmärsin, että koko ne tunteet oli hormoneja ja raskausmasennuksesta johtuvia. Nyt meillä kaksi pientä, 5kk ja 1v6kk. Voin sanoa, että kyllä noita muksuja menis vaikka viisi, mutta raskautta en enää jaksaisi. Raskasta on toki ntykin, mutta nyt sentään hhelpottaa päivä päivältä. Mikä ikäero teille tulossa?
 
Tiedoksi, ennen ekaa lasta, kärsimme lapsettomuudesta ja toistuvista keskenmenoista. Hoidoilla sai alkunsa. Tämä toinen tuli, kun kortsua käytimme. Tiedän siis tasan miltä tyhjä kohtu tuntuu! Ja tuohon ikä kommenttiin vastaus: Kiitos kysymästä, 30 tulee pian mittariin.

Kiitokset kannustavista ja asiallisista kommenteista! Jospa saamme kasvatettua pojista mukavia ja ajattelevia lapsia, eikä kahta riiviötä (kuten useista veljeksistä tuppaa tulemaan...)!
 
Miten helvetissä AIKUISILLE ihmisille tapahtuu EI toivottuja raskauksia????
Mikä siinä ehkäsyssä on niin järisyttävän vaikeeta, että EI toivottuja raskauksia tulee??
Tätä en ole käsittänyt koskaan!!
Itsellä kaikki 3 toivottuja raskauksia ja lapsia ja kun on ollut aika ettei ole lapsi ollut ajankohtainen, on käytetty EHKÄISYÄ!!!
Herreguud, että tääl on aivotonta porukkaa!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ei prkl:
Miten helvetissä AIKUISILLE ihmisille tapahtuu EI toivottuja raskauksia????
Mikä siinä ehkäsyssä on niin järisyttävän vaikeeta, että EI toivottuja raskauksia tulee??
Tätä en ole käsittänyt koskaan!!
Itsellä kaikki 3 toivottuja raskauksia ja lapsia ja kun on ollut aika ettei ole lapsi ollut ajankohtainen, on käytetty EHKÄISYÄ!!!
Herreguud, että tääl on aivotonta porukkaa!!
Click to expand...

Kerroppa vaikka nyt aluksi, että mikä ehkäisy on 100% luotettava? Jos sen jälkeen sitten pohdit purkaustasi uudemman kertaa?
 
Olen kolmen poikalapsen äiti, 2 vuoden ja 1 v 5 kk ikäerolla (esikoisen ja kuopuksen välissä siis 3 v 5 kk). Kuopus oli tosi iso yllätys. Hartain toiveeni on aina ollut oma tyttö. Kaikista pojista toivoin tyttöä. Esikoisesta siksi, kun ajattelin että oman sukupuolen kanssa olisi vaan luontevampaa, toisesta toivoin tyttöä kosla poika jo oli. Kolmannen pojan selvittyä ultrassa oli kovapala. Itkin pitkään ja katkerasti. En saanut enkä saa haaveilemaani tyttöä. Minusta onälyttömän hyvä selvittää sukupuoli jo odotusaikana, tilanteeseen ehtii sopeutua. Kolmannen synnyttyä oli niin luonnollista saada poika. Tottakai aina ja jokaisen kohdalla tärkeintä on olla saada oma lapsi ja tietty terve, vaikka kuopuksen kanssa kaikki ei olekaan ollut kunnossa. Nyt kuopuksenkin ollessa jo 1,5 kk olen käsittämättömän ylpeä kolmen pojan äiti, mutta silti se ei poista tytön kaipuuta, sen kanssa oppii elämään.
Hienoa, että tunustat tunteesi ja käy pettemyksesi läpi, olen ihan varma että rakastat poikaasi ihan täysillä hänen synnyttyään :)
Minun mielestäni myös ympäristön paineet kolmannen pojan saamiseen oli kamalaa ja ahdistavaa joka myös lisäsi tuskaa. Kuulin sääliä ja harmittelua kun tyttöä ei taaskaan tullut ja ärsyttävät tsempit että kyllä se seuraava sitten on tyttö...arg! Näen punaista vieläkin...

MUtta mutta, käy tunteesi läpi, tunnusta, sopeudu ja nauti :)
 
Mä toivoin lapsesta asti tyttöä, mutta kun tulin raskaaksi, tiesin alusta asti odottavani poikaa. En pettynyt, se tuntui niin luonnolliselta. Toisen kohdalla toivoin alusta asti poikaa ja sen sain. Meille ei lapsia enää varmaankaan tule, mutta jos tulisi toivoisin kolmatta poikaa. En tiedä, olisinko pettynyt, jos tulisi tyttö, tuskin kuitenkaan. Suojelenko itseäni pettymykseltä toivomalla pelkkiä poikia tytön sijaan? No ainakin se on toiminut hyvin. :D
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa