Pettämisestä

Luin pettämiskeskusteluja. Mitä mieltä olette tästä...

Meillä kolme lasta, vanhin nyt neljä. Mies käyttää alkoa ainakin minun mielestäni runsaasti. (Ei viikolla, mutta viikonloppu pilalla jos ei kunnon kännejä) Olen itsekin varsinkin ennen lasten syntymistä käynyt mielelläni ulkona. Jossain vaiheessa ajattelin (ja luotin!), että antaa miehen mennä. Eikä se liiemmin haitannutkaan. Toki riitoja oli, varsinkin kun miehen reissut venyivät reilusti seuraavaan aamuun. Silti uskoin...

Kun nuoremmat lapset(kaksoset) olivat 10 kk, selvisi että mes pettänyt minua useita vuosia. Suhde alkanut esikoisen syntymän jälkeen. (Menimme jopa naimisiin esikoisen kasteen yhteydessä!) Nainen koko ajan ollut yksi ja sama, eräs jota aikaisemmin pidin ystävänäni. Välimme tämän "ystävän" kanssa olivat jo aikaisemmin viilentyneet. Hän nimittäin lähetteli viestejä miehelle ja soitteli. Ajattelin, että yksipuolista...

No pettäminen selvisi ja asiat puhuttiin halki. (Mies tosin ei halunnut aluksi kertoa mitään, jouduin juttelemaan tämän naisen kanss.)a Sovimme että jatkamme yhdessä. Puoli vuotta suhteen selviämisestä sain kuulla, että lähes tulkoon sama meininki oli jatkunut. Sängyssä vain (!) yhden kerran mutta viestittelyä ja soittelua lähes päivittäin. Olin lähdössä mutta jälleen keskustelimme ja sovimme. Lasten takia haluan yrittää KAIKKENI ennen kuin periksi annan.

Kaikki luottamus on kuitenkin kuollut. Ja itsestä tuntuu, että vaikka ajattelin tästä jatkavani, niin kaikki pyörii vaan koko ajan mielessä. Pienimmätkin asiat tuovat nämä asiat mieleen. En tiedä, miten tästä eteenpäin.

Onko vastaavanlaisia kokemuksia?

 

Kyllä tuo pahasti kuule vaikuttaa siltä, ettet koskaan enää pysty luottamaan mieheesi, ja syystäkin ! Jos itseäni vertaan ( saman kokenut ) niin en missään tapauksessa enää jatkaisi liittoa, koska olet uusia mahdollisuuksia antanut eikä miehesi ole niitä hyväkseen käyttänyt, päinvastoin.

Rakenna itsellesi ja lapsille uusi elämä, ilman petturia. Löydät takuuvarmasti vielä miehen joka KUNNIOITTAA sinua, nykyinen miehesi ei sitä tee.

Ihan turhaan tuhlaat energiaasi ja elämääsi moisen p.askan kanssa. Anteeksiantamisellekin on rajansa. Minun mielestäni.

Voimia !

 

Olen samaa mieltä kuin edellinen. Miksi jatkaisit enää? Ei lapsilla voi olla hyvä olla, jos ei äidilläkään ole. Tuskin pystyt heiltä pahaa oloasi kokonaan salaamaan. Eroaminenkin om kamalaa, mutta sitten sinulla ei ole enää murhetta pettävästä miehestä ja voit keskittyä muihin asíoihin. Tietysti vastaan tulee toimeentulokysymykset ym. Saat kyllä asiasi järjestymään, miehesikin on lapsille elatusvelvollinen, vai haluaisiko hän hoitaa lapset ja sinä olisit viikonloppuäiti, niin tietää miehesikin sitten mitä on hoitaa lapsia yksin... No, tuskimpa moni äiti tuotakaan haluaa. Ala itsekin käydä ravintoloissa ja muissa menoissa. Älä välitä enää tyhmästä miehestäsi. Se nainenkin on täysi idiootti, kun osallistuu perheen rikkomiseen. Ei voi hänellekään kauheasti hyvää toivoa. Pakkaa miehesi kamat ja vie ne sinne kutupaikkaan valmiiksi. Saatpa sitten nähdä huoliiko se nainenkaan miestäsi muuhuun kuin siihen... Kova kovaa vastaan. Mitään muuta et voi enää hävitä kuin lapset ja maallisen omaisuuden. Muu taitaa olla jo viety. Voimia Sinulle!

 

me jatkoimme mieheni suhteen jälkeen.Tapauksesta on nyt 2 vuotta.Käyn terapaiassa ja tarapeuttini on sitämieltä,että asiat eivät olen niin yksinketaisia ja pelissä on kuitenkin lastenkin tulevaisuus. Olen ruikuttanut hänelle sitä,että olenko jok´tenkin nössö tai huono ihmisen kun en heti pakannut laukkuja ja lähtenyt tyyliin "mua ei kohella näin".

Olemme oikeasti löytäneet onnen uudelleen.Aluksi söin jopa rauhoitavia koska tämän naisen kuva oli jatkuvasti mielessäni ja se haavoitti minua todella kovasti. Vieläkin saan kehitettyä itselleni ahdistuksen jos alan miettimään esim sitä mitä meidän aviovuoteessa on tehty...

Me olemme puhuneet asiasta todella paljon ja mieheni on sanonut suhteensa naiseen olleen jonkinlainen hätävara meidän kriisin keskellä.

En tiedä kestänkö enää koskaan kokea tätä kaikkea samaa,mutta ole todella ylpeä ja onnellinen siitä että me silvisimme siitä kriisistä.En ole kovinkaan katkera,mutta sitä naista vihaan loppu elämäni,vaikkein miehenikään todellakaan ollut syytön. Tämä nainen on ollut (katkera) ja tyytyväinen ettein tarvinnut alkaa äitipuoleksi lapselemme,jota myös haukkuu.Hän on sinkku ja vanhempi perheetön nainen.

En halua yksinhuoltajaksi ja haluan tarjota lapselemme ydinperheen. Koska elämämme on nykyään rauhaisaa ja kaikki soljuu arjessa mukavasti, vaikka välillä asiasta vieläkin keskustellaan, olemme jatkaneet yhdessä.

Jos elämä on yhtä#&%?$!*ä ja äijä ravaa vielaissa koko ajan ei ole mielstäni järkevää jatkaa koska oma vointi voi mennä huonoksi ja sitten ei jaksa oll hyvä äiti lapselleen.Kuitnkaan ero ei aina varmaankaan ole hyvä ratkaisu heti.

#&%?$!* kyllä tomoset tyrkky ämmät,joka ajattelee vain omaa etuaan.Ei sitä että jotkut lapset voivat jäädä ilman toista vanhempaa.

 

Meillä ilmeni miehen pettäminen joulukuussa kun hän itse kertoi siitä. Muutama vuosi taka perin ollut muutama "pano" ja sen lisäksi suutelua "hyvän ystävän" kanssa, joka meidän perhetuttu ja avoliitossa tahollaan. Shokki ja järkytys oli mulle kauhea koska en osannut mitään aavistaa ja meillä kaksi pientä lasta.

Aluksi päätin että jätän miehen. Nämä naiset oli minulle tuttuja ja ilmoitin heille, että tiedän ja mitä mieltä olen siitä. Toki mieheni on vastuussa uskottomuudessa, mutta on uskomatonta, että nämä naiset on voineet käydä meillä minun silmieni alla ihan pokalla ja olleet minun kanssa hyvää pataa. No, naiset kiistivät kaiken ja räkättivät minun niskaan. Sekin satuttaa.

Olemme kuitenkin päättäneet jatkaa parisuhdetta ainakin toistaiseksi. Minäkin haluan ydinperheen. Minun vanhempani ovat asiansa ratkaisseet erolla, mikä sinänsä ei ole ratkaissut mitään, koska alkuperäiset ongelmat ovat jääneet selvittämättä.

Toki lähipiirini on sitä mieltä että "jätä se sika", mutta itse minä ratkaisuni teen. Koska itse minä joudun elämäni myös elämään, olipa ratkaisuni mikä tahansa. Ulkopuolisen on kovin helppo neuvoa että tee noin tai noin. Ratkaisuun vaikuttaa myös se, että mies haluaa sitoutua minuun ja haluan antaa sen mahdollisuuden hänelle, minulle ja lapsillemme.

 

Kyllä nämä ovat niin henkilökohtaisia päätöksiä. Jos mies todellakin haluaa sitoutua naiseen ja lapsiin, niin miksi hän satuttaa toistamiseen? Itse olen niin jyrkkä, että minun on vaikea uskoa sitä, että jos mies yhden virheen selvittelyn jälkeen vielä toistaa saman virheen ja tietää mitä on pelissä, ei ole ehkä kyse enää täydestä sitoutumisesta ja halusta sitoutua. Sellainen vaikuttaa enemmänkin uhkapeliltä, jossa voi myös hävitä. Toiset naiset kestävät tällaiset pettämiset paremmin kuin toiset. Vai antavatko anteeksi helpommin tai käyvätkö myös itse vieraissa? En tiedä. Minun mielestäni miehen kunnioitus omaa perhettään ja vaimoaan kohtaan on kyllä heikkoa, jos jatkaa pettämistä. Haluaako nainen sellaista? Tunteeko sen jälkeen itsensä vielä arvostetuksi ja rakastetuksi? Hatunnosto niille, jotka ovat useammista pettämisistä selvinneet. Miten te teitte sen? Itse tuskin pystyisin. Luojan kiitos, en ole noin suurta asiaa joutunut käsittelemään omassa suhteessani, henkinen pettäminen oli minulle jo todella raskas asia.

 

Mulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta sekä ittesi, lastesi ja myös miehesi vuoksi, toivon, että mensit/te johonkin parisuhdeterapiaan. Pitkä ja raskas tie varmaan, mutta pelissä on niin paljon, että yritä jaksaa yrittää. :hug: