pettäminen

Hei!
Olen kiltti kotiäiti ja avovaimo
Mutta niin vois myös käydä meillekki et tulee vieras mies ja vie jalat alta.
Niin kävi minullekkin, tässä olen jo viikon miettinyt et mitä teen.... .....
Olen vieraan miehen kans jutellut ja tanssinut , mutta minusta se on jo puhe asteella pettämistä.
Tämä toinen mies tietää kaiken minun tilastani ja on valmis kaikkeen mitä vain tulevaisuus tuo tullessaan, mutta minä en ole varma mitä minä haluan!?
Ja vielä en oo saanut itelle päätöstä tehtyä :'(
Mieheni kans kaikki on liian hyvin ja liian itsestäänselvää.
Jos jollakin olisi kiinnostusta niin ois kertoa omia kokemuksia, niin hyviä kuin pahoja :hug:
 
Niin, kokemusta on..

Varsinkin kotiäitinä ruoho on AINA (lue: AINA!!!) vihreämpää aidan toisella puolella. Kotona tapahtumia on vähän, "oma elämä" kateissa...

Mieti kuitenkin, mitä olet miehesi kanssa rakentanut. Mitä olet siihen uhrannut ja mitä kaikkea se on vaatinut/antanut. Vaikka juuri nyt olo ei olisikaan tähtitaivas niin tulossa voi olla... "Onni ei ole satama, jonne saavutaan vaan tapa matkustaa."

Voit itse vaikuttaa siihen, että osaat löytää juuri lastesi isän kanssa pieniä onnen hippusia matkanne varrelta ja arvostaa niitä. Tähdet tuikkivat vieressä ja välillä houkuttelevat, mutta muista, kuu sinua rakastaa!

Niitä houkutuksia on ja tulee aina olemaan. Voit valita elämän, jossa hyppäät miehestä toiseen, mutta: Se ei tuo onnea vaan paljon, paljon surua ja murhetta. Se uuden kanssa et vielä ole asunut, et rakentanut mitään kestävää. On todella helpompaa viettää vain hauskoja tanssihetkiä kuin kohdata arki.

Voisitko etsiä hasukoja hetkiä myös oman miehesi kanssa? Keskustele hänen kanssaan, mitä sinä kaipaat ja mitä miehesi kaipaa. Älä tee äkkihurmassa mitään peruuttamatonta, jota ehkä katuisit lopun ikääsi... Ja muista, luottamusta on vaikea saada takaisin!!!
 
Kiitos!!!
En oo vielä tehnyt mitään, Onneksi.
Mutta elämä vain tuntuu niin tyhjältä niin pirun tyhjältä.
On mulla koti ja lapset ja se mieski, mutta kaipaan sitä kainaloa huomiota ja hellyttää ennen kaikkea hellyyttä.
Mieheni ei tiedä mitään eikä saakkaan tietää, niin kauan ku oon mietintä kannalla.
Tämä vain on tällainen 7 vuoden kriisi kohtaus ja toivottavsti menee yhtä nopee ohi ku tulikin :headwall:
Mutta kiitos ihanista sanoista, tarvitsinki jotain joka osaa sanoa mitä minun kannattaa ajatella ennekö teen mitään typerää.....
 
Niin. Tilanne on tosiaan sellainen, että mieheni loukkasi käytöksellään minua. Tapaus oli jokseenkin harmiton, mutta silti luottamus meni täysin. En olisi ikinä uskonut mieheni vajoavan niin alas...

Itse olen ollut kotiäitinä ja tiedän maailman houkutukset. Jos lähden iltaa viettämään naisseurassa, houkutuksia on ollut aina tarjolla. Ja hyviä ehdotuksia, kauniita puheita. On ollut bodareita, liikemiehiä, runoilijoita. Olen viettänyt upeita iltoja ihanien ihmisten seurassa, mutta siitä huolimatta olen pystynyt vastustamaan todellisia kiusauksia tehdä jotain toista osapuolta loukkaavaa.

Ja juuri sekin on lisännyt tunnettani siitä, että tiedän mitä haluan. Minusta on tullut voimakkaampi. Ne houkuttelevat tähdet eivät ole saaneet minua suistumaan radalta, olen itse valinnut aina uudelleen uskollisuuden, perheeni, mieheni, tämän elämän. Haluan vaalia sitä kaikkea, mitä olemme yhdessä saaneet aikaan.

Mutta mieheni olikin heikompi. Ja nyt tunnen syvää halveksuntaa häntä kohtaan. Vai onko vain niin, että mieheni tunneäly ei ole niin kehittynyt? Tai itsetuntemus? Jotenkin ihmetyttää, eikö hän todellakaan teollansa ymmärtänyt loukkaavansa minua?

Niistä tosi ihanista illoistani muualla en ole keronut miehelleni. Ne saavat olla aina salaisuuksina mielessäni. En ole tehnyt mitään todella pahaa, mutta mieheni mielikuvitus saisi varmasti siivet, jos kuulisi yhtään mitään. En koe tekeväni näin väärin, pikemminkin haluan suojella miestäni turhilta ajatuksilta. Olen saanut sielullista nautintoa ilman syyllisyyttä ja kokenut sen hyvin kantavana voimana parisuhteessa. Syylliset teot ja tunteet luovat negatiivista energiaa ympärilleen. Puhdas mieli tuo onnea...

Kaikkea hyvää Sinulle ja viisaita voimia!
 
Upeasti kirjoitettu, tuli oikein hyvä mieli.Näin minäkin olen ajatellut, mitään vakavaa ei koskaan ole tapahtunut.On vain jäännyt niitä pieniä onnen siruja joilla muutama huono päivä on jaksettu.
Miehelleni uskollisuus avioliitossa onkin avoin asia. Hän voi ja tekee mitä haluaa.
 

Yhteistyössä