Pettäjät, kertokaa

Te, joilla on kokemusta pettämisestä, kertokaa minulle, miten olette asiaa ajatelleet? Ennen kaikkea minua kiinnostaa naisten näkökulma.
Olenkin kirjoitellut toiseen ketjuun omasta tilanteestani, joka on tällä hetkellä se, että vuoden olemme olleet naimisissa ja ensimmäinen lapsi tulossa ja nyt mieheni on ilmoittanut, että hänellä on toinen. Tällä toisella naisella on myös perhe, avioliitto ja kaksi parivuotiasta lasta. Ja tämä nainen tietää, että meille on tulossa vauva.
Voisitteko kertoa, miten naiset perustelevat itselleen tilanteen ,jossa aiheuttavat niin paljon tuskaa toiselle? Luulisi, että äitinä hän ymmärtäisi, kuinka paljon miestäni nyt tarvitsen, eikä antaisi tilanteen jatkua.

 

En ole pettäjä mutta eräs nainen jonka kanssa miehelläni oli suhde perusteli sitä sillä, että on aina laittanut lapset ja miehensä edelleen niin nyt ajattelee vain itseään...
tällä naisella on muuten myös nyt kasivuotiaat kaksoset...

 

Mun vastauskaan ei nyt taida aivan osua siihen, mitä haet... Minä en pettänyt ex-miestäni, mutta jätin hänet. Hän luuli, että "toisen miehen takia". Tosiaan vaihdoin miestä "lennosta". Mutta tämä uusi mies ei ollut syy lähtöön, vaan ahdistava parisuhde, johon liittyi henkistä väkivaltaa, ns. vapauden riiston muodossa, haukkumista, alistamista jne. Mies ei nähnyt itsessään mitään vikaa, ei koskaan. Niin, että en osaa vastata...

Surkuhupaisaa minun tilanteessani on, että minunkin ex jätti minut vain vähän sen jälkeen, kun olimme saaneet odotetun ja toivotun vauvan. Syynä oli toinen nainen, jonka hän löysi työreissusta ja "rakastui". Kyllä tämäkin toinen nainen tiesi, että meillä oli vauva, mutta ei se häntä hidastanut. Tämä tällainen on minusta erityisen julmaa, koska kyllä toinen nainen tietää, ettei se vasta synnyttänyt nainen ole hehkeimmillään ja kotona on pieni, kitisevä vauva. Siihen väliin on helppo tunkea, kun seksiäkään ei ole. Oksettavaa!!! Koeta jaksaa Heinä. Et ole ainoa! :hug:

 

Anteeksi, kirjoitin sekavasti. Ekassa kappaleessa puhun tokasta miehestäni, jonka kanssa olin avoliitossa ja tokassa kappaleessa sitä edeltäneestä liitosta! Sorry!

 

Ei kokemusta henkilökohtaisesti, mutta eiköhän sitä perustella sillä, että teidän liitossa jotain vikaa, kun seuraa muualta etsii jne. Ja rakkaus vei jalat alta.

Mies ei ole ollut kypsä lapselle tai sitoutumaan sinuun todella lapsen kautta. Silloin on helppo rakastua.

Toisaalta raskaus vie huomiota mieheltä, joten sekin voi häiritä.

Sivusta olen seurannut vastaavan stoorin.

VOIMIA!

 

Siis meilläkin juuri syntynyt vauva kun suhde alkoi. Naisella oli silloin yksi jo 10 vuotias lapsi aikaisemmasta suhteesta. Nyt siis tällä naisella kaksoset ja olen kyllä toivonut että edes lasten syntymän aikaan olisi tajunnut mitä oli aikanaan tehnyt.(Juu, toivoin myös että hänen miehensä olisi tehnyt hänelle samalla lailla kun mieheni minulle).

 

En ole pettänyt - vielä - mutta houkutus on suuri. Miehen perheessä ei tosin ole enää pieniä lapsia, myöskään minun perheessäni.

Olen kokenut suurta syyllisyyttä pelkästä houkutuksesta nimenomaan miehen vaimoa kohtaan (jota en tunne ollenkaan). Omaa miestäni kohtaan en niinkään koska tiedän, miten tyhjä meidän suhde on, oikeastaan kämppissuhde (paitsi ettei kämppisten välit ole niin huonot kuin meidän).

Olen kokenut syyllisyyttä myös miehen lapsia kohtaan, mutta houkutus on niin älyttömän suuri. En ole ikinä kokenut tällaista tunnetta, ja että tunne on vielä molemminpuolinen, niin on ihan kamalan vaikeaa olla sortumatta, jos vain sopiva tilanne tulisi. Tämä on sellainen once in a lifetime -tilanne, ja tuntuu tuhlaukselta, jos emme tartu tilaisuuteen. Se tulisi todennäköisesti johtamaan ainakin meidän avioliittomme hajoamiseen, ehkä myös hänen.

Minä lähden siitä, että minä vastaan omasta avioliitostani ja mies omastaan. Ja jos hän pitää avioliitostaan kiinni, mitään konkreettista ei tapahdu. Mutta haluan kunnioittaa hänen tahtoaan siten, että jossain vaiheessa varmaankin sanon suoraan, mitä haluaisin, mutten aio vietellä häntä tai houkutella sellaiseen, mihin hän ei olisi valmis.

Ymmärrän, että kriisitilanteessa miettii jokaisen osapuolen roolia tapahtumiin. Mutta olen edelleenkin sitä mieltä, että sinun miehesi on vastuussa sinun avioliitostasi, ei se toinen nainen. Ja miksi tämä toinen nainen luopuisi omasta onnestaan jos ei edes tunne sinua? Jos tuntee, tilanne on vähän toinen. Ystävälle ei sellaista pitäisi kenenkään tehdä ilman avointa keskustelua.

Ja ennen kuin kukaan sitä kysyy: kyllä, uskon, että ajattelisin samoin jos kävisi ilmi, että omalla miehelläni olisi suhde. Harvoin nainen pystyy väkisin miestä sänkyyn viemään, kyllä mies on tehnyt tilanteessa oman ratkaisunsa.

 

Olen myös tuntenut aika moista ihastusta varattuun mieheen. Mutta koska hän oli varattu ja vaikka väitti että vaimon kanssa on vapaa suhde, tein selväksi että niin kauan kun itse olen naimisissa ja toinenkin on, en lähde mihinkään "leikkiin".
Kyllä olo oli tyhjä ja alakuloinen pitkään mutta tosiasia on että pettämisestä alkaneet suhteet harvoin päätyvät keskinäiseen avio/avoliittoon vaan edessä olisi aika likainen sota joka jättäisi jälkensä kaikkiin ja puhdas suhde olisi mahdoton.
Viimeistään parin vuoden päästä kun arki astuu kuvioon alkaisi epäilykset puolin ja toisin.
En oikeasti ymmärrä miten jotkut naiset vain ovat niin heikkoja ja haluttomia näkemään että kyseessä on enemmänkin seikkailu, jonka varattu kokisi lähes kenenkä tahansa naisen kanssa joka on sopivasti paikalla ja suostuvainen.

 

\

Te, joilla on kokemusta pettämisestä, kertokaa minulle, miten olette asiaa ajatelleet? Ennen kaikkea minua kiinnostaa naisten näkökulma.
Olenkin kirjoitellut toiseen ketjuun omasta tilanteestani, joka on tällä hetkellä se, että vuoden olemme olleet naimisissa ja ensimmäinen lapsi tulossa ja nyt mieheni on ilmoittanut, että hänellä on toinen. Tällä toisella naisella on myös perhe, avioliitto ja kaksi parivuotiasta lasta. Ja tämä nainen tietää, että meille on tulossa vauva.
Voisitteko kertoa, miten naiset perustelevat itselleen tilanteen ,jossa aiheuttavat niin paljon tuskaa toiselle? Luulisi, että äitinä hän ymmärtäisi, kuinka paljon miestäni nyt tarvitsen, eikä antaisi tilanteen jatkua.

Valitettavasti myös minun mielestäni vika syy pettämiseen on 100-prosenttisesti ainoastaan miehessäsi. Hän on sinulle luvannut aviolupauksen eikä yhtään kukaan muu.

Miehesi on siis se ainoa, joka sinulle tuskaa tuottaa.

 

Kesäheinän kirjoitus vastaa omaa elämäni tilaa,mieheni henkinen väkivalta ja alkoholismi söivät suhteemme.
Eli aina on syy mikä ajaa "pettämään",parisuhteenne ei voi olla kaikinpuolin kunnossa.
Itse en näkisi mitään tarvetta etsiä / alottaa uutta suhdetta jos entinen olisi kunnossa ja toimisi.
Minulla myös eteni niin että ensin kypsyi muutaman vuoden itse tutkiskelun tuloksena ero päätös ja sen jälkeen vasta avastin sydämeni ovet uudelle ihmiselle.
Mieheni samoin luulee että suhteemme päättyy toiseen mieheen, näin ei kuitenkaan ole.
Itse en olisi valmis särkemään toisten liittoa ja seurustelu kumppanini on itsekkin eronnut muutama vuosi sitten vaimonsa sydämen mentyä toiselle miehelle.
Toisaalta jokainen itse tietää oman tilanteensa parhaiten,en menisi tuomitsemaan sitäkään jos kaksi perhettä särkyy uudesta suhteesta. Ihan varmasti silloinkin mättää molemmissa perheissä ennestään, kurjaa kun ulkopuoliset ihmiset luulevat usein tietävän paremmin toisten asiat kuin he itse.
Minä olen kohdallani onneksi saanut kannustusta / ymmärrystä ystäviltä, jopa vanhemmiltani vaikka olen vielä naimisissa mieheni kanssa.
Emme kuitenkaan asu enään yhdessä.
Hänelle toivon samaa onnea kun mitä itse olen nyt löytänyt, on ihanaa kun saa tuntea itsensä halutuksi, rakastetuksi ja toiselle tärkeäksi ihmiseksi.
:hug:

 

Kyllä syy voi olla pelkästään pettäjässä. Avioliitto voi olla hyvä ja toimiva ainakin toisen mielestä mutta pettäjä haluaa jännitystä, seikkailua tai vain ihailua joltain ihmiseltä.
Usein miehet pettävät juuri silloin kun on pieniä lapsia ja perhe-elämä vaatii paljon vanhemmilta. Ei siihen tarvitse todellakaan olla muuta syytä kuin toive helpommasta elämästä. Itsekkään luonteen omaavat miehet pettävät silloin. Mikä onkaan helpompaa kuin suhde toiseen. Koska miehellä on pieniä lapsia ei toinen nainen "vaadi" mieheltä ratkaisua vaan ymmärtää että miehen pitää olla lasten takia liitossa, vaikka mies oikeasti on myös vaimonkin takia. Tietenkin jos molemmat ovat naimisissa on tilanne vielä parempi, sillä kumpikin alitajunnassa tietää että kyseessä on vain pako todellisuudesta. Eli molemmat voivat leikkiä että suhde on suurta rakkautta, jota ei voi koskaan saada...

Tosiasia kuitenkin on että sen voi saada mitä haluaa, eriasia on kuinka paljon sitä oikeasti haluaa ja niin kauan kun on mahdollisuus pitää kaikki niin eihän sitä ajatella muuta kuin itseään. \|O

 

On kiva lukea muiden ajatuksia asiasta. San hyviä näkökulmia asiaan. Itse kun olen niin naiivi tällaisen suhteen. Minulle avioliitto on jotenkin pyhä asia, että en yksinkertaisesti osaa ajatella eroa. Olen vakaasti sitä mieltä, että lupauksesta myötä- ja vastoinkäymisissä pitää pitää kiinni, varsinkaan kun tässä ei ole kyse väkivallasta.
Olen aina ollut sitä mieltä, ettei avioliitosta tule noin vain erota. Pakkohan pitkään suhteeseen ja liittoon on kuulua vaikeitakin hetkiä, jolloin tekisi mieli luovuttaa, mutta juri silloin pitäisi tehdä liiton eteen kahta kauheammin töitä ja muistella yhteisiä hyviä hetkiä ,jotka ovat vieneet niinkin pitkälle ja yhteen tuoneet.
Mutta onhan se kieltämättä hankala yksin näillä ajatuksilla liittoa koossa pitää, jos toinen ei ajattele aviolittosta yhtä vakavasti. Mistähän sekin johtuu? Voisikohan syynä olla se, että hänen omat vanhempansa ja kaikki kaverien vanhemmat ovat pysyneet yhdessä, nii saakohan siitä jotenkin liian "heppoisen" suhtautumistavan elämään? Että kun aina kaikki on mennyt niin hyvin lapsuudessa, eikä välttämättä ole kokenut suurempia tuskia, niin ei osaa ajatella eron tuomaa tuskaa ja rikkinäistä perhettä? Sen olen kyllä huomannut, että hänellä on jotenkin hirveän helpolta kuulostavia ajatuksia lapsen hoitamisesta ja vauvan kanssa pärjäämisestä jos eroaisimme.
Minusta viikonloppu isänä oleminen ei ole sama asia, kuin hoitaa vastasyntynyttä kotona 24h/vrk.

 

Mä olen pettänyt tämän 5 v suhteen aikana 4 v aikana ainakin 25 krt saman ja ei saman vieraan kanssa, nyt kenen kanssa puuhailen niin ollaan niin kiintymässä toisiimme että taitaa pian oma mies jäädä. Mua ei yksinkertasesti nappaa oma mies seksin saralla, muutenkaan enään. Muksun takia yritän olla sen kanssa, mutta kohta jää, uudet tuulet puhaltaa

 

\

Minulla myös eteni niin että ensin kypsyi muutaman vuoden itse tutkiskelun tuloksena ero päätös ja sen jälkeen vasta avastin sydämeni ovet uudelle ihmiselle.
Mieheni samoin luulee että suhteemme päättyy toiseen mieheen, näin ei kuitenkaan ole.

Juuri näin minullakin. Pisti miettimään, miten yleistä onkaan, että nainen kokee henkistä väkivaltaa ja kypsyttelee eroa "salassa", ja sitten, ykskaks nostaa kytkintä. Se tulee kaikille yllätyksenä. Sekä miehelle, että ympäristölle. Ystävät tietysti olivat minun tapauksessa olleet koko ajan ajan tasalla, mutta eivät muut.... Joten päätöstäni ihmeteltiin, moralisoitiinkin. Moralisointi johtui tietysti uudesta miehestä, joka ei liittynyt asiaan, mutta niin kaikki kuvittelivat. Siinä vaiheessa olin jo muuttanut ex-mieheni luota. Samalla kuulin hokemista, ettei uusi suhde voi onnistua, jos sen aloittaa heti vanhan perään. No, "uusi" suhde voi hyvin ja on kestänyt nyt pari vuotta. Eli ei tällaisia tapauksia oikein voi verrata muihin...

Voimia suvikukka eroprosessin hoitamiseen!
:hug:

Voimia toivotan myös sinulle, Heinä! Todella kauniisti kirjoitat periaatteistasi avioliiton suhteen. Ei periaatteista kiinnipitäminen ja perusarvojen kunnioittaminen ole naiivia. Juuri noin minäkin ajattelen, edelleen, vaikka olen kokenut karseita asioita. Kun eka mieheni lähti, ei siinä kuitenkaan auttanut mikään. Mutta ei tämä ole mikään yleispätevä asia tämäkään. Teidän tapauksessa sisukkuus voi hyvinkin auttaa! Olet nyt kieltämättä vaikeassa tilanteessa. Surullisessa ja vaikeassa. Toivon todella, että miehesi ymmärtäisi, mikä tässä elämässä on tärkeää! Jotkut ymmärtävät, mun ex-mies ei. En ole kuitenkaan ollut katkera siitä, että hän lähti, vaan itsekkäästi siitä, että hän vei minulta äitiydestä nauttimisen onnen ja lapselta kodin, jossa on isä! Kysypä mieheltäsi, haluaako hän jälkimmäistä!!! Jaksamisia!!

 

Suvikukka, väärä sana tuli mustaksi, anteeksi.

 

Tämä ei ehkä tähän kuuluupi prttäminen taitaa myös olla muotiilmiö..
Mies reissaa työkseen ja työporukassa on aika bailu ja seksi intoista porukkaa.Työtoverit varattuja mutta se ei ole este iskeä naisia ja käydä seksibaareissa maksullista seksiä hakemassa.Porukkaa kyllä kannustaa myös mieheeni kokeiluun ..En tiedä onko" kokeillut " mies on huono valehtelemaan voisin kuvitella että paljastuisi jos valehtelisi.No ehkäpä olen vaan sinisilmäinen...Joka tapauksessa minua ahdistaa joka kerta kun mies lähtee reissuun ja mietin mitäköhän reissun aikana tapahtuu...Olenkohan ainoa vai löytyykö muita kohtalontovereita ?

 

Ei kannata kiusata itseään tuommoisilla ajatuksilla, reissumiehen vaimo. Se on jo paljon, jos miehesi on sulle kertonut muiden touhuista. Eli teillä on siis avoimmuutta. Aistit avoimina kannattaa kuitenkin olla, tottakai. Mun ex-mieheni teki myös reissuhommia, ja löysi naisen toiselta paikkakunnalta. Nilkkimäinen mies! Oli ilmeisesti alkanut "hyväksikäytöstä": mies oli välttynyt hotellikuluilta, kun oli majoittunut tän naisen luo, mutta kaskas, siitä olikin sitten alkanut oikein suhde. Tämä on ollut taaksejäänyttä elämää jo kauan sitten, mutta pystyn kyllä ymmärtämään, mitä ajattelet! Reissumiesten vaimoilla ei ole helppoa, mutta eivät kaikki tietenkään petä. Kyllä siinä ex-miehenikin porukassa oli niitä, jotka ei sille tielle lähteneet.

 

Munkin miehellä on suhde naisen kanssa jolla on mies ja 2 vuotiaat kaksoset...
Moniko meistä asuu turussa?

Kyllä mä vihaan sitä naista niin paljon että voisin ihan hyvin ajaa autolla sen päältä. Ihan sama miten paljon haluaa, varattua miestä ei vokotella.

Meillä oli vaikeaa avioliitossa muutenkin, mutta uskon että siitä olisi saatettu selvitä ilman toisen naisen väliintuloa.

Tämä nainen on (olen kuullut mieheni työkavereilta) työpaikkalumppu joka flirttailee avoimesti KAIKKIEN miesten kanssa. Hällä on oma mies kotona kaksosia hoitamassa silloinkin kun itse istuu raskaan työpäivän jälkeen baarissa, kuulemani mukaan useampana iltana viikossa.

Että mua loukkaa vaihto bubiruusuun. Mun mies kun on hyvän näköinen ja olis todellakin saanut niiin paljon paremman näköisenkin.

No meille tuli ero - asumusero nyt aluksi. Lapset on peloissaan ja sekaisin eikä mun omatkaan tunteet ole ihan selvät.

 

\

Te, joilla on kokemusta pettämisestä, kertokaa minulle, miten olette asiaa ajatelleet? Ennen kaikkea minua kiinnostaa naisten näkökulma.
Olenkin kirjoitellut toiseen ketjuun omasta tilanteestani, joka on tällä hetkellä se, että vuoden olemme olleet naimisissa ja ensimmäinen lapsi tulossa ja nyt mieheni on ilmoittanut, että hänellä on toinen. Tällä toisella naisella on myös perhe, avioliitto ja kaksi parivuotiasta lasta. Ja tämä nainen tietää, että meille on tulossa vauva.
Voisitteko kertoa, miten naiset perustelevat itselleen tilanteen ,jossa aiheuttavat niin paljon tuskaa toiselle? Luulisi, että äitinä hän ymmärtäisi, kuinka paljon miestäni nyt tarvitsen, eikä antaisi tilanteen jatkua.

mä haluan sanoa sulle sen, että se tuntuu #&%?$!* pahalta kun toinen nainen vie miehes (kokemus nuoruudestani), mutta ootko ajatellu että ei se ole ainoastaan sen naisen vika. jos miehesi onkin ollut alotteen tekijä? kyllähän sitä noita juttuja miettii varmasti ite kukanenkin, mutta voiko sille yksinkertasesti mitään, jos toinen ihastuu toiseen? ei!

 

Hei, ihan oikeesti... Kukaan ei niitä teidän miehiä ole "vienyt, varastanut, narrannut tai hyväksikäyttänyt" niin, että yhtäkkiä -ihan tahtomattaan- ne miehet on suhteessa jonkun muun kanssa ja jättää teidät. Peesailen ihan täysillä noita aiempia kirjoittajia siinä, että IHAN SAMA MILLAINEN SE TOINEN NAINEN ON, ON YKSIN MIEHEN VIKA JOS PETTÄÄ JA JÄTTÄÄ! En ole toinen nainen enkä koskaan itsekunnioitukseni takia olisi, mutta pistää vihaksi miten miesten naisissajuoksu laitetaan toisten naisten syyksi!

Herran tähden, mies osaa pysyä housuissaan, JOS VAIN HALUAA!

 

\

Tämä ei ehkä tähän kuuluupi prttäminen taitaa myös olla muotiilmiö..
Mies reissaa työkseen ja työporukassa on aika bailu ja seksi intoista porukkaa.Työtoverit varattuja mutta se ei ole este iskeä naisia ja käydä seksibaareissa maksullista seksiä hakemassa.Porukkaa kyllä kannustaa myös mieheeni kokeiluun ..En tiedä onko" kokeillut " mies on huono valehtelemaan voisin kuvitella että paljastuisi jos valehtelisi.No ehkäpä olen vaan sinisilmäinen...Joka tapauksessa minua ahdistaa joka kerta kun mies lähtee reissuun ja mietin mitäköhän reissun aikana tapahtuu...Olenkohan ainoa vai löytyykö muita kohtalontovereita ?

Olen myös reissumiehen vaimo.Ei kaikki miehet suinkaan petä, toiset miehet pitäävät tämä lapsellisena touhuna.uskon että omaa mieheni on minulle uskollinen tiedän hyvin milloin hän valehtelee.En pystyisi hyväksymäänpettämistä ja uskon että minun miehellä on liikaa menetettävää .Perhe on hänellä todella tärkeää.Pää pystyyn luota mieheen , ei tämmösen pelon kanssa pystyy elää se tekee pitemmän pälle hulluksi.
Kesäheinä ja kidetär :hug:

 

\

Munkin miehellä on suhde naisen kanssa jolla on mies ja 2 vuotiaat kaksoset...
Moniko meistä asuu turussa?

Kyllä mä vihaan sitä naista niin paljon että voisin ihan hyvin ajaa autolla sen päältä. Ihan sama miten paljon haluaa, varattua miestä ei vokotella.

Mistäs tiiät että se on ollu se nainen joka on miestäsi vokotellut? Voipihan se olla niinkin, että miehesi on ollut se vokottelija.

Meillä oli vaikeaa avioliitossa muutenkin, mutta uskon että siitä olisi saatettu selvitä ilman toisen naisen väliintuloa.

Jos noin uskot, miksi annoit miehen mennä etkä alkanut kynsin hampain hänestä tapella?

Tämä nainen on (olen kuullut mieheni työkavereilta) työpaikkalumppu joka flirttailee avoimesti KAIKKIEN miesten kanssa. Hällä on oma mies kotona kaksosia hoitamassa silloinkin kun itse istuu raskaan työpäivän jälkeen baarissa, kuulemani mukaan useampana iltana viikossa.Että mua loukkaa vaihto bubiruusuun. Mun mies kun on hyvän näköinen ja olis todellakin saanut niiin paljon paremman näköisenkin.

Kannattaako nyt miesten juoruihin uskoa? Ne nimittäin juoruaa ihan samalla tavalla, jos ei enemmänkin, kun myö naiset!

No meille tuli ero - asumusero nyt aluksi. Lapset on peloissaan ja sekaisin eikä mun omatkaan tunteet ole ihan selvät.

Mun mielipide on että enpä sinuna lähtis sitä toista naista syyttämään enkä varsinkaan autolla sen päälle ajelemaan!

Voima :hug: ja jaksuja !

 

\

Munkin miehellä on suhde naisen kanssa jolla on mies ja 2 vuotiaat kaksoset...
Moniko meistä asuu turussa?

Kyllä mä vihaan sitä naista niin paljon että voisin ihan hyvin ajaa autolla sen päältä. Ihan sama miten paljon haluaa, varattua miestä ei vokotella.

Meillä oli vaikeaa avioliitossa muutenkin, mutta uskon että siitä olisi saatettu selvitä ilman toisen naisen väliintuloa.

Tämä nainen on (olen kuullut mieheni työkavereilta) työpaikkalumppu joka flirttailee avoimesti KAIKKIEN miesten kanssa. Hällä on oma mies kotona kaksosia hoitamassa silloinkin kun itse istuu raskaan työpäivän jälkeen baarissa, kuulemani mukaan useampana iltana viikossa.

Että mua loukkaa vaihto bubiruusuun. Mun mies kun on hyvän näköinen ja olis todellakin saanut niiin paljon paremman näköisenkin.

No meille tuli ero - asumusero nyt aluksi. Lapset on peloissaan ja sekaisin eikä mun omatkaan tunteet ole ihan selvät.

Sinuna kuitenkin ottaisin huhupuheet ihan huhupuheina... tuppaavat asiat paisumaan puheissa melko lailla. Työpaikkalumpun maineen saattaa saada jo pelkästä iloisesta luonteessa joissan työpaikoissa :/ Kaikki eivät osaa erottaa ystävällisyyttä flirttailusta..

Joka tapauksessa en tiedä miksi haet tuosta naisesta niin kovasti syyllistä. Voihan se ehkä helpottaa oloasi ja on näin ollen hyväkin asia ehkä sinun kannaltasi, en tiedä.

Entä tuo kommentti, että miehesi olisi voinut saada niin paljon paremmankin näköisen kuin tämän "pubiruusun" (taas huhupuheisiin perustuen). Miten se tekisi sinut tässä tilanteessa onnellisemmaksi jos miehesi olisi lähtenyt jonkun upean mallitytön matkaan? :/ Ihmisissä tuppaa olemaan muitakin ominaisuuksia kuin pelkkä ulkonäkö..

 

Petetyn ja jätetyn osa on ihan kamala. Siinä tippuu itsetunto alas, syytellään itseä ja muita ja ennenkaikkea haetaan syyllistä.
Ihminen on erehtyväinen ja inhimmillinen.
Mun mielestä toista ihmistä ei voi omistaa. Joten mun mielestä syyttely, että toinen nainen/mies on vienyt jonkun, kuulostaa hölmöltä. Elämä kuljettaa, tuskin kukaan tieten tahtoen ketään haluaa loukata. Oma napa vaan joskus on lähinnä ja omat halut ja toiveet ajaa muiden edelle.
En yhtään puolustele ketään, vaan koen ymmärtäväni molempia osapuolia.

 

\

Petetyn ja jätetyn osa on ihan kamala. Siinä tippuu itsetunto alas, syytellään itseä ja muita ja ennenkaikkea haetaan syyllistä.
Ihminen on erehtyväinen ja inhimmillinen.
Mun mielestä toista ihmistä ei voi omistaa. Joten mun mielestä syyttely, että toinen nainen/mies on vienyt jonkun, kuulostaa hölmöltä. Elämä kuljettaa, tuskin kukaan tieten tahtoen ketään haluaa loukata. Oma napa vaan joskus on lähinnä ja omat halut ja toiveet ajaa muiden edelle.
En yhtään puolustele ketään, vaan koen ymmärtäväni molempia osapuolia.

Kiitos, Mima75, tuo oli virkistävä puheenvuoro tällä syyttelyiden ja syyllistämisen keskustelupalstalla!