Petetyn erilainen tarina

  • Viestiketjun aloittaja Ruusu
  • Ensimmäinen viesti
Ruusu
Miehelläni oli seksisuhde itseäni reilusti nuorempaan naiseen. Maailma romahti hetkeksi, mutta selvitettiin vieras ja oma suhde perin pohjin. Rakastuimme toisiimme uudelleen ja hieman näivettynyt seksielämämme heräsi uuteen kukoistukseen. Ennen seksi tuntui tylsältä ja aloite oli pelkästään miehelläni. Tämä ei johtunut hänen rakastelutaidoistaan (=hyvä&huomaavainen) vaan enemmänkin itsestäni. Nyt haluan koko ajan ja harrastamme nautinnollista seksiä.

Olen kertonut hänellä haluavani myös itse kokeilla vierasta miltä se tuntuu. Ja teenkin sen, jos tulee tilaisuus ja mielenkiintoinen kaveri vastaan. Tämä ajatus kieltämättä kutkuttaa mieltäni enkä halua ajatella teon mahdollisia seurauksia.

Opimme, että suhdetta on vaalittava eikä kukaan omista toista. Tämä tahtoo välillä unohtua arjen pyörityksessä. Onko minulla sielunkumppaneita, jotka kokeneet vastaavaa?
 
Taru
Kun kokeilet sitä vierasta, niin älä kuitenkaan kerro siitä miehellesi, sillä hän saattaa alkaa ajattelemaan että olette tasoissa jotenkin. Se vieraan kokeilemisen tarve meinaan tulee sinulle sitten eteen uudelleen ja uudelleen, ettekä kumpikaan pääse kierteestä irti ellei toinen luule että näin ei tehdä.
 
Taru
Joo. Se meni sitten lopulta sellaiseksi tasaarvo-taisteluksi, että kumpi on pettänyt enemmän ja onko toisella vielä oikeus siihen ""yhteen"" kertaan että oltaisiin tasoissa. Olisin ehkä voinut itse lopettaa sen vieraiden kokailemisen jos olisin voinut vielä luottaa siihen illuusioon johon uskoin suhteemme alussa. Nyt jälkiviisaana en enää tunnustaisi puolisolleni jos vierasta kokeilisin. Puoliso tosin vaihtui.
 
Herne
Ilman muuta voit kokeilla itsekin vierasta! Ja hyvällä omalla tunnnolla, oikein luvan kanssa!

Puheet ovat puheita, teot osoittavat ne todelliset ajatukset ja sen minkä puoliso sallii itselleen, sen hän ilman muuta sallii myös toiselle. Hän on toiminnallaan tehnyt sallittavaksi asian vaikkei sitä sanallisesti myönnäkkään.

Eikä mitään kierrettä synny, kun jätätte kumpikin sen sitten siihen ettekä enää jatka syrjähyppyjä. Enkä usko että jatkattekaan, kun sitä on kerran kokeillut, ei ole asiaan enää mielenkiintoa. Ei se niin hääviä touhua ole.

 
No Mercy
Tässä malliesimerkki siitä että pettämistä ei IKINÄ pitäisi antaa anteeksi.

Petetyksi tullut ei sitä koskaan unohda, ja saattaa jopa luulla että hänellä itsellään on nyt puolestaan ""oikeus"" pettää, päästäkseen ""tasoihin"".

Ap:lle, teillä ei ikinä tule olemaan mitään parisuhdetta, koko touhu menee jonkinlaiseksi ""peliksi"", jossa vain pidetään kirjaa saldosta ja kuka kisassa on johtajana.

Jonain päivänä jompi kumpi teistä rakastuu uuteen irtosuhteeseensa ja viimeistään silloin koko homma loppuu siihen.

Miksi odottaa niin pitkään?

Eikö olisi viisainta viheltää peli poikki ja antaa kummallekin oikea vapaus tehdä mitä lystää?
 
Ruusu
Alkuperäisen viestini pointti hieman hukkui, kun kerroin itsekin miettiväni pettämistä. Halusin tarinallani kertoa, etteivät kaikki petetyt ole katkeroituneita, onnettomia ja eroa miettiviä. Tätä ei varmaankaan saisi sanoa, mutta meillä suhteen paljastuminen paransi omaa parisuhdetta. Meillä pitkä yhteinen historia takana ja pari lasta. Suhde on ollut enimmäkseen onnellinen ja siinä riittänyt rakkautta. Seksiä oli miehen mieleen liian vähän ja hän tunsi, ettei hän viehätä enää puolisoaan. Tällaiseen tilanteeseen tulee mukaan viettelijätär, jota mies ei pysty/halua vastustaa.

Suhde avasi silmäni, minulla on varsin puoleensavetävä ja osaava mies ja miksi ihmeessä seksi ei oikein ole kiinnostanut viime vuosina. Se muuttui äkisti suhteen paljastumisen myötä yllätyksenä itsellenikin. Annan fiilisten viedä ja nauttia.

Aluksi ajattelin vierasta pelkästään kostona, mutta sen jälkeen enemmänkin uteliaisuuttani. Miltä se tuntuisi? Korvaako mahdollinen kiihko osaamisen/tuntemisen puutteet? Onko ihmiset ylipäätään edes tarkoitettu uskollisiksi ja onko seksi ilman tunteita välttämättä niin vaarallista? Kai suhde, jossa on tunteet vaikka ei vielä seksiäkään, on kaikkein vaarallisin. Missään tapauksessa tästä ei olla tekemässä mitään peliä, kumpi saa enemmän vierasta. En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta en suostu kantamaan siitä huolta etukäteen. Yritän elää hetkessä.
 
Aini
Uskon siihen, että pettämisen voi antaa anteeksi ja jopa unohtaakin. Helpoimmin varmaankin ihan suhteen alussa ja sitten kun suhde on pitkä omine historioineen, kuten teillä. Ihmettelen kuitenkin sitä että samalla omat arvot muuttuisivat kovasti. Olettehan siirtyneet vapaaseen suhteeseen ainakin ajatuksen tasolla. Miksei siis miehesi jatka myös tätä sivusuhdetta, eihän sen pitäsi olla mitään enää näillä säännöillä? Jotenkin koen että uskollisuus on vapaaehtoista ja sellainen asia, joka on niin omassa perusluonteessa etten voi kuvitella että sitä voisi mikään muuttaa. Vaikka toiselle antaisikin anteeksi ja jopa siihen mahdollisuuden jatkossakin ei itse pettäisi. Hiukan pelkään että alkuhurmoksen jälkeen, olet saanut miehesi takaisin himokkaana uroksena, saatat masentua. Noh, toivottavasti kyse ei ole kuitenkaan ""sokerihumalasta"".
 
Aikuinen nainen
No johan nyt jotakin! Vai ettei ikinä saa antaa anteeksi?

Minä olen sitten tehnyt kamalan väärin silloin joskus kymmenkunta vuotta sitten, enkä ollenkaan ole ymmärtänyt, että nämä onnentäyteiset kymmenkunta vuotta sen jälkeen ovatkin vääryydelle perustuneita...

En tosin myöskään lähtenyt ""kostamaan"".
 
No Mercy
Toivottavasti et koskaan koe päivää, jolloin huomaat kulkeneesi laput silmillä.

Yksinkertainen kysymys: miehesi petti sinua, annoit anteeksi, mikä oli tarinan opetus?

Oletan että olitte yhdessä suhteenne alkuaikoina sopineet uskollisuudesta ja siitä että pettäminen on väärin. Miehesi kuitenkin päätti tehdä toisin. Koska miestä ei voi seksiin pakottaa, hänen on täytynyt tehdä päätöksensä vakaasti ja harkiten. Tietoisena siitä että se saattaa tuhota teidän ""onnellisen"" suhteenne.

Siitä huolimatta hän päätti pettää sinua. Jäätyään kiinni hän varmasti tajusi tehneensä väärin ja että saattaisit lopettaa suhteen.

Et sitä kuitenkaan tehnyt.

Mitä mies oppi tästä? Hän SAI käydä vieraissa ja silti pitää suhteensa sinun kanssasi.

Kysyn vain, mikä estää häntä tekemästä samoin tulevaisuudessa?

Äläkä edes yritä selittää että: ""silloin jätän hänet varmasti"", koska se mahdollisuus oli olemassa jo silloin kun hän ensimmäisen kerran petti sinua. Se ajatus ei häntä estänyt silloinkaan, miksi ihmeessä se sen tekisi tällä kertaa.

Kerran pettänyt pettää aina. Hän tulee vain entistä taitavammaksi peittelemään jälkensä.......
 
ohops
No huh huh. Onpas tiukkaa moraalinvalvontaa. Toivottavasti et itse koskaan tee yhtään virhettä, vaan elät täydellisessä kuplassasi onnellisena elämäsi loppuun asti.

Erehtyminen ja anteeksianto ovat inhimillisyyttä ja elämää. Onneksi en ole kumppanisi. Vaadit täydellisyyttä varmaan muutenkin joka asiassa ja marttyyrinä voit vain etsiä vikoja toisesta. Pettämiseenkin on yleensä syy.
 
Aikuinen nainen
Olen eri mieltä kanssasi, mutta se ei olekaan mikään yllätys. Mies ei oppinut, että hän sai käydä vieraissa, vaan hän huomasi, mitä olisi voinut menettää.

Minä olen sitä mieltä, että jokainen voi oppia virheistään ja jokaiselle se mahdollisuus suotakoon. Enhän itsekään ole täydellinen.

Minulla on elämässä niin paljon muutakin, että yksi syrjähyppy ei todellakaan kaada minua eikä parisuhdettani. En minä jaksa sellaisia miettiä, elämässä on niin paljon tärkeämpääkin. Ja paljon elämää nähneenä ja kokeneena se ei todellakaan ole tärkeysjärjestyksessä kovin korkealla.

Kovin sinulla on ehdottomat mielipiteet siitä, että kerran pettänyt pettää aina. Sinä et siis alkuunkaan usko ihmiseen, hänen kykyynsä muuttua tai ylipäätään siihen, että virheitä voi tapahtua -sinulle kelpaa vain täydellinen? No, meitä on moneksi.

Sinä et elämääni tunne, mutta voin rehellisesti sanoa, että olen koko pitkän suhteemme ajan ollut onnellinen; syrjähyppy toi siihen hetkeksi varjon, mutta sen jälkeinen aika (siis jo kymmenisen vuotta) on taas ollut elämässäni sellaista aikaa, että jos olisin ollut ""kerrasta poikki""-tyyppiä ja myöhemmin nähnyt mitä MINÄ olisin menettänyt, niin voin sanoa, että katunut olisin ja katkerasti. En voi millään edes kuvitella, että voisin olla jotenkin onnellisempi, saanut paremman elämän jne., jos poikki olisin pannut.

Ihmiset, jotka ovat liian ehdottomia kaiken suhteen, eivät saa kunnioitustani; eivät myöskään sellaiset, jotka eivät ole opineet anteeksi antamisen jaloa taitoa. Eivät myöskään sellaiset, joiden tärkein keskipiste on oma napa ja se, miten sitä kenties on loukattu.
 
Angelique
Mukava kuulla, että jollakin on ollut tällainen ""onnellinen loppu"". Itse meinaan palata ensi viikolla avomieheni luokse kesän tauon jälkeen. Hän jäi kiinni melkein kymmenen vuoden suhteen jälkeen pettämisestä. En tiedä oliko ensimmäinen kerta, mutta ensimmäinen kerta kun hän jäi kiinni. Halusin pitää taukoa, jotta voisin muutenkin ajatella suhdettamme.

Menin sitten itsekin hölmöilemään ja minulla oli kesällä lyhyt suhde. En ole ajatellut kertoa siitä, raukkamaista ehkä... Toisaalta minun on nyt helpompi ymmärtää häntä ja sitä, että joskus voi erehtyä. Saa nyt sitten nähdä lähteekö suhteemme enää toimiin kaiken tämän jälkeen ja osaammeko olla jatkossa uskollisia... Mutta uskon, että minulla on ""velvollisuus"" antaa suhteellemme vielä yksi mahdollisuus.
 
vierailijaolli
Miehelläni oli seksisuhde itseäni reilusti nuorempaan naiseen. Maailma romahti hetkeksi, mutta selvitettiin vieras ja oma suhde perin pohjin. Rakastuimme toisiimme uudelleen ja hieman näivettynyt seksielämämme heräsi uuteen kukoistukseen. Ennen seksi tuntui tylsältä ja aloite oli pelkästään miehelläni. Tämä ei johtunut hänen rakastelutaidoistaan (=hyvä&huomaavainen) vaan enemmänkin itsestäni. Nyt haluan koko ajan ja harrastamme nautinnollista seksiä.

Olen kertonut hänellä haluavani myös itse kokeilla vierasta miltä se tuntuu. Ja teenkin sen, jos tulee tilaisuus ja mielenkiintoinen kaveri vastaan. Tämä ajatus kieltämättä kutkuttaa mieltäni enkä halua ajatella teon mahdollisia seurauksia. Aivan oikein vieras pili

Opimme, että suhdetta on vaalittava eikä kukaan omista toista. Tämä tahtoo välillä unohtua arjen pyörityksessä. Onko minulla sielunkumppaneita, jotka kokeneet vastaavaa?
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä