S
Symposion
Vieras
Perussuomalaiset tuhahtavat nykytaiteelle ja kutsuvat sitä halveksien rappiotaiteeksi. Nyt on vain niin, että Suomen suurimmat kulttuurihenkilöt elivät 100 vuotta sitten, ja ylikin. Ei enää tule uusia Leinoja, Sibeliuksia tai Gallen-Kalleloita, se oli yhtä aikakautta ja se on ohi. Viime vuosikymmeninä kaikki suomalainen taide on hyvin pitkälle ollut rappiotaidetta - niin vihervasemmistolaisten tekemä kuin perussuomalainenkin.
Kun nyt on yleisessä tiedossa, että perussuomalaisten keskivertoäänestäjä on heikosti koulutettu, työtön tai alemman keskiluokan duunari, niin tämän porukan tykkäämä kulttuuri ei ole pelkästään rappiota, vaan sehän on jopa PULIUKKOKULTTUURIA! Turha on perussuomalaisten valittaa, ettei Suomessa ole perussuomalaista kulttuuria. Kyllä on. Katsotaanpa, millaista:
Perussuomalainen RUOKAkulttuuri kiteytyy kapakkaillan jälkeen nakkikioskilta ostettuihin makkaraperunoihin, jotka seuraavana krapula-aamuna oksennetaan vessanpönttöön. Ylirasvaiset, ylisuolaiset, heikkolaatuisimmista raaka-aineista valmistetut makkaraperunat - hyvää Perus-Suomesta!
Entä perussuomalainen JUOMAkulttuuri? Ei mitään viinin nauttimista elegantissa seurassa, vaan raakaa viinaa suoraan pullon suusta örisevän äijäporukan saunaillassa, joka päättyy tappeluun. Pultsarointipuuhaa.
Millaista on perussuomalainen SEURUSTELUkulttuuri, kokoonnutaanko hyvin pukeutuneina cocktailkutsuille, käydäänkö älyllistä debattia kohteliaasti ja sivistyneesti herrakerhoissa? Ei. Kun perussuomalaiset kohtaavat, he kohtaavat kapakan terasseilla hihattomissa T-paidoissa tai huppareissa, jaloissaan raitaverkkarit ja crocsit. Siellä öristään kaljalasin ääressä nyrkkeilymatseista, formuloista ja vedonlyöntipeleistä.
Alkoholin läpikostuttamaa on myös perussuomalainen RUUMIINkulttuuri. Olohuoneen sohvalla tai lätkämatsin katsomossa huudetaan kurkku suorana kännissä leijonapaita päällä ja viikinkikypärä päässä, ja jos Suomi häviää lätkässä tai formuloissa, lentävät kaljatölkit lähiömurjujen parvekkeilta vittu-saatana-perkele-huutojen säestäminä.
No kai perussuomalaisilla sentään MUSIIKKIkulttuuria on? Toki on; tiheään tahtiin soivat persujen CD-levyiltä, ehkä jopa C-kaseteilta, Irwinin kappaleet "Vanha juoppo" tai "Rentun ruusu", tai Froikkarien lukuisat juomalaulut. Joskus jopa Hectorin "Juodaan viinaa".
Myös ELOKUVAN saralta löytyy aitoa persukulttuuria, kuten Turhapuro-elokuvat, mutta MAALAUSTAITEEN puolella on hiljaisempaa. Toki jokunen persu saattaa laittaa seinälleen julisteen, jossa Kalervo Palsa kuvaa juopottelua ja seisovia peniksiä, mutta kun juopotteluaiheisia maalauksia on vaikea löytää, ei persu yleensä maalaustaiteesta piittaa.
KIRJALLISUUDEN saralta sentään persujen käsissä on kulunut yksi viime vuosien suosituimmista kirjoista, Juha Vuorisen "Juoppohullun päiväkirja", jonka suuri suosio osoittaa, että maassamme on paljon perussuomalaisia juoppokirjallisuuden ystäviä.
Näin siis voimme todeta, että se kulttuuri, kaikissa muodoissaan, jota perussuomalaiset kannattavat ja tukevat, pitää aina sisällään holtitonta alkoholin käyttöä. Jos jossain kulttuurimuodossa ei ole mukana viina, se ei persua kiinnosta. On siis aivan perusteltua sanoa, että perussuomalaisten suosikkikulttuuri on PULIUKKOKULTTUURIA. Tyylipuhdasta pulsukulttuuria.
Kun nyt on yleisessä tiedossa, että perussuomalaisten keskivertoäänestäjä on heikosti koulutettu, työtön tai alemman keskiluokan duunari, niin tämän porukan tykkäämä kulttuuri ei ole pelkästään rappiota, vaan sehän on jopa PULIUKKOKULTTUURIA! Turha on perussuomalaisten valittaa, ettei Suomessa ole perussuomalaista kulttuuria. Kyllä on. Katsotaanpa, millaista:
Perussuomalainen RUOKAkulttuuri kiteytyy kapakkaillan jälkeen nakkikioskilta ostettuihin makkaraperunoihin, jotka seuraavana krapula-aamuna oksennetaan vessanpönttöön. Ylirasvaiset, ylisuolaiset, heikkolaatuisimmista raaka-aineista valmistetut makkaraperunat - hyvää Perus-Suomesta!
Entä perussuomalainen JUOMAkulttuuri? Ei mitään viinin nauttimista elegantissa seurassa, vaan raakaa viinaa suoraan pullon suusta örisevän äijäporukan saunaillassa, joka päättyy tappeluun. Pultsarointipuuhaa.
Millaista on perussuomalainen SEURUSTELUkulttuuri, kokoonnutaanko hyvin pukeutuneina cocktailkutsuille, käydäänkö älyllistä debattia kohteliaasti ja sivistyneesti herrakerhoissa? Ei. Kun perussuomalaiset kohtaavat, he kohtaavat kapakan terasseilla hihattomissa T-paidoissa tai huppareissa, jaloissaan raitaverkkarit ja crocsit. Siellä öristään kaljalasin ääressä nyrkkeilymatseista, formuloista ja vedonlyöntipeleistä.
Alkoholin läpikostuttamaa on myös perussuomalainen RUUMIINkulttuuri. Olohuoneen sohvalla tai lätkämatsin katsomossa huudetaan kurkku suorana kännissä leijonapaita päällä ja viikinkikypärä päässä, ja jos Suomi häviää lätkässä tai formuloissa, lentävät kaljatölkit lähiömurjujen parvekkeilta vittu-saatana-perkele-huutojen säestäminä.
No kai perussuomalaisilla sentään MUSIIKKIkulttuuria on? Toki on; tiheään tahtiin soivat persujen CD-levyiltä, ehkä jopa C-kaseteilta, Irwinin kappaleet "Vanha juoppo" tai "Rentun ruusu", tai Froikkarien lukuisat juomalaulut. Joskus jopa Hectorin "Juodaan viinaa".
Myös ELOKUVAN saralta löytyy aitoa persukulttuuria, kuten Turhapuro-elokuvat, mutta MAALAUSTAITEEN puolella on hiljaisempaa. Toki jokunen persu saattaa laittaa seinälleen julisteen, jossa Kalervo Palsa kuvaa juopottelua ja seisovia peniksiä, mutta kun juopotteluaiheisia maalauksia on vaikea löytää, ei persu yleensä maalaustaiteesta piittaa.
KIRJALLISUUDEN saralta sentään persujen käsissä on kulunut yksi viime vuosien suosituimmista kirjoista, Juha Vuorisen "Juoppohullun päiväkirja", jonka suuri suosio osoittaa, että maassamme on paljon perussuomalaisia juoppokirjallisuuden ystäviä.
Näin siis voimme todeta, että se kulttuuri, kaikissa muodoissaan, jota perussuomalaiset kannattavat ja tukevat, pitää aina sisällään holtitonta alkoholin käyttöä. Jos jossain kulttuurimuodossa ei ole mukana viina, se ei persua kiinnosta. On siis aivan perusteltua sanoa, että perussuomalaisten suosikkikulttuuri on PULIUKKOKULTTUURIA. Tyylipuhdasta pulsukulttuuria.
