Perusluottamuksen puute.

["vieras"]

Mä en tiedä enää mitä mä tekisin tälle. Mä pelkään jättää mun miestä yksin viikonlopuksi tai päästää sitä mihinkään. Mulla on jatkuva pelko siitä että se pettää mua ja löytää paremman. Mies vakuuttaa mulle rakkauttaan eikä varsinaista syytä tähän pelkoon ole. Mulla on tosi huono itsetunto,en tiedä syytä. Ajatuksen tasolla ymmärrän että ihmistä ei voi omistaa ja aikuinen ihminen vastaa omista valinnoistaan.

Mitä ihmettä mä voisin tehdä asialle? Haluan että mieheni voi nauttia elämästään ilman pelkoa mun hysteerisestä käyttäytymisestä. Mä olen yrittänyt pakottaa itseäni ajattelemaan järjellä ja olen yrittänyt ohjata ajatukseni muualle kun miehellä on menoa,mutta se tunne on musertava. Mä en itse jaksaisi elää tämmöisen painostuksen alla missä mies joutuu elämään. Hän on hyväsydäminen ja jää usein kotiin riidan pelossa.

Mä haluan muuttua,mä haluan olla parempi ihminen,mutta en tiedä mistä aloittaa. Olen käynyt terapiassa,mutta ei siitä ole tähän mennessä ollut apua. Mies sanoo että rakastaa mua yli kaiken eikä ikinä jättäis mua ja mä haluan uskoa sen. Tää ongelma ei siis ole miehessä vaan mussa. Valvon öitä ja mietin mitä mun pitäis tehdä,ei elämä voi olla tämmöstä.

 

["hei"]

hanki jotain oikein kiinnostavaa elämääsi, tuntuu että elät vain ollaksesi miehesi kanssa. Oikeasti, olemme kaikki yksilöitä ja jokaisen on löydettävä oma onnensa riippumatta muista ihmisistä. Eikö sinua kiinnosta hyvä kirjallisuus, käsityöt, omat ystäväsi? Kun miehellä on oimia menoja, hankkiudu silloin sinua kiinnostavien asioiden pariin. Myös ihan ammattiapu voisi olla paikallaan, jos kovasti ahdistaa ja olet hyvin riippuvainen miehestäsi.

 

["a.p"]

[QUOTE="hei";24105098]hanki jotain oikein kiinnostavaa elämääsi, tuntuu että elät vain ollaksesi miehesi kanssa. Oikeasti, olemme kaikki yksilöitä ja jokaisen on löydettävä oma onnensa riippumatta muista ihmisistä. Eikö sinua kiinnosta hyvä kirjallisuus, käsityöt, omat ystäväsi? Kun miehellä on oimia menoja, hankkiudu silloin sinua kiinnostavien asioiden pariin. Myös ihan ammattiapu voisi olla paikallaan, jos kovasti ahdistaa ja olet hyvin riippuvainen miehestäsi.[/QUOTE]

Mulla on noita kaikkia mainitsemiasi asioita..lenkkeilen,mulla on ystäviä,luen paljon. Silti,mikään ei riitä viemään ajatuksiani tarpeeksi pois siitä tunteesta että jotain tapahtuu mun selän takana. Mä ihan oikeasti yritän kovasti. Tsemppaan itseäni ajattelemaan että kyllä mies kertoisi jos hän ei haluaisi olla mun kanssa. Silti..silti mä pelkään että mut hylätään ja jään yksin. Että mä en riitä.