Kuule... ihmiset muuttuu. Ja tilanteet muuttuu. Ja monta kertaa julkisivu on muuta kuin mitä elämä on oikeasti. Ei kukaan tasapainoinen nainen edes.... joo, kun se mies (tai vaimo yhtä hyvin) voi olla erilainen ihminen 20 vuotta yhteen menon jälkeen.
Kokemus tulee liiankin läheltä.Omasta elämästä. 25 vuotta sitten menin naimisiin "hyvän miehen" kanssa. Useamman vuoden yhdessä olon jälkeen (ei siis ex tempore, ettei olis ehditty tutustua). Toki tiesin, että hänellä lapsuuden perheessä monta solmukohtaa, olin itsekin päässyt lukemattomia kertoja todistamaan appiukon sikamaista käytöstä vaimoaan kohtaan esimerkiksi. Mies kuitenkin aina vakuutti, että ei halua omalle perheelleen samaa/samanlaista elämää.
Perustettiin yritys yhdessä. Saatiin lapsia ja tehtiin töitä (sekä konkreettisesti että kuvainnollisesti) "yhteisen hyvän" eteen. 10 vuotta meni hyvin. Sitten alkoivat vaikeudet. Otettiin aikalisä. Asuin hetken muualla, hankin palkkatyön. Mies rukoili muuttamaan takaisin, uskoin muutokseen (halusin uskoa) ja niinpä kokeiltiin. Meni muutama vuosi taas ihan hyvin, tosi hyvin oikeastaan, saatiin vielä yksi lapsikin. Sitten putosi pommi.
Mies oli jättänyt kaikki yhteisen yrityksen velvotteet hoitamatta (verot, vakuutukset jne. jne.) Ja vaikka minun muuttaessa muualle oli tehty paperit ja asianmukaiset koukerot yritystoiminnan (ja velkavastuun) siirtymisestä miehelle yksin, niin oli jättänyt asian kesken (lainhuudatus tai mikä lie olisi pitänyt teettää). Eli velkoja (pankki) velvottaa myös minut maksajaksi. Yrityksellä on omaisuutta ja se on nyt ulosmitattu ja pakkohuutokaupataan velkojen kattamiseksi.
Mies on tästä äärimmäisen katkera ja syyttää minua unelmansa (ja koko elämänsä) pilaamisesta. (Vaikka siis itse jätti velvotteet hoitamatta)Juo liikaa ja humalassa käyttäytyy uhkaavasti.
En voi kuitenkaan tästä lähteä, koska olen käytännössä rahaton (joo palkkaa saan), eikä yhteiskunnan tukia ole odotettavissa, kun mulla on muka omaisuutta (osuus yrityksestä). Niskassa kymmenien tuhansien velat, luottotiedot poltettu (tässä siis nähdään että joskus ne voi mennä ilman omaa syytä) niin vähän vaikea on lähteä.
Ja ulospäin ollaan varmaan useimpien silmiin "kunnollinen perhe", mies on mukavan kaverin maineessa jne. Silti totuus on jotain muuta. Kato elämä joskus on.