Perheväkivalta

[Hyväperhe75]

Siis kauheesti tästä puhutaan, mutta oikeesti sitä taitaa olla todella vähän. Omiin korviini ei ole koskaan tullut lähipiiristä eikä kauempaakaan tämmösiä tapauksia. Mimmosia ihmisiä noi oikeesti on, jotka tämmösissä oloissa elää. Tulee mieleen esim. Nalleretki-mainos. Siinäkin on hieno koti jne. tuolla perheellä ja sitten on väkivallan uhkaa. Mielestäni kuva on valheellinen. Taitaa olla tämmöistä lähinnä ihan pahimpien sosiaalitapausten perheissä. Ja ne asuu kyllä yleensä jossain 70-luvun betonibunkkereissa.

Mua ärsyttää kun näissä annetaan se kuva, että "voi tapahtua missä vaan". EI kunnon perheissä tapahdu. EIkä kukaan tasapainoinen nainen ees ota semmosta miestä jolla on tommoisia taipumuksia. Suoraan sanoen aika usein vakka kantensa valitsee.

 

[vierailija]

Kuule... ihmiset muuttuu. Ja tilanteet muuttuu. Ja monta kertaa julkisivu on muuta kuin mitä elämä on oikeasti. Ei kukaan tasapainoinen nainen edes.... joo, kun se mies (tai vaimo yhtä hyvin) voi olla erilainen ihminen 20 vuotta yhteen menon jälkeen.

Kokemus tulee liiankin läheltä.Omasta elämästä. 25 vuotta sitten menin naimisiin "hyvän miehen" kanssa. Useamman vuoden yhdessä olon jälkeen (ei siis ex tempore, ettei olis ehditty tutustua). Toki tiesin, että hänellä lapsuuden perheessä monta solmukohtaa, olin itsekin päässyt lukemattomia kertoja todistamaan appiukon sikamaista käytöstä vaimoaan kohtaan esimerkiksi. Mies kuitenkin aina vakuutti, että ei halua omalle perheelleen samaa/samanlaista elämää.

Perustettiin yritys yhdessä. Saatiin lapsia ja tehtiin töitä (sekä konkreettisesti että kuvainnollisesti) "yhteisen hyvän" eteen. 10 vuotta meni hyvin. Sitten alkoivat vaikeudet. Otettiin aikalisä. Asuin hetken muualla, hankin palkkatyön. Mies rukoili muuttamaan takaisin, uskoin muutokseen (halusin uskoa) ja niinpä kokeiltiin. Meni muutama vuosi taas ihan hyvin, tosi hyvin oikeastaan, saatiin vielä yksi lapsikin. Sitten putosi pommi.

Mies oli jättänyt kaikki yhteisen yrityksen velvotteet hoitamatta (verot, vakuutukset jne. jne.) Ja vaikka minun muuttaessa muualle oli tehty paperit ja asianmukaiset koukerot yritystoiminnan (ja velkavastuun) siirtymisestä miehelle yksin, niin oli jättänyt asian kesken (lainhuudatus tai mikä lie olisi pitänyt teettää). Eli velkoja (pankki) velvottaa myös minut maksajaksi. Yrityksellä on omaisuutta ja se on nyt ulosmitattu ja pakkohuutokaupataan velkojen kattamiseksi.
Mies on tästä äärimmäisen katkera ja syyttää minua unelmansa (ja koko elämänsä) pilaamisesta. (Vaikka siis itse jätti velvotteet hoitamatta)Juo liikaa ja humalassa käyttäytyy uhkaavasti.

En voi kuitenkaan tästä lähteä, koska olen käytännössä rahaton (joo palkkaa saan), eikä yhteiskunnan tukia ole odotettavissa, kun mulla on muka omaisuutta (osuus yrityksestä). Niskassa kymmenien tuhansien velat, luottotiedot poltettu (tässä siis nähdään että joskus ne voi mennä ilman omaa syytä) niin vähän vaikea on lähteä.

Ja ulospäin ollaan varmaan useimpien silmiin "kunnollinen perhe", mies on mukavan kaverin maineessa jne. Silti totuus on jotain muuta. Kato elämä joskus on.

 

[vierailija]

Perheväkivaltaa esiintyy ihan minkälaisessa perheessä vaan, olipa sitä rahaa tai ei. Aika usein siinä ulkokultaisesti siistissä omakotitaloidyllissä on vain se siluetti kunnossa, ovien ja seinien sisällä tapahtuu muuta.


Ihmiset ja elämäntilanteet muuttuvat. Ei sen ihmeellisempää. Aika harvassa on sellaisia kohtaloita että menee yhteen jo valmiiksi väkivaltaisen ihmisen kanssa, vaan väkivalta ilmenee kuvioihin myöhemmin.

Kun tulee stressiä ja isoja huolia arkeen. Työtaakan alle murtuu tai siihen kun säännöllinen palkkatulo vedetäänkin äkkiä jalkojen alta irtisanomisen muodossa. Ihminen ei jaksakaan kestää pettymyksiään vaan näkee elämänsä pelkkänä kurjuutena jolloin purkaa yllättäen omaa frustraatiotaan lähempiin - nyrkeillä tai sanoin. Tuleekin äkillisiä sairastumisia, taloudellista ongelmaa velkoineen jne. ja - annetaan tilanteiden vain mennä todella syville vesille ennen kuin haetaan apua. Koska halutaan pitää kiinni siitä saavutetusta statuksesta, ulkokuoresta joka erheellisesti kertoo kaiken olevan yltäkylläisen hyvin. Aika harvassa on se talo, missä asuu onnellinen perhe. Mutta - onneksi sellaisiakin on.

 

[vierailija]

Siis kauheesti tästä puhutaan, mutta oikeesti sitä taitaa olla todella vähän. Omiin korviini ei ole koskaan tullut lähipiiristä eikä kauempaakaan tämmösiä tapauksia. Mimmosia ihmisiä noi oikeesti on, jotka tämmösissä oloissa elää. Tulee mieleen esim. Nalleretki-mainos. Siinäkin on hieno koti jne. tuolla perheellä ja sitten on väkivallan uhkaa. Mielestäni kuva on valheellinen. Taitaa olla tämmöistä lähinnä ihan pahimpien sosiaalitapausten perheissä. Ja ne asuu kyllä yleensä jossain 70-luvun betonibunkkereissa.

Mua ärsyttää kun näissä annetaan se kuva, että "voi tapahtua missä vaan". EI kunnon perheissä tapahdu. EIkä kukaan tasapainoinen nainen ees ota semmosta miestä jolla on tommoisia taipumuksia. Suoraan sanoen aika usein vakka kantensa valitsee.

Että ei ole sun korviin tullut? Eipä näitä kuule huudella eikä niillä kehuskella. Ei edes myönnetä, vaikka joku kysyy. Viimeseen asti peitellään ja salaillaan. Häpeä on niin valtava.

Henkinen väkivalta ei näy päälle päin, se rikkoo uhrin sisältä, alistaa ja nujertaa. Ja ne jotka fyysistä väkivaltaa harrastaa osaa kyllä tehdä sen niin, että jäljet saa peitettyä.

Ja kyllä tätä esiintyy ihan kaikissa asuinympäristöissä, yhteiskuntaluokissa jne. siitä vaan ei haluta tehdä numeroa. Jollekin toimitusjohtan rouvalle voi olla aika korkea kynnys lähteä tekemään rikosilmoitusta tai soittamaan poliiseja johonkin "pikkusen paremman väen" asuinalueelle, vaikka saiskin nyrkistä tai joutuis harrastamaan vaikka seksiä vasten tahtoaan eli vähän niin ku raiskattais. Ei se silti tarkota, että tämmöstä ei tapahtuis, vaikka se ei poliisin tilastoihin päätyiskään. Valitettavasti.

Hyvä, että puhutaan. Jospa joku sitä kautta rohkaistuu hakemaan apua ja saa sitä.

 

[vierailija]

Moni fiksuna ja mukavana pidetty tyyppi juo 'rähinäviinaa'. Tällaiset muuttuvat aggressiivisiksi ja jopa väkivaltaisiksi kännipäissään. Oma isoisäni oli tällainen, mutta hän ymmärsi asian, eikä siksi käyttänyt alkoholia lainkaan. Isäni oli perinyt saman ominaisuuden ja viinapäissään oli väkivaltainen äitiäni kohtaan. Olimme ihan hyvin toimeentulevia, varmaankin keskiluokkaisia tuohon aikaan. Isäni oli arvostetussa ammatissa ja liikkui ns. paremmissa piireissä.

Siskoni seurusteli nuoruudessaan parin miehen kanssa, jotka osoittautuivat sairaalloisen mustasukkaisiksi ja väkivaltaisiksi. Toinen oli skitsofreenikko, toinen hyvästä perheestä. Onneksi sisko älysi juosta karkuun ja löysi itselleen kunnollisen ja fiksun miehen, jonka kanssa perusti perheen.

Itse en ole väkivaltaa joutunut koskaan kokemaan, mutta reilu parikymppisenä olin avoliitossa maaseudulta maitotilalta kotoisin olevan mustasukkaisen miehen kanssa, joka käytti henkistä väkivaltaa ja alkoi osoittaa myös fyysisesti uhkaavia piirteitä, jolloin katsoin viisaammaksi väistyä takavasemmalle. Tämä mies oli erittäin supliikki ja sosiaalinen ja hurmasi kaikki mummelit. Oma mummoni oli kovasti pahoillaan, kun suhteemme loppui, mutta hän ei tiennytkään miehen todellista luonnetta.

Valitsin itselleni hyvän ammattikoulun käyneen duunarimiehen. Elämme nykyään mukavaa keskiluokkaista perhe-elämää pääkaupunkiseudulla omakotialolähiössä.

Vieraammat ihmiset eivät ole minulle avautuneet kotielämästään, joten heidän puolestaan en osaa sanoa, onko neljän seinän sisällä ollut väkivaltaa vai ei.

 

[vierailija]

Kyllä ap:n pitäisi jo uutisten perusteella tietää, että perheväkivaltaa löytyy myös luxusperheistä.
Mutta miten päästä kieteestä pois? Miten muuttaa käyttäytymismalleja siten, että pureudutaan ongelmiin ennen kuin ne muuttuvat väkivaltatilanteiksi?

 

[vierailija]

Perheväkivalta on periytyvää ja opittua niin miehillä kuin naisilla. Itse olen perheestä jossa isä oli väkivaltainen niin humalassa kuin selvinpäin, äiti muuttui humalassa katkeraksi marttyyriksi ja perheessä ei raukkauden sanoja jaettu, mutta ehkä teot osoittivat kuitenkin välittämistä myös väkivallasta huolimatta.

Löysin teininä "isäni kaltaisen" miehen, mutta löysin itselleni onneksi myöhemmin kultakimpaleen.

Minä lähes tuhosin perheeni vanhan opin mukaan. Minä naisena olin agressiivinen, arvaamaton ja toistin kaiken opitun myös ilman viinaa. Edelleen joudun työskentelemään ja opettelemaan toisenlaista käyttäytymistä erimielisyyksiä kohdatessa. Olen kuitenkin voiton puolella ja edelleen kultakimpale vierelläni.
Väkivaltaisen ihmisen tulee itse ymmärtää ongelma ja syyt miksi niin toimii. Itse olen tiedostanut jo teininä, että en voi kuin itse katkaista kierteen ja yrittää toimia itse toisin kuin vanhempani.

Perheväkivalta on yleistä ja naisten osallisuus pitäisi tuoda julki useammin. Naiset voivat olla vielä pahempia kuin miehet ja aiheuttaa lapsilleen vakavammat ongelmat äitinä, joihin lapsien tulisi kyetä turvautumaan hädän hetkellä.