A
ap
Vieras
Noin kaksi vuotta sitten mieheni otti omille nimilleen isälleni autolainan rahoitusyhtiöltä. Auton hinta oli noin 14 000 euroa. Mieheni siis auttoi isääni autohankinnassa, sillä isällä itsellään ei ole "puhtaita" luottotietoja. Isä lupasi maksaa auton lyhennykset ja muut maksut. Jonkun aikaa niin tekikin, ehkä noin puoli vuotta, mutta sitten maksuja jäi maksamatta ja lopulta rahoitusyhtiö haki auton pois ja miehelleni alkoi tulla kymppitonnin perintälaskuja. Mieheni sai perintätoimiston kanssa sovittua maksusuunnitelman, jotta velka ei menis häneltä ainakaan ulosottoon. Isäni lupasi maksaa meille kaikki takaisin. Nyt on tosiaan aikaa kulunut ja koko tänä aikana hän on tainnut maksaa meille velkojaan hurjat 100e. Sekin kauhean pyytelemisen takana.
Riidellään mieheni kanssa tosi paljon tästä asiasta. Ja mieheni myös ryyppää tosi paljon. Tänäänkin hän ryyppäsi ja riideltiin tuosta samasta asiasta - noin tuhannennen kerran. Meillä on esikoisen laskettu aika kahden viikon kuluttua. Olen ollut masentunut vaikka tän pitäis olla ilon aikaa. Olen tottakai iloinen vauvasta ja niin on mieskin. Ahdistaa vaan meitä molempia tää tilanne ku velkaa enemmän ku tuloja. Taloudellinen tilanne epäväkaa ja mieskin ryyppää... Ja mulla on isäni kanssa mennyt välit. Olen hyvin pettynyt häneen, kun tekee oman tyttärensä perheelle noin.
Tänään pyysin isältäni allekirjoitusta velkakirjaan, että ois sit ainakin semmoinen olemassa. Isä haukkui minut pystyyn ja mitään allekirjoitusta ei tule. Se oli mulle viimeinen pisara. Ilmoitin, että maksetaan se velka sitten itse, enkä halua olla enää missään tekemisissä isän kanssa, ja toivottelin vielä, että toivottavasti oli kymppitonnin arvoista pilata välit.
Olenko kohtuuton, kun pistin välit lopullisesti poikki isäni kanssa tuon autovelan takia?
Riidellään mieheni kanssa tosi paljon tästä asiasta. Ja mieheni myös ryyppää tosi paljon. Tänäänkin hän ryyppäsi ja riideltiin tuosta samasta asiasta - noin tuhannennen kerran. Meillä on esikoisen laskettu aika kahden viikon kuluttua. Olen ollut masentunut vaikka tän pitäis olla ilon aikaa. Olen tottakai iloinen vauvasta ja niin on mieskin. Ahdistaa vaan meitä molempia tää tilanne ku velkaa enemmän ku tuloja. Taloudellinen tilanne epäväkaa ja mieskin ryyppää... Ja mulla on isäni kanssa mennyt välit. Olen hyvin pettynyt häneen, kun tekee oman tyttärensä perheelle noin.
Tänään pyysin isältäni allekirjoitusta velkakirjaan, että ois sit ainakin semmoinen olemassa. Isä haukkui minut pystyyn ja mitään allekirjoitusta ei tule. Se oli mulle viimeinen pisara. Ilmoitin, että maksetaan se velka sitten itse, enkä halua olla enää missään tekemisissä isän kanssa, ja toivottelin vielä, että toivottavasti oli kymppitonnin arvoista pilata välit.
Olenko kohtuuton, kun pistin välit lopullisesti poikki isäni kanssa tuon autovelan takia?