Perhepedistä...

Nyt kun tuo häkkikeskustelu on framilla niin teenpä ihan oman aloituksen Eiku ihan vain kysymyksiä mulla olis...

Kiinnostaa tuo perhepeti kovasti, mutta en ole uskaltanut sitä kunnolla kokeilla, ainakaan ihan pienen vauvan kanssa. Taisi ekaa kertaa vauva vieressä yön nukkua n. 7 kk iässä.

Mites, tottuuko siihen että se lapsi on vieressä ajan myötä? Itse olen nyt näinä muutamina öinä (noin pari kertaa kuussa) huomannut, että nukun tosi huonosti ja olen todella tietoinen lapsesta. Herään mm. kun alan kylkeä kääntämään. Olen ollut aina tosi väsynyt tämmöisen yön jälkeen.

Entäs sitten kun minä olen meistä se painavampi? Monta kertaa yössä herään myös siihen, että toinen käsi ja polvi tukevat lattiaa vasten, olen siis tippumassa sängystä ja lapsi on ihan kiinni minussa. Miehellä tilaa ruhtinaallisesti. Miten tämän asian voi hoitaa? Pelottaa just se, että jos minä liiskaan sen lapsen alleni...

 

No minä ainakin nukuin tosi huonosti ja mies myös kun tyttö oli poikittain yms. muttei suostunut nukkumaan häkkisängyssä. Asia ratkaistiin niin että nukkuu omassa sängyssä mun vieressä ja ei ole laitoja että pääsee viereen jos haluaa (toinen reuna seinässä) ja muutenkin on lähellä. Tissiä annan ihan siitä omasta tai olen puoleksi tytön sängyssä, tytön sänky on hiukan matalemmalla kuin oma, joten ei tuu vahingossa mun puolelle.

 

sänky kiinni seinän vierustaan perhepedin ajaksi! vauva seinän puolelle ja itse keskelle ja mies laitaan. meillä toimi loistavasti yösyöttöjen aikana.

 

Kyllä, siihen tottuu ajanmyötä! Ainakin sellasia kokemuksia olen kuullut niiltä, jotka ovat sitä yrittäneet isomman vauvan/vanhemman lapsen kanssa. Mä taas en ole nukkunu yötä tytöstä erossa; tuntu tosi luonnolliselta nukkua yhdessä synnytyksen jälkeen. En olis saanu unta ilman vauvaa.

Sä et liiskaa lasta allesi, meillä on aika vahvat vaistot! Sen lisäksi tuon ikäinen ei enää ihan noin vaa liiskaannu, vaan ilmottaa olemassaolostansa jos käy epämukavaksi.

Mua auttaa perhepeteilyssä se tieto, että ei haittaa vaikka lapsi vähän havahtuisi mun olemassaoloon. Äkkiäkös se siitä taas nukahtaa. Mäkin olen monena yönä havahtunu seurustelukumppanin liikehdintään yöllä; en ole koskaan ollu ärsyyntynyt tai vihanen, päinvastoin. Se on ollu kiva muistutus toisen läsnäolosta öisin. Että jos tyttö on hassusti, niin sitten mä siirtelen sen niin, että meillä on paremmin tilaa nukkua. Harvemmin noteeraa sitä mitenkään, joskus vähän havahtuu.

 

En ole ajatellut, että meillä on perhepeti... mutta, nuorin 4,5 v tulee joka yö meidän väliin ja se on meille ihan normaali tilanne. En osaa sanoa, mukkuisiko sitä paremmin vain huonommin, jos poika ei könyäisi joka yö sänkyymme.

 

Minä en koskaan ottaisi pientä vauvaa viereeni nukkumaan!
Lähipiirissä on ihminen, joka oli imettänyt sängyssä, perhepedissä ja lapsi meinas kuolla koska äiti oli nukahtanut ja lapsi meinannut tukehtua rinnan painosta!

 

Meillä esikoinen nukkui pienestä pitäen perhepedissä. Kun oli vauva, niin kyllä sitä oli "unissaankin" tietoinen vauvasta siinä vieressä, nukuin usein koko yön samassa asennossa. Kun sitten vähän kasvoi, niin rupesin nukkumaan sikeämmin ja heräilin lähinnä siihen jos lapsi potki kauheesti yöllä. Koskaan ei tullut sellaista tilannetta et vauva olisi edes meinannut jäädä mun tai miehen alle. Mutta taatusti paremmin olen nukkunut kun ollaan nukuttu perhepedissä, kun miten meillä kukaan olisi nukkunut jos vauvaa olisi yritetty nukuttaa pinniksessä. Toinen vanhemmista ois saanu nukkua istuen sängyn vieressä lohduttelemassa vauvaa...

 

Mulla pikkuvaavi nukkuu viekussa samassa sängyssä vasemmalla, taapero oikealla omassa jatkettavassa. Pinnistä ei o koskaan käytetty. Paremmin nukun näin. Ja mies kuorsaa rauhassa lasten leikkihuoneessa. Kissat olkkarissa.

 

Kertoilkaas lisä perhepedistä te joilla se on käytössä. Miten olette käytännössä järjestäneet? Vauva seinän vieressä?

Itse haluaisin kovasti nukkua perhepedissä, mutten kertakaikkiaan uskalla. Pelkään liiskaavani lapsen. Olen levoton nukkuja, puhun ja liikehdin paljon unissani ja potkin miestä. Mieskin nukkuu joskus aika levottomasti. Voiko tosiaan olla varma, ettei unissaan vahingossa kierähdä vauvan päälle? Onhan näitä tapauksia ollut.

 

Ihan pienenä vauvana annoin tytön nukkua sängyn laidallakin. Kun alkoi enemmän liikkua, työnnettiin sänky seinän viereen ja vauva nukku seinän vieressä, mä keskellä ja mies reunassa. Imetin niin että itse vaihdoin aina vauvan toiselle puolelle jolloin vauva joutui pakosta vaihtamaan kylkeä. Tällä yritin ehkäistä pään littaantumista.

Joskus heräsin kun kroppa oli ihan jumissa kun samassa asennossa nukuin, mutta nukuin kuitenkin.

Ja noi päälle kääntymiset ja vauvan kuolemat. Usein niissä on osatekijänä joku sairaus tai alkoholi. Harvemmin täysin terve ja järjissään oleva äiti vauvansa päälle kääntyy.

 

Jos oot tosiaan noin eläväinen nukkuja. Niin pidä vaan lapsi omassa petissä, mutta vieressä.

 

Ihan pienenä vauvana annoin tytön nukkua sängyn laidallakin. Kun alkoi enemmän liikkua, työnnettiin sänky seinän viereen ja vauva nukku seinän vieressä, mä keskellä ja mies reunassa. Imetin niin että itse vaihdoin aina vauvan toiselle puolelle jolloin vauva joutui pakosta vaihtamaan kylkeä. Tällä yritin ehkäistä pään littaantumista.

Joskus heräsin kun kroppa oli ihan jumissa kun samassa asennossa nukuin, mutta nukuin kuitenkin.

Ja noi päälle kääntymiset ja vauvan kuolemat. Usein niissä on osatekijänä joku sairaus tai alkoholi. Harvemmin täysin terve ja järjissään oleva äiti vauvansa päälle kääntyy.

Arvasin et joku ottaa tuon esille

Ei ollut sairautta eikä alkoholia. Oli vaan väsynyt äiti.

 

Jos on itse herkkäuninen ja havahtuu jokaisesta vauvan inahduksesta, niin ehkä parempi nukuttaa vauva omassa sängyssä/ huoneessa. Ei siinäkään mitään järkeä ole, että nukkuu itse kamalan huonosti joka yö.

Mä olen nukuttanut kaikki kolme synnäriltä asti vieressä ja yöllä imettänyt siinä pitkällään torkkuessani. Kaikki lapset on otettu leikkaamalla, joten alkuun makuullaan imettäminen oli ainoa vaihtoehto. Vieläkin tuo 2006 syntynyt lapsi tulee joka yö vanhempien viereen nukkumaan, vaikka nukahtaakin omaan sänkyyn :heart:

On mulla ollut vieressä muutamana yönä nuo isommatkin, 9- ja 7-v :saint:

 

sänky kiinni seinän vierustaan perhepedin ajaksi! vauva seinän puolelle ja itse keskelle ja mies laitaan. meillä toimi loistavasti yösyöttöjen aikana.

Meillä on 2v:lla näin ja reilu 6v kömpii vielä jalkopäähän yöllä lisäksi.

 

Tietääkseni ei ole yhtäkään vauvan kuolemantapausta jossa selvinpäin oleva, terve äiti olis kääntyny vauvan päälle. Ei yhtäkään.

 

Meillä poika nukkui melkein alusta asti mun vieressä ja hyvin se meni niin kauan kunnes alkoi turhan paljon liikkumaan+potkimaan unissaan. Siinä vaiheessa siirsin sänkyynsä kun tippu alas sängyn päästä vaikka oli mun ja seinän välissä. Emmä pelänny päälle kierimistä, kyl kokoajan oli tutkapäällä vaikka olinkin aikas väsyny. Seuraavana sitten nukkui/nukkuu mun sängyn vieressä, sen verran siihen läsnäoloon tottui että outoa ois nukkua erihuoneessa.

 

Miksi pitää opettaa nukkumaan vieressä? Turhauttaa kun meijän 3v ei nuku omassa sängyssä vaan meidän vieressä

 

Miksi pitää opettaa nukkumaan vieressä? Turhauttaa kun meijän 3v ei nuku omassa sängyssä vaan meidän vieressä

Koska läheisyys voi auttaa kasvatuksessa. Esim.

 

Miksi pitää opettaa nukkumaan vieressä? Turhauttaa kun meijän 3v ei nuku omassa sängyssä vaan meidän vieressä

Tilanteen mukaan. Meillä ei ollu ongelmaa siirtymisessä omaan sänkyyn ja ne vierekkäin nukutut kuukaudet olivat pelastus kaikkien unille. Miksi olisin tehnyt toisin?

 

meillä vauva nukkui ensi alkuun omassa sängyssä ja jokaisen yöimetyksen hoidin sohvalla istuvalteni, eikä haitannut unia yhtään. Nukahdin nimittäin heti kun oikaisin sänkyyn. Kun lapsi kasvoi n.7-8 kuukauden ikaään niin aloin ottaa illasta sänkyyn viereeni löllötteleen ja sillä tiellä ollaan vieläkin eli lapsi on reilun 2,5 vuotta vanha ja nukkuu vieressä. Kaikki saavat nukuttua ja perhe tyytyväinen eli sopii meille.

 

Mun kokemukset perhepedistä ketjussa Miten vieroitan 2 vuotiaan? Pääosin ihania yhteisiä nukahtamishetkiä ja aamuköllöttelyjä, mutta sitten taas tuo vieroitusongelma...

 

Minen oikeesti ymmärrä, miten kaikille asioille pitää antaa nimike ja niitä jotenkin orjallisesti noudattaa. Meidän molemmat lapset on nukkuneet vieressä ja omassaan, milloin mitenkin, ja nykyisin nukkuvat vieressä, kun ovat kipeitä, mutta aina on laitettu etusijalle sekä lapsen että äidin hyvät yöunet. Joskus ne saavuttaa vierekkäin nukkumalla (isompi lapsi kipeänä ja silloin, kun vauva ei muuten nukahda), joskus omassa sängyssä. OIKEASTI: HYVÄ YÖUNI ON TÄRKEÄÄ!