Toggle sidebar

Perheessä mahdollisesti ADHD-aikuinen. Mitä tuo tulevaisuus?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ADHD:n puoliso
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

ADHD:n puoliso

Vieras
Löytyisikö täältä ADHD-aikuisten puolisoita? Haluaisin kuulla kokemuksia elämästänne.

Puolisollani on todennäköisesti ADHD. Lääkitys on aloitettu ja annostusta nostettu ensimmäisen kerran. Diagnoosi olisi tavallaan helpotus ja tavallaan taas ei.

Perheeseemme kuuluu kaksi pientä lasta, muutama koira ja asumme uudessa omakotitalossa, joka on rakennettu Avaimet käteen -mentaliteetillä. Miehen piti rakentaa itse autotalli, iso aita yms. ADHD:nä lopputuleman varmaan arvaattekin. Hommat haisee jokasuuntaan ja jo ostetut tavarat menevät pilalle.

Mikäli ADHD varmistuu, niin mietityttääkin, että voimmeko sittenkään asua omakotitalossa? Tai toki voimme, jos minä hoidan aivan kaiken mitä omakotitaloasuminen vaatii.

Olisin kiitollinen asiallisista kommenteista.
 
Noh, meitä on kaksikin tarkkaavaisuushäiriöistä aikuista samassa taloudessa, se vain ilmenee eri tavoin meissä. Ei meille mikään olisi mahdotonta, esim. omakotitaloasuminen, mutta haluamme käyttää rahamme ja aikamme muuten kuin remppaa tehden. Kela järkkää sellasia sopeutumiskursseja, joillekin niistä pääsee koko perhe mukaan. Sitten coachit voi auttaa elämäntavan kanssa niin, että siitä tulis mahdollisimman hyvä huomioiden ihmisen omat kyvyt ja voimavarat.

Kyllä se siitä.
 
Ostakaa valmiina kaikki minkä voitte ja teettäkää työt vieraalla? Meitä on kaksi adhd-aikuista omakotitalossa. Hitaasti etenee remontit, jos ei ole ns. pakko tehdä. Vesivahingon jälkeen saatiin kyllä remontoitua heti, mutta muuten vähän on hidasta. Vessan pintaremontti on odotellut kohta kaksi vuotta :D

Lääkitys kyllä varmaan auttaa. Sinäkin voit auttaa: sanot jonakin perjantai-iltana, että huomenna aloitetaan aidan tekeminen, lapsille on hommattu hoitaja ja aloitamme yhdessä. Sitten lauantaina teette yhdessä sitä aitaa. Meillä toimii hommat niin, että se, jolla sillä hetkellä on hommaan vaadittava päättäväisyys päällä "pakottaa" toisenkin mukaan. Minä pakotin lauantaina miehen siivoamaan autotallia. Viime viikolla mies pakotti minut maalaamaan ruokapöydän tuolit. =)
 
[QUOTE="huoh";29705822]ADD/ADHD on vain ja ainoastaan huomion hakemista.[/QUOTE]

Minä en kerro adhd:stani ihmisille =) pikemminkin päinvastoin, juurikin sinunlaistesi k-päiden takia ;) onneksi tämän vamman voi salata, näkövammaa tai pyörätuolia ei voisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ADHD:n puoliso:
Mikäli ADHD varmistuu, niin mietityttääkin, että voimmeko sittenkään asua omakotitalossa?
Click to expand...

Mä en oikein ymmärrä, mitä se diagnoosi muuttaisi? Sama ihminen sun puoliso on diagnoosin saamisen jälkeen kuin ennenkin, ja jos olette aikaisemmin todenneet, että talo on teille sopiva ratkaisu, ei diagnoosin pitäisi asiaa muuttaa... :)

Meille molemmille puolison diagnoosi oli helpotus. Itse olen seurustelun alusta asti epäillyt adhd:ta, mutta ihan tosissani patitstin hänet tutkimuksiin kun oireet alkoivat "levitä käsiin", ilmeisesti stressaavammaksi muuttuneen elämäntilanteen seurauksena.

Puolisoni on käynyt jossain toimintaterapian tyyppisessä ja käyttänyt esimerkiksi yhtä kirjaa, jossa on tehtäviä, joiden avulla pyritään helpottamaan niitä vaikuksia tuottavia kohtia. Itse olin aikaisemminkin huomannut, että puoliso ottaa välillä esimerkiksi liikaa tehtäviä liian tiukalla aikataululla, ja lopulta kaikki jää tekemättä/kesken, ja mun sanomiset ja neuvomiset asiassa kaikuivat kuuroille korville ("kyllä mä nää pystyn, älä huoli"), mutta nyt puoliskon on alkanut suunnittelemaan itse toimintaansa järkevämmin ja kuuntelemaan mua. Ennen diagnoosia tuntui, ettei hän tajunnut, että toimintansa ei ole ihan "normaalia", ja kun itse koitin auttaa vaikka aikatauluttamisessa, se oli "turhaa hätäilyä".
 
Minulla on adhd, puolisolla ei, mutta kyllä meillä mies on se, jota saa patistaa liikkeelle. Odottelin kuusi vuotta, että saisi kylppärirempan viimeistelytyöt loppuun. Kaikki etenee hyvin rauhallisella tahdilla ja jos meillä jotakin tapahtuu, niin kyllä se lähtee minusta liikkeelle.

SAatan vaikuttaa aivan omituiselta, mutta oppiessani tuntemaan itseäni ja oireitani saan myös elämääni hallintaani. Mieheni sanoo aina, miten maailmaan ihmisiä ja mateliä mahtuu. Hän ei hermoile saati häpeä minua, joka on tosi tärkeä asia adhd-puolisolle.
 
Miehelläni on ADHD ja olemme olleet noin 2,5 vuotta yhdessä. Lähetään nyt ensinäkin siitä että meillä jokaisella on huonoja puolia enkä halua osotella sormella miestäni että olet tollanen koska sinulla on adhd.
Totta on että asiat joutuu toistamaan useaan otteeseen jos mies ei ole keskittynyt, raivon puuskia tulee mitä pienimmistäkin asioista ja työ ,kaverit jne suhteet välillä horjuu.
Mutta siltikin rakastan tätä miestä yli kaiken. Osavat hekin olla rakastavaisia,empaattisia ,huolehtivaisia ja rehellisiä. Se vaan vaatii aikaa ja asiat käydään useampaan otteeseen läpi . Kärsivällisyyttä tarvitaan, mutta sen aijon kestää tottakai koska kyllähän hänkin kestää minun huonot puolet.
Mikäs sen ihanempaan kun itse on laiskalla tuulella mutta mies saa energian tarttumaan. Koko ajan touhotetaan menemään ja aktiviteettiä pitää olla.:) mutta välillä joutuu myös sanomaan että nyt en itse jaksa ,haluan vain olla että minulla ei ole niin paljon energiaa kuin sulla. Kyllä se mies senki alko ymmärtämään jossain vaiheessa:) PUHuMinen on tärkeää niin adhdn kanssa kun on kuin myös jokaisessa parisuhteessa !!!!!!!
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa