perheenlisäys

Hei! Olen kahden lapsen äiti. Olemme mieheni kanssa puolitoistavuotta yrittäneet perheenlisäystä, mutta sitä ei vain kuulu. Nyt olen alkanut miettimään, että uskallanko enää yrittääkkään, koska vanhempi lapseni aloittaa ensi syksynä koulun. Syy on siis se, että jos sattuisinkin tulemaan raskaaksi, niin syntyminen tapahtuisi siinä koulun aloittamisen alkuvaiheessa. Muistan ne kolme kuukautta, kuinka meillä on vatsakipuja vauvana itketty. Miten tämä vaikuttaisi vanhimman lapsen koulun käymiseen ym. vastatkaa jos teillä on kokemuksia.

 

Moi, meillä pikku kakkonen syntyi kolme viikkoa sen jälkeen kun esikoinen aloitti koulun. Oli muuten tosi hyvä kun olin vauvan kanssa kotona silloin. Sai aamulla katsoa tytön perään jotta heräsi ajoissa, puki kunnollisesti ja koulusta palatessa olin ottamassa vastaan.

Älä suotta sitä jännitä, päin vastoin se on tosi hyvä juttu. Seuraavilla lapsilla onin sitten toisistaan seurAA aamulla ja päivällä

 

ai niin piti vielä lisätä ettei ne vauvan pikku itkut siihen esikon koulunkäynnin alkuun haittaa mitään. Meilläkin oli vauvalla melkoiset vatsavaivat, mutta nehän menevät aikanaan ohitse.

Pääasia jotta äiti on kotona huolehtimassa koulun alusta ja läksyjen teosta, onhan se ekaluokkalainen tosi pieni vielä.

Eiku yritystä jatkamaan vaan

 

Kiitos :hug:

 

Minustakin kuulostaa ihanalta se, että olisit kotona, kun lapsesi lähtee kouluun ja tulee koulusta. Itsekin haluaisin "ajoittaa" mahdollisen neljännen lapsen syntymän sille syksylle, kun esikoinen lähtee kouluun ... mutta ei meille sitä neljättä enää tule...

 

Meilläkin on kouluun lähtijä ensi syksynä ja juuri siksi olemme alkaneet tehtailemaan kolmatta. Toivottavasti tärppäisi ainakin ensi vuoden puolelle =) . Eikö olisi ihanaa olla kotona kun lapsi tulee koulusta?

 

no ei heitetä kirvest kaivoon. Meillä onkin syystä juuri hektistä, menkkoja ei kuulu, joten olisko nuo mielen myllerrykset jotain positiivista.

 

Itse oon kans karvan alle 30-v, tulee loppu vuodesta se maaginen raja täyteen Meillä on esikoulua käyvä esikko ja toinen tulee sit helmikuun pakkasiin. Ja ainakin nyt tuntuu että ikäeroa on ihan sopivasti, isompi on jo niin "järjellä" käyvä että hänelle voi kertoa asioita ja hän ymmärtää jo paljon enemmän asioita kuin 3-vuotias. Ja ennen kaikkea saan olla ekaluokan syksyn kotona vauvan kanssa

 

Meillä kaksi isompaa koululaista (Helmivauva tulossa) ja eskari . kaikki odottaa innolla mun åikkåriå et åiti on kotona. Teen pitkää paivää töissä ja lapset joutuu paljon huolehtimaan toisistaan ja itsestään.Isä myös tekee pitkää päivää. Itsellänikin on helpottunut olo kun olen syksyllä kotona et ekaluokkalaisen eitartte aloittaa yksin. Niin ja kannaattaako sen takia lykätä vauvan "tekoa" kun ei niitä tilauksesta tipahda. Me yritettiin tätä 6v. Kerkes silloinen ekaluokkalainen lähtee yläasteelle. :\|

 

Meille synty kuopus just ku koulut alko tänä syksynä. Meillä käy nyt kaksi poikaa koulua toinen kolmannella ja toinen alotti just ekan.
Vauvakin sattu olee just tollasta koliikki mallia eli kaks kuukautta oli yhtö kitinää. Meille tää äitiysloma sattu just oikeeseen paikkaan; ekaluokkalainen on vähän sellanen haahuilija et pitää perään vähän kattoa. Ja miten lie pääsis avaimella kotiinkaan, kun maltti ei tahdo riittää aina taistella lukon kanssa. Nyt voin huoletta kasvattaa poikaa isommaksi et pärjäis jatkossa koulun jälkeen kotona yksinkin hetkittäin. Ei meillä ole vauvan koliikistakaan ollut onneksi haittaa. Ja vauva on meillä ainakin just ekaluokkalaisen silmäterä.

 

On pakko kommetoida, kun niin omakohtainen aihe. Esikoinen aloitti nyt syksyllä koulun ja sai pikku-siskon kesäkuussa. Vauva on tosi rauhallinen nukkuu yöt yms. mutta esikoinen koki kamalana kouluun menon, sillä äiti jäi kotiin vauvan kanssa ja hänen oli mentävä kouluun. Aluksi oli eka kuukausi pelkkää riitelyä ja ajattelin moneen kertaan, että olisin tullut hulluksi ellei vauva olisi ollut niin rauhallinen. Nyt koulu on alkanut sujua ja äidin kotona olo on kivaa ja pikku-siskokin on ihana! Ettei se aina niin helppoa ole! Onneksi meidän kohdalla näyttää elämä tasapainottuneen.

 

lapset ne jaksaa yllättää,

meillä tuli uusi vauva marraskuussa. esikoinen oli aloittanut koulun syksyllä, ja taantunut kotona kaiken huomion nieleväksi kiukuttelijaksi, kauhulla odotin mikö show meillä syntyykään kun vauva tulee taloon, mutta yllätys oli yksinomaan positiivinen. pikkukoululaisesta tulikin mitä rakastavin isoveli, ja koulunkäyntikin taisi helpottua siinä sivussa kun tuli vähän muutakin ajateltavaa. vauvan kanssa kun ei tarvitse skarpata sosiaalisesti niin kuin koulussa.

jokainen tarina varmaan on hieman erilainen, mutta pääpiirteissään tällainen ajoitus on aika hyvä.