perheen perustaminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ääh hulluksi tuun
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

ääh hulluksi tuun

Vieras
Kertokaa mitä teen! Olen aloittanut seurustelun ihanan nelikymppisen miehen kanssa, jolla on yhteishuoltajuudessa kolme 9-12-vuotiasta lasta. Erosta on kaksi vuotta aikaa ja välit ihan ok lasten ja molempien vanhempien välillä. Ite oon kolmikymppinen ja lapseton.

Haluan (omiakin) lapsia edes yhden nyytin verran ja mies tuntuu niin oikealta, mutta hänelle on tullut hirveät epäilykset: haluaako enää lapsia ja jaksaako enää pikkulapsivaihetta? Mitä jos mekin erotaan? Ymmärrän että on ihan hyvä miettiä näitä, mutta tuntuu että mies tosiaan pelkää ja mun vakuuttelu että kaikki voi mennä myös HYVIN, ei riitä. Meillä on myös tutuissa nelikymppisiä pienten lasten vanhempia, jotka vaikuttavat todella väsyneiltä. Ja sitten kun miehen esikoinenkin alkaa olla jo murrosiässä.

Tuntuu surkealta jos suhde kaatuu tähän, mutta mies on väläytellyt nyt eroakin, ettei "halua estää mua". Ja minusta se puolestaan on luovuttamista, että hän ei vaan uskalla...että näin. Mutta kun ei toista voi pakottaakaan. Mitä tehdään? Onko kannustaviakin esimerkkejä?
 
Parisuhde ei koskaan ole helppoa.. eikä sen pitäisikään, eri asia vain että miten elää parisuhteessa. Se että sinä haluat pienen nyytin ja hällä on.. ja tulevaisuus epäselvää.. En voi muuta sanoa kun että tsemppiä. Toivottavasti löydätte yhteisen tien ja ratkaisun päätökseen joka vaikuttaa molempienne elämään..
 
tilanne on sillä tapaa epätasainen, että mies tietää mitä pikkulapsiaika ja kaikki se myöhempikin on ja sinä et. Mitä jos kävisit vaikka niitä nelikymppisiä tuttuja haastattelemassa ja auttamassa ja punkkaisit heillä välillä, että saisit hiukan kuvaa? Jos se nimittäin helpottaisi sen verran, että sitten ainakin keskustelisitte edes jossain määrin samasta asiasta.

Nimittäin, miksi ihmeessä miehen pitäisi kuunnella vauvantahtoisen lapsettoman nuorehkon naisen vakuutteluja ja vakuuttuakin vielä?
 
eiköhän se kannata tosissaan keskustella asiasta. on ihan ymmärrettävää että haluat omankin lapsen ja jos mies ehdottomasti ei niin sinun ei kannata jäädä suhteeseen roikkumaan koska sitten kun on liian myöhäistä tulet katumaan. ja tuo 40+ ja väsyttää varmaan tuntee sinut tosi hyvin ja elämäsi kun kehtaa tollasta suoltaa?
 

Yhteistyössä