Peräaukon sulkijalihaksen repeämä

Hei!
Synnytin muutama viikko sitten kauniin tyttövauvan. Synnytyksen yhteydessä peräaukon sulkijalihas repesi sekä ulkoota että sisältä, ja on kyllä ollut toipumista sen jälkeen... kovat kivut ja kuukauden verran tuplat antibiootit nyt ainakin, ja kamalasti kipulääkkeitä. Örk.
Mutta - onko joku synnyttänyt alakautta tällaisen tapauksen jälkeen? Miten on mennyt?
Minä haluaisin kovasti vielä synnyttää alakautta lapsen, koska itse synnytys oli loistava kokemus.

 

mulla ei ollut noin "paha" repeämä, "vain" III-asteen... siis esikoisella... ja toinen lapsi on alakautta syntynyt ja silloin tuli "vain" II-asteen... ei olis tullut mitään jos ei neidillä olis ollut käsivarsi napanuoran alla joten nyrkki oli posklla ja siinä kätilön mukaan repes....


Kannattaa kysyä lääkäriltä.... on kai yksilöllistä miten käy, ja riippuu tietenkin lapsen koosta...

Jaksamista, kyllä se siitä... vaikka nyt tuntuu pahalta :hug:

 

Minulla tuli tosi toisessa synnytyksessäni sulkijalihasten täydellinen repeämä. Se korjatiin vielä samana päivänä leikkaussalissa ja on parantunut todella hyvin (poika nyt 7 kk). Alku oli kyllä rankkaa, lääkkeet sun muut, isomman lapsen nostelukielto, ja pahimpana pelko pidätyskyvyn menetyksestä. Onneksi kaikki on mennyt hyvin. Meillä lapsiluku on näillä näkymin näillä kahdella pojalla täysi, joten tuosta repeämän jälkeen synnyttämisestä en osaa valitettavasti kertoa. Jos haluat keskustella aiheesta enemmän, laita yksityisviestiä.

 

Kiitos vastaukistanne!
77mm, mullakin se leikattiin heti synnytyksen jälkeen, koska istukkakin jäi sinne... että se peppuleikkaus tuli niinkö surprisena kirurgeille
Eniten pelottaa se, jos synnyttäisi vielä kolmannen lapsen ja ala-kautta, että repeäisi vielä pahemmin. Ja ettei peppu sitten toimisi niin kuin pitää enää sen jälkeen. Jotkut kätilöt oli sitä mieltä että suosiolla vaan leikkaukseen kolmannen kanssa, ja toiset sitten sitä mieltä että hyvinhän se varmasti menisi. Tarttis sitä kristallipalloa...
nasumamma, oletko Sinä toipunut hyvin?

 

Hei Rudebox!
Piti vaan kommentoida, että mulla kävi ihan samoin kun sulla, että istukan käsinirrotukseen jouduin ja vasta silloin huomasivat, että koko peppu revennyt..monta tuntia kursittiin kasaan ja monta kuukautta parantelin itseäni itkun kera. Puolen vuoden fysioterapian ansiosta ja oman aktivisuuteni ansiosta ei jäänyt mitään kummosempia oireita, synnytyksestä aikaa 1v4kk.
Joten minun päätökseni alusta asti oli että seuraava on ehdottomasti sektio-vauva ja kesällä näin pitäisi myös käydä.
Anteeksi jos tämä oli vähän aiheen vierestä, kun pyysit nimenomaan kokemuksia alakautta tuon repeämän jälkeen... toivon, että sinulla kaikki menisi hyvin etkä joutuisi enää kokemaan sitä tuskaa mitä aikaisemmin... Kaikkea hyvää vointiisi!

 

mä kanssa repesin pahasti ja lääkäri mut kursi kokoon. siinä oli sitten epäilystä että oisko mennyt tuolta sisältä sulkijalihas, mutta onneksi ei ollut mennyt. ja kauan mä aoli sitä mieltä ettei toista tuu lainkaan, tai ainakaan alakautta. nyt synnytyksestä 8 vkoa ja voisin mielihyvin tehdä toisen.. synnytystavasta en vielä ole päässyt mihinkään tulokseen, mutta eipä se meillä ole ajankohtaista vielä aikoihin.

 

Minä sain esikoisen synnytyksessä kolmannen asteen repeämät ja kuopukselta repesin pahemmin vielä ja sain neljännen asteen repeämät. Kummastakin synnytyksestä olen toipunut hyvin. Kolmas lapsi jos meille suodaan niin haluan sen syntyvän sektiolla. En usko että paikat paranisi enään repeämien jälkeen ennalleen.

 

Itselläni repesi molemmat sekä sisempi, että ulompi sulkijalihas. Vauva sen verran iso ja käsi poskella tultiin maailmaan. Leikkaussalissa operoivat sitten seuraavana päivänä kuntoon. Toipumiseen meni noin 3kk, ensimmäiset 2kk taisin särkylääkkeitä popsia aika surutta ja monet itkut tuli kyllä väännettyä :'(

Mutta nyt kaikki on hyvin, uusi tulokaskin on jo suunnitteilla. Lääkärit kyllä jo sairaalassa sanoivat, että seuraavat ovat sitten automaattisesti sektiolla, mutta luulen kuitenkin että se katsotaan sitten tapauskohtaisesti onko tullut paljon arpikudosta yms. mutta luultavasti haluan seuraavalla kerralla sektio, koska uudet repeät voivat aiheuttaa jo sen verran hankalia oireita, enkä kyllä halua loppu ikääni vaipat housussa kulkea. Mutta jos lääkäreiden mielestä alakautta synnytyskin onnistuisi ja tulokas olisi normaalikokoinen, niin luulen että olisin valmis. Vielä ei tiedä onneksi ei ihan vielä ole ajankohtaista ja kun ajankohtaista on niin haluan kyllä muutamankin lääkärin mielipiteen asiasta että mikä synnytystapa olisi ns. turvallisin.

Voimia vain, kyllä ne haavat paranee :hug:

 

Minulla synnytyksestä vajaa 2 viikkoa ja sulkijalihas repesi, en hoksannut kysyä eikä minulle mainittu onko sisempi vai ulompi lihas vai molemmat. Lääkäri joka tapauksessa sanoi synnytyksen jälkeen etten voi enää alakautta synnyttää, että hyvin todennäköisesti repeää suraavallakin kerralla. Kipuja mulla ei juurikaan tuolla peräaukon tietämillä ole, särkylääkettä en ole tarvinnut moneen päivään, mutta minulle synnytyksestä on jäänyt riesaksi kuume ja tulehdusarvot eivät ole korkeat joten ei pitäis tulehdusta olla. Kuin kauan olette syöneet antibioottia tälläisen jälkeen? Mulla loppuu ylihuomenna kuuri kun synnytyksestä tulee se 2 viikkoa.

 

Kiitos vastauksistanne!
Mä sain vain antibiootteja pari päivää IVnä sairaalassa synnytyksen jälkeen. Oltuani viikon kotona haavat kuiteinkin tulehtui pahasti (alakerta täynnä mätäpaiseita jotka puhkastiin luomuna...), ja jouduin sisään taas jolloin sain IVnä viikon päivät antibiootteja. Tämän jälkeen vielä yli kaksi viikkoa antibiootteja tabuina.
Nyt mulla todettiin sitten vielä kohtutulehdus, joten täällä menossa 5viikko antibiootteja. Ja synnytyksestä on 6viikkoa :x . Örk.

 

Rudebox, miten sulla oirehti tulehtuneet haavat vai huomasitko mätäpaiseet itse? Mua vaivaa vieläkin tuo kuumeilu joka huolestuttaa ja olen miettinyt haavatulehdusta tai kohtutulehdusta mutta kun tulehdusarvot eivät ole olleet kovin korkeat niin luulis ettei tulehdusta olis mutta tuo kuumeilu viittais taas vahvasti tulehdukseen. Saitko tuohon kohtutulehdukseen antibiootit ihan tabletteina?

 

^joo, tabuja otan nyt siihen kohtutulehdukseen. Huomasin sen siitä, kun alapäähän sattui ja kirveli ihan tajuttomasti ja vatsaakin sattui. Mutta onneksi kävin lääkärillä (sitä on tullut vähän skeptiseksi) koska ei se kipu NIIN kovaa ollut. Ne otti sitten pissakokeen joka vahvisti asian, ja lääkärin painaessa mun mahaa, sattui myös "oikeissa" paikoissa, eli munasarjojen kohdalla.
Haavat kyllä huomasi kun olivat tulehtuneet. Sattui aivan käsittämättömästi myös kun makasi liikkumatta sängyssä. Ja kipu paheni vaan koko ajan eikä mitkään kipulääkkeet purrut.
Kyllähän tuo kuume kuulostaa oudolle - yritä vieä että ne tarkistaisivat sun tilanteen :hug: !

 

Mulla oli 2vkon antibiootti kuuri synnytyksen jälkeen, kuulemma aika normaalia että varmuuden vuoksi syöttävät noita antibiootteja, ettei vain tulisi noita tulehduksia. Lisäksi oli sitten buranat ja panadolit.

 

Itselle tuli 4 asteen sfinkter ruptura eli sulkija lihas repesi ja sen lisäksi peräsuolta 2 cm matkalta. Kirurgit kursi sitten kasaan, oli sen verran iso repeämä että plastiikkakirurgin piti tulla avuksi kun ei se toinen kirurgi ollut ihan varma että mikä minnekin menee... :x Että on sitten plastiikkaoperoitu toi mun alapääni
Omalla kohdalla paraneminen meni mielestäni oikein hyvin. Oli kai sitten sen verran tehokkaat särkylääkkeet sairaalasta... Tuosta on nyt 4 vuotta, eikä pahemmin ongelmia ole ollut.

Mulla vaikutti tuohon repeämään ensisynnytys, nopea synnytys, isohko (3,920) lapsi joka jäi kiinni hartioista ulostullessaan, lapsen sydänäänet laski ja tuli KIIRE saada ulos. Kaksi veti ja yksi painoi mahan päältä. Itsellä ei mitään puudutusta, pelkkää happea maskista että tytölle ei tulisi hapenpuutetta.

Toinen lapsi syntyi sektiolla, oli jo edellisen synnytyksen jälkeen selvä tapaus. Ja synnytystapa arviossa lääkäri katsoi vain edellisen synnytyksen synnytyskertomusta ja määräsi suoraan sektioajan. Pelkäävät että arpikudos repeää, jolloin sitä ei enää saada korjattua ja tulee ongelmia pidättämisen kanssa.

Olen kyllä miettinyt jos vielä lapsia meille annetaan, että alkaisin heti alussa puhua neuvolassa josko olisi mahdollista supervalvotuissa olosuhteissa ja varokeinoja (mm. eppari) käyttäen synnyttää alateitse... Mutta saa nähdä.

Näin kylläkin telkkarissa (olisko ollut mtv3 Fakta) synnytys ohjelmassa kun joku äiti synnytti seuraavan lapsen alateitse 4. asteen repeämän jälkeen ja ihan hyvin meni.

Kannattaa siis puhua asiasta neuvolassa ja sairaalassa, ei se ihan mahdotontakaan kaikesta päätellen ole.

 

Tiitsu: oletko ollut lääkäriin yhteyksissä? Jotenkin heräisi ajatus, että tulehdusarvo pysyy alhaalla koska sulla joku antibiootti menee, mutta antsu ei kunnolla silti pure tulehdukseen kun kuumetta pitelee. Ei kuulosta kamalan odotettavalta että kun ab-kuuri loppuu niin kuume lähtisi itsekseen pois?

 

Moikka, minulla ulompien sulkijalihasten repeämä kaksi vuotta sitten ja toista raskautta ei vielä tiedossa, mutta toiveissa kyllä. Minua kiinnostaisi erityisesti se, että kuinka paljon pystyitte itse vaikuttamaan synnytystapaan repeämisen jälkeen seuraavien lapsien kohdalla. Itseäni hirvittää ajatus siitä, että repeämä tulisi uudelleen, eikä sitä saataisikaan korjattua kunnolla ja kaikkihan tiedämme mitä siitä seuraisi.....Itse synnytys ei pelota, vaikka ensimmäiseni olikin kovine kipuineen ja pitkittyneenä melkoinen härdelli, ainoastaan ne jälkiseuraukset. Ainakin Milban jutusta sain sen vaikutelman, että hän on pystynyt vaikuttamaan synnytystapaan ja häntä on asian tiimoilta kuunneltu. Olisin kiitollinen kommenteistanne vielä!

 

No nyt on sitten uusi tulokas tuloillaan, laskettu aika 28.1.2009.

Vielä en ole neuvolassa käynyt, että en tiedä mitä siellä sanovat ja varmaan on vielä liian aikaista miettiä synnytystapaa. Hieman se tosin jännittää, mutta luulen, että sektion valitsen ja haluankin. Mutta katsotaan nyt mitä lääkärit sanovat.

 

Minulla esimmäiseltä lapselta tuli III/IV asteen repeämät kun poika päätti tulla maailmaan käsi poskellä ja repi sitten maailmaan tullessaan paikat auki kohdunkaulasta asti. Toivin kyllä omasta mielestäni hyvin.

Toinen lapseni syntyi alakautta 3 vuotta myöhemmin ja kaikki sujui hyvin. Kätilökin oli sitä mieltä, että nyt oli ns. normaali synnytys, pienet repeämät tuli tällä kertaa ja istumaan pystyin jo samana päivänä ilman ongelmia.

Itsekkin etukäteen pelkäsin ja kyselin jo, että mites jos taas käy samalla tavalla kuin ekan kanssa. Lääkärit oli vaan sitä mieltä, että se on harvinaista ja yksikin lääkäri vain tokaisi, että johan ne nyt on paikatkin sen verran löysemmät ettei tule ongelmia

 

Mitä olette mieltä synnytystavasta, kun jo lähtökohtana on leikkausarvet hyvin lähellä peräaukkoa ja toista leikkausta (endometrioosi) ei kirurgi halua enää tehdä, koska pidätysongelmien riski on hyvin suuri...

kyselle ei edes vielä raskautunut kristiina

 

kristiina-68

Mieti mitkä ovat vaihtoehdot. Otatko vastaan mahdollisuuden täydellisestä pidätyskyvyn menettämisestä? Oletko valmis kulkemaan vaipoissa, sähkötahdistin ihon alla loppuelämäsi? Tai pahimmassa tapauksessa avannepussin kanssa?

Itselläni on 1v10kk synnytyksestä. Minun vaurioita korjataan ja tutkitaan edelleen. Olen joutunut vaihtamaan työtehtäviä vähemmän julkiseen, koska en pysty pidättelemään pierua. Leikkaus auttoi kyllä isomman asian pidättelyyn, mutta nekin tulivat kintuille 11kk ennen kuin pääsin korjausleikkaukseen. Lisäksi hermot alaselästä ovat vaurioituneet lopullisesti ja se tarkoittaa, että tunto on poissa varpaista ja päkiöistä, sekä osasta lantionpohjanlihaksia. Olen siis vammautunut pysyvästi alatiesynnytyksen ja rajun imukuppivedon johdosta.

Näiden arpikudosten ja halvaantuneiden lantionpohjanlihasten kanssa minulla ei ole uuteen alatiesynnytykseen asiaa. En pysty ponnistamaan.

 

Hei Vadelma71!

Hurjalta tuo sinun tilanne tuntuu, voimia valtavasti. Mulle tuli jo endoleikkauksessa hermovaurioita (virtsanpid.kyky heikkeni tosi paljon) ja endoa leikattiin pois suolen pinnalta läheltä peräaukkoa. Avanne tulee mulle tod.näk. jossain vaiheessa, jos suoli umpeutuu pahemmin. Mulla on jo valmiiksi tosi paljon kiinnikkeitä, mutta edelleen mulle tarjotellaan alatiesynnytystä????

Kiitos sinulle, oli valaisevaa kommenttia ja oikean elämän tarinaa.
Voimia huomiseen, kristiina

 

mulla tuli neljännen asteen repeämä synnytyksessä,sulkijalihas poikki ja vauvan pää tuli peräsuolesta ulos, tukkaa näkyi kuulemma sieltä. 7cm matka ommeltiin. olin naistenklinikalla niin onneks sain hyvät lääkärit nopeesti. vauvalle ei käyny muuta kuin tuli isot pahkat molemmin puolin takaraivoa mut nekin parantui muutamassa viikossa.

aluksi oli kipuja mut nyt 2v synnytyksen jälkeen kaikki on kuin ennekin,ei jääny mitään! eka vuos oli vaikee sillee ku yhdynnässä kiristi ku ompelivat niin tiukkaan

en saa enää synnyttää alakautta ettei repee uudelleen