"aapee"
Huomenna exän varaama aika lastenvalvojalle. Mua pelottaa ja jännittää nin paljon että oksettaa. Se haluaa yksinhuoltajuuden tavattuaan naisen jonka luo haluaa nyt muuttaa lapseni kanssa. (Siis pitkän matkan päähän.)
Tänäänkin se jekutti mut hakemaan lapsen päivähoidosta ja sit nosti hirveän haloon siitä että olin yrittänyt ryöstää lapsen hänen hakuvuorollaan.
Pelottaa niin hirveesti että yrjöttää.
Mä en vaan tiedä miten mä voin mennä sinne ja olla samassa huoneessa sen ...äärimäisen ilkeyden kanssa. Ja kuunnella sen valheita ja mustamaalauksia ja mitä vielä. En uskalla edes ajatella. Ja töitäkin pitäis pystyä tekemään vielä sen jälkeen huomenna. Miten niitä juttuja voi ees kuunnella rupeematta vaikka itkemään? (Tiedän vähän mitä on tulossa, hirveää vääristelyä ja kieroja tilanteita jotka hän on 'lavastanut' niinkuin tänpäiväinen 'sattuma')
Mahassa vaan kiertää, ja oon jo nyt ihan halvaantunut kauhusta. Siis että joudun ihan oikeesti taistelemaan äitiydestäni kuin jossain kauheessa saippuaoopperassa, paitsi että tää on henkilökohtaista.
Apua. Miten ihmiset kestää tätä?
Tänäänkin se jekutti mut hakemaan lapsen päivähoidosta ja sit nosti hirveän haloon siitä että olin yrittänyt ryöstää lapsen hänen hakuvuorollaan.
Pelottaa niin hirveesti että yrjöttää.
Mä en vaan tiedä miten mä voin mennä sinne ja olla samassa huoneessa sen ...äärimäisen ilkeyden kanssa. Ja kuunnella sen valheita ja mustamaalauksia ja mitä vielä. En uskalla edes ajatella. Ja töitäkin pitäis pystyä tekemään vielä sen jälkeen huomenna. Miten niitä juttuja voi ees kuunnella rupeematta vaikka itkemään? (Tiedän vähän mitä on tulossa, hirveää vääristelyä ja kieroja tilanteita jotka hän on 'lavastanut' niinkuin tänpäiväinen 'sattuma')
Mahassa vaan kiertää, ja oon jo nyt ihan halvaantunut kauhusta. Siis että joudun ihan oikeesti taistelemaan äitiydestäni kuin jossain kauheessa saippuaoopperassa, paitsi että tää on henkilökohtaista.
Apua. Miten ihmiset kestää tätä?