pelottaa että lapsesta ei tule "normaali"

Eli kun tulin raskaaksi, pelkäsin että menee kesken.
Nt-ultrassa pelkäsin, että ilmenee jotain häikkää.
Rakenneultrassa pelkäsin, että ei ole kaikki kunnossa.
Tuleva synnytys pelottaa, että mitä sieltä tuleekaan.

Sitten kun lapsi syntyy, pelottaa, että lapsi ei kehity normaalisti, tulee esille jotain normaalista poikkeavaa. Että vasta lapsen kehittyessä ilmenee, että onkin autistinen tai jotain muuta vakavaa.

Tuntuu, että "erityislapsia" pienillä vioilla on joka toinen ja tuntuu, että heidän vanhemmillaan on niiiiiin vaikeaa, että jaksaminen on hilkulla.

Tiedän, että pelot ei pelkäämällä lakkaa, ja että vaikka kaikki olisi päällisin puolin lapsella hyvin, niin sitten hän voi vammautua kun jää auton alle. Pitäisi vaan nauttia tästä hetkestä.

Miksi minun perheellä olisi niin hyvä tuuri, että kaikki menisi hyvin.

 

Samat pelot on täälläkin. Tosin en oo noissa ultrissa pelännyt mitään, enkä pelkää keskenmenoa. Pelkään, että syntymän jälkeen selviää että lapsi onkin vaikka vaikeasi kehitysvammainen ja pelkään että en selviä vammaisen lapsen kasvatuksesta.

 

No mutta hei, pessimisti ei pety. No ei vais, itsekin olin kuopusta odottaessa aivan paniikissa kaikesta mahdollisesta ja sitten olinki kauhuissani aluksi kun lapsestani ei kasvanutkaan aivan normaali. Mutta hyvin ollaan pärjätty

 

Mulla on ihan sama tunne. Miksi mä saisin terveen lapsen.

Luulen että pelkoni johtuu siitä että elämässäni on mennyt lähes kaikki aina pieleen jos vaan mennä voi. Selvisin vastoinkäymisestä ja olen enemmän kun onnellinen että sain mahdollisuuden perustaa perheen.

Pelko vain kaihertaa. Vaikka tottakai sairaskin lapsi olisi rakas, pelkään omaa jaksamistani.

 

Mä en aktiivisesti pelännyt raskauden aikana, en vain kauheasti uskaltanut toivoa että meille syntyy elävä vauva -> valmistelin itseäni että ei ole muuta kuin voitettavaa. Mitään syytä epäilylle ei ollut (se ei tosiaan ollut pelkoa vaan epäilyä) ja onneksi epäily osoittautui turhaksi.

Mainittavaa kuitenkin että terveydellisiä ongelmia en pelännyt, ainoastaan halusin elävän lapsen. Siksi olen usein ihmetellyt miksi jotkut jännittävät sukupuolta kun itseäni neuvolassa ja ultrassa kiinnosti vain elonmerkkien löytyminen.

Meitä on moneen junaan ei vain kannata antaa pelolle ylivaltaa kun on asioita joihin emme voi itse vaikuttaa.

 

Sitähän se äitiys on, ainaista pelkäämistä.
Ajan myötä siihen turtuu sen verran, että muistaa pelätä vain erityisissä tilanteissa. Kuten silloin, kun lapsi ei vastaa puhelimeen. Tai vastaa, mutta kuulostaa "oudolta". Tai ei kuulosta oudolta, mutta taustalta kuuluu kummia ääniä...

Tervetuloa

 

Esikoisen odotusajan pelkäsin että menetän vauvani, koska lähipiirissä oli ollut alle vuosi sitten kohtukuolema. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja meillä on ihana melkein 3-vuotias.
Toista odottaessa en pelännyt mitään, mutta silti rakenneultrassa selvisi ettei kaikki olekaan hyvin.Silti meillä on ihana 1-vuotias, vaikka onkin erityinen. <3

 

Tuo on syy miksi en itse aijo ikinä hankkia lasta. Tiedän etten jaksaisi erityislasta ja kukaan ei voi luvata että saa terveen tai että lapsi ei myöhemmin vammaudu. Minusta näitä asioita kannattaa miettiä miehen kanssa jo ennen ku lapsia alkaa hankkimaan. Mitäs jos kaikki ei mene normaalisti? Kuka jää hoitamaan vaikeavammaista lasta? Hankitaanko lapsia sen jälkeen lisää? Kestääkö suhde sen? jne.

 

Ajattelepa asia näin: kun joka toinen lapsi tuntuu olevan "erityislapsi pienillä vioilla", saattaa vika oikeasti löytyä normaaliuden ahtaasta määritelmästä eikä niistä lapsista. Mieti myös, miksi sinun on vaikea hyväksyä pieniä vikoja ihmisessä. Kaikissahan niitä on. Täydellisiä ihmisiä on vain mielikuvituksessa, oikeilla ihmisillä on yliliikkuvia niveliä, vaikeuksia erottaa oikeaa ja vasenta, lukihäiriöitä, tyhmyyttä matematiikassa jne.jne.

 

Olen töissä sairaalassa. Kun olin raskaana, olin ihan varma, että tässäkin lapsessa on pakko olla jotain "normaalista" poikkeavaa. Mä näin joka päivä sairaita vastasyntyneitä, pikkukeskosia, leukemiaan sairastuneita lapsia, kehitysvammaisia lapsia, vakavasti loukkaantuneita lapsia.... Ja unohdin sen, että valtaosa lapsista syntyy terveinä, valtaosa lapsista ei koskaan joudu teholle, valtaosa lapsista ei koskaan sairastu leukemiaan.

Mä yritän ajatella samoin kuin mitä opetan lapselleni: asioita ei kannata murehtia etukäteen, menee elämä hukkaan kun ei murehtimiseltaan ehdi nauttia tästä hetkestä. Murehditaan sitten jos siihen tulee aihetta. Silti mä joka päivä mietin, että mitä jos se lapsi ei tulekaan koulusta kotiin, mitä jos toi päänsärky ei olekaan ihan vaan päänsärkyä jne. Mut yritän kovasti sysätä ne ajatukset jonnekin kauas .

 

Kaikkeen ei voi vaikuttaa mutta moneen asiaan voi jo raskausaikaan

Foolihapolla alkuraskaudessa estetään vakavia epämuodostumia ( jotka voivat olla yleisiäkin ).

Nauttimalla säännöllisesti rasvaista kalaa ehkäistään iso osa käyttäytymishäiriöistä ( moni adhd tapauskin ) ( kalan rasvahapot kehittävät aivoja sekä hermostoa täten ehkäisten monia vaurioita ) Tästä on paljon tutkittua tulosta ja vain hyvään suuntaan.

Ei syö purkkiruokaa ja juo muovipulloista joka päivä raskausaikaan ehkäisee osan sukupuolielinten epämuodostumista jne. asioita.

Jopa 30% raskaana olevista suomalaisista juo raskausaikaan ja suomessa syntyykin n. joka sadas tai jopa joka viideskymmenslapsi lievästi kehitysvammaisena tämän takia. ( FAS , FAE ) Jos ei juo, välttää tietyntyyppiset kehitysvammat.

Miehen korkea ikä kasvattaa vammaisuuden riskiä lapsella.

Liikennesaasteet kasvattaa sikiön vaurioiden riskiä tutkitusti. Välttää asumista keskustassa.

Tässä tuli mieleen ihan ekana nämä pari seikkaa...
On niin monia tapoja minimoida riskejä. Mutta on totta ettei kaikkia riskejä saa pois. Sattumia ei ole. On vain geenivirheitä, itse aiheutettuja tai ympäristön aiheuttamia vaurioita syntyvissä vauvoissa.

Varovaisuus on sallittua sen pienen 9kk kun odottaa ja uskon että se yleensä kannattaa. Aina ei tule vauriota törppöilystä mutta miksi ottaa tyhmiä riskejä.


Lisäys:
Jos tekee parhaansa ( nämä kaikki esim. ) raskaana ja jo vähän ennen raskautumista niin ainakaan ei tarvi syyttää itseään jos jotakin tapahtuu ja silloin tietää että kyseessä ehkä geenivirhe ja asialle ei olisi oikeasti voinut mitään.

 

Kaikkeen ei voi vaikuttaa mutta moneen asiaan voi jo raskausaikaan

Foolihapolla alkuraskaudessa estetään vakavia epämuodostumia ( jotka voivat olla yleisiäkin ).

Nauttimalla säännöllisesti rasvaista kalaa ehkäistään iso osa käyttäytymishäiriöistä ( moni adhd tapauskin ) ( kalan rasvahapot kehittävät aivoja sekä hermostoa täten ehkäisten monia vaurioita ) Tästä on paljon tutkittua tulosta ja vain hyvään suuntaan.

Ei syö purkkiruokaa ja juo muovipulloista joka päivä raskausaikaan ehkäisee osan sukupuolielinten epämuodostumista jne. asioita.

Jopa 30% raskaana olevista suomalaisista juo raskausaikaan ja suomessa syntyykin n. joka sadas tai jopa joka viideskymmenslapsi lievästi kehitysvammaisena tämän takia. ( FAS , FAE ) Jos ei juo, välttää tietyntyyppiset kehitysvammat.

Miehen korkea ikä kasvattaa vammaisuuden riskiä lapsella.

Liikennesaasteet kasvattaa sikiön vaurioiden riskiä tutkitusti. Välttää asumista keskustassa.

Tässä tuli mieleen ihan ekana nämä pari seikkaa...
On niin monia tapoja minimoida riskejä. Mutta on totta ettei kaikkia riskejä saa pois. Sattumia ei ole. On vain geenivirheitä, itse aiheutettuja tai ympäristön aiheuttamia vaurioita syntyvissä vauvoissa.

Varovaisuus on sallittua sen pienen 9kk kun odottaa ja uskon että se yleensä kannattaa. Aina ei tule vauriota törppöilystä mutta miksi ottaa tyhmiä riskejä.


Lisäys:
Jos tekee parhaansa ( nämä kaikki esim. ) raskaana ja jo vähän ennen raskautumista niin ainakaan ei tarvi syyttää itseään jos jotakin tapahtuu ja silloin tietää että kyseessä ehkä geenivirhe ja asialle ei olisi oikeasti voinut mitään.

Ja muuten sitten saa syyttää itseään? OK.

 

[QUOTE="vieras";28309168]Ajattelepa asia näin: kun joka toinen lapsi tuntuu olevan "erityislapsi pienillä vioilla", saattaa vika oikeasti löytyä normaaliuden ahtaasta määritelmästä eikä niistä lapsista. Mieti myös, miksi sinun on vaikea hyväksyä pieniä vikoja ihmisessä. Kaikissahan niitä on. Täydellisiä ihmisiä on vain mielikuvituksessa, oikeilla ihmisillä on yliliikkuvia niveliä, vaikeuksia erottaa oikeaa ja vasenta, lukihäiriöitä, tyhmyyttä matematiikassa jne.jne.[/QUOTE]

Niin, olen sitä miettinytkin paljon, tätä koko kokonaisuutta. Mitkään ulkoiset tekijät ei pelota, että jos puuttuu käsi tai jalka tai varpaita tai niitä on liikaa, tai suulakihalkiot ym. sitten mennään niillä mitä on tai ei ole. Eniten pelkään, että henkisellä puolella on vakavaa häikkää.. en tiedä miksi se niin paljon pelottaa. Ehkä se on omaa pienuutta, että odottaa lapsen pärjäävän tavallisesti tavallisessa elämässä tai jotain.

Saraldo kirjoitin hyvin.. varmaan osin kumpuaa omat pelot sieltä, että olen hoitanut vaikeasti kehityisvammaisia aikaisemmin. Ja varmasti vaikuttaa pelkoon se, että vaikka itse voisin nähdä itseni ylpeänä erityislapsen vanhempana, niin tuo minun toinen puolisko ei osaa edes puhua mahdollisuudesta jos tuleekin lapsi joka ei ole terve.. ääh, pessimisti ei pety, mutta voi vaan välillä jättää aivon narikkaan ja olla murehtimatta..

 

yritä naurattaa ja ilostuttaa vauvaa?

 

[QUOTE="Piitu";28309315]yritä naurattaa ja ilostuttaa vauvaa?[/QUOTE]

tuli väärään kohtaan

 

Kaikkeen ei voi vaikuttaa mutta moneen asiaan voi jo raskausaikaan

Foolihapolla alkuraskaudessa estetään vakavia epämuodostumia ( jotka voivat olla yleisiäkin ).

Nauttimalla säännöllisesti rasvaista kalaa ehkäistään iso osa käyttäytymishäiriöistä ( moni adhd tapauskin ) ( kalan rasvahapot kehittävät aivoja sekä hermostoa täten ehkäisten monia vaurioita ) Tästä on paljon tutkittua tulosta ja vain hyvään suuntaan.

Ei syö purkkiruokaa ja juo muovipulloista joka päivä raskausaikaan ehkäisee osan sukupuolielinten epämuodostumista jne. asioita.

Jopa 30% raskaana olevista suomalaisista juo raskausaikaan ja suomessa syntyykin n. joka sadas tai jopa joka viideskymmenslapsi lievästi kehitysvammaisena tämän takia. ( FAS , FAE ) Jos ei juo, välttää tietyntyyppiset kehitysvammat.

Miehen korkea ikä kasvattaa vammaisuuden riskiä lapsella.

Liikennesaasteet kasvattaa sikiön vaurioiden riskiä tutkitusti. Välttää asumista keskustassa.

Tässä tuli mieleen ihan ekana nämä pari seikkaa...
On niin monia tapoja minimoida riskejä. Mutta on totta ettei kaikkia riskejä saa pois. Sattumia ei ole. On vain geenivirheitä, itse aiheutettuja tai ympäristön aiheuttamia vaurioita syntyvissä vauvoissa.

Varovaisuus on sallittua sen pienen 9kk kun odottaa ja uskon että se yleensä kannattaa. Aina ei tule vauriota törppöilystä mutta miksi ottaa tyhmiä riskejä.


Lisäys:
Jos tekee parhaansa ( nämä kaikki esim. ) raskaana ja jo vähän ennen raskautumista niin ainakaan ei tarvi syyttää itseään jos jotakin tapahtuu ja silloin tietää että kyseessä ehkä geenivirhe ja asialle ei olisi oikeasti voinut mitään.

Totta tuokin. Meidän kohdalla vaan ei foolihapot auttaneet, tai ehkä aloitin sen liian myöhään. Ainakin neuraaliputken sulkeutumishäiriöissä (tai siis niiden estossa!) nimittäin foolihappo pitäisi aloittaa jo ennen raskautumista, koska hermostoputki sulkeutuu jo rv 5-6 aikana, jolloin voi olla ettei kaikki edes tiedä olevansa vielä raskaana (kuten minä). Se ei ehdi vaikuttaa jos sen aloittaa vasta kun raskaus todetaan (vaikka se todettaisiin heti menkkojen jäädessä pois). Ja puhun nyt foolihappolisästä, parashan se olisi saada foolihapponsa kasviksista.