pelkosektio ja raskauden pelko

Hei

Minulle on tehty pelkosektio. Synnytyspelko kummitteli mielessä raskausajan. Nyt minulla on ihana lapsi ja rakastan äitiyttä, mutta synnytyspelko ja raskausajatukset vaivaavat päivittäin. Ajatus uudesta raskaudesta pelottaa.

En ole puhunut ratkaisustani monelle eikä tuttavapiiristä löydy vertaistukea ja voisin kuvitella ettei löydy monelle muullekaan.

Jos sinä kaipaat vertaistukea tässä asiassa, niin ilmoittele tähän itsestäsi. Voisin ottaa anonyymin sähköpostin ajatustenvaihtoa varten. Kaipaan syvällisempää ajatustenvaihtoa, kuin mitä tämä palsta mahdollistaa.

 

Minulle on myös tehty sektio synnytyspelon takia. Nyt olen uudestaan raskaana (alkuvaihe) ja mielessäni pyörii nyt kysymys pitäisikö mun yrittää voittaa pelkoni ja synnyttää alateitse, vai pyytää sektiota jälleen. Tuttavat ja perhe eivät tiedä että päädyttiin sektioon pelkoni takia, vaan sanoin ettei vauva tahtonut ulos En sitten tiedä uskoivatko kaikki siihen. Mieheni on sitä mieltä että voisin pyytää sektiota taas, mutta lopullista päätöstä en ole tehnyt. Onhan tässä monta kuukautta miettimisaikaa jäljellä....

 

Mulla on päinvastainen tilanne. Esikoinen syntyi sektiolla ja siitä sektiosta jäi mulle kamalat pelot. Toisen raskauden ajan pelkäsin, että jos tämäkin leikataan... No onneksi syntyi alakautta. Ei ollut ns.helppo synnytys mutta minusta se oli lastenleikkiä sektioon verrattuna ja toipuminen oli uskomattoman nopeaa sektioon verrattuna. Jos tämä toinenkin olisi syntynyt sektiolla, meidän lapsiluku jäisi näihin kahteen. Mun kohtu ei kestäisi lisää leikkauksia/raskauksia arven vuoksi. Nyt on mahdollista toivoa, että josko me joskus se kolmas saadaan.

Mutta näihin pelkoihin ei kai auta muu kuin puhua, puhua ja puhua. Ja ihanahan olisi jos kohdalle sattuisi ymmärtäväinen terkkari/kätilö/lekuri
joka ymmärtäisi pelon ja osaisi rohkaista ja tukea.

 

Hei,

minullekin tehtiin pelkosektio, ja olen ratkaisuuni enemmän kuin tyytyväinen. Vauva on nyt 6 kk ja alku oli muutenkin raskasta, että en olisi kyllä jaksanut mitään kauheaa synnytystuskaa ja kipua vielä siihen lisäksi. Leikkauksesta toivuin hyvin ja sairaalassakin olin vain 3 yötä.

Toista lasta en oikein uskalla miettiä, koska en edelleenkään halua synnyttää alakautta ja sitten pitäisi taas käydä ne 3 kertaa äitiyspolilla kertomassa omasta pelostaan.

Minä olen kertonut kavereilleni ja vanhemmilleni pelkosektiosta, eikä kukaan ole sitten loppujenlopuksi sitä (ainakaan ääneen) kauheasti ihmetellyt. Tärkeintähän on että vauva saadaan terveenä ulos ja että äitikin voi hyvin.

 

\

Jos sinä kaipaat vertaistukea tässä asiassa, niin ilmoittele tähän itsestäsi. Voisin ottaa anonyymin sähköpostin ajatustenvaihtoa varten. Kaipaan syvällisempää ajatustenvaihtoa, kuin mitä tämä palsta mahdollistaa.

:wave: Täällä kaivataan enemmän kuin vähemmän vertaistukea synnytyspelosta. Ja minä haluaisin kans ennemmin vaihtaa sähköpostin kautta ajatuksia mitä kirjoitella tänne palstalle.

t.kaksosten odottaja

 

Minulle voi meilata aiheesta osoitteeseen nattou@netti.fi

t.aloittaja

 

Nostan tätä edelleen koska tällä palstalla on ihmisiä, joita tämä asia koskettaa ja minulle voi meilailla.

t.aloittaja

 

Nostan tätä vielä yhden kerran. Jos löytyisi joku joka kaipaa vertaistukea tässä asiassa luottamuksellisesti meilailun muodossa. Itseäni asia pohdituttaa kovasti eikä ole ketään samassa tilanteessa olevaa jonka kanssa voisin keskustella. Yllä siis osoitteeni.

 

\

Minulle on myös tehty sektio synnytyspelon takia. Nyt olen uudestaan raskaana (alkuvaihe) ja mielessäni pyörii nyt kysymys pitäisikö mun yrittää voittaa pelkoni ja synnyttää alateitse, vai pyytää sektiota jälleen. Tuttavat ja perhe eivät tiedä että päädyttiin sektioon pelkoni takia, vaan sanoin ettei vauva tahtonut ulos En sitten tiedä uskoivatko kaikki siihen. Mieheni on sitä mieltä että voisin pyytää sektiota taas, mutta lopullista päätöstä en ole tehnyt. Onhan tässä monta kuukautta miettimisaikaa jäljellä....

Samoja ajatuksia oli minullakin toisen raskauden kanssa (eka oli siis pelkosektio). Päädyin kuitenkin (pelko)sektioon, koska oli puoltavia lääketieteellisiä seikkoja. Jos ei olisi ollut, olisin ehkä kuitenkin viimemetreillä päätynyt sektioon. Minulle oli paras sektiolupaus takataskussa, voihan mielensä muuttaa, jos sattuisi tulemaan aiemmin tai vielä ennen sektiopäivää. Mutta päätös helpotti. Ja kumpikaan synnytys ei käynnistynyt ennen sektiopäivää.

Jos vielä uudelleen raskaaksi, niin se on automaattisesti sitten sektio.

Mukava että miehesi tukee, vaikka naiset ovat kautta aikojen alakautta synnyttäneet"...

Minua ärsytti hieman pelkopolin asenne: EI kaikilla naisilla tarvi olla sen kummempia traumoja/pelkoja äitiyttä kohtaan. Synnytys sinänsä lienee ymmärrettävästi pelottava asia, kipu ja mahdolliset vammat itselle ja lapselle, lienee täysin ymmärrettävää? Kuolemaakin suurin osa pelkää, ainakin jos uhkaa lähellä. Yms.

 

Jos odottaa kaksosia, saako sektiopäätöksen ennen viikkoa 36. Kaksosethan syntyvät usein ennen viikkoa 36.