pelkkä piika

Tässä yksi mummu vähän purkaa tuntojaan, olen tyttäreni perheessä palkattuna lastenhoitajana,ihan mielelläni sinänsä,mutta kun täytyy aina arvailla mitssä mennään , vävy vähän raottaa mielialojaan että kaikki ei ole ihan niinkuin hyvin , likka painaa hommia kahdes paikas, ei juuri ehdi lasten asioista eikä muustakaan puhua, minäkin näen ettäkriisi on ja iso eikä sinänsä ihme on viimeisen kolmen vuoden aikana tapahtunut niin paljon kaikenlaista, eipä kai se mulle ´mitään kuulukkaan tekee vaan niin pahaa sivusta seurata kun väistämätön katasrohvi on edessä, jos joku ei ala ottamaan ammattiauttajiin täs perheessä yhteyttä, mutta menepäs ehdottamaan, haukut tulee niskaan. Nytkin tyttö on epämääräisten vatsakipujen takia sairaalassa tutkittäväna vaan eipä pidä yhteyttä kotiin missä 4 pientä lasta on mummun hoidos 9-10 tuntia päiväs, tyypillistä hänelle.On kuulkaa aika orpo olo ja paha mieli, luusis vähän kyselevän mitä lapsille kuuluutms, nuorin lapsista on 3v. erityishoitoa vaativa, muut all8 ja 5 välillä, tunnistakoon itsensä tai ei pakko johonkin purkautua, yksi ystävätär kuulemma pidetään ajan tasalla aina ja kaikessa perheen isäkin väittää kuulevansa tärkeimmät uutiset sieltä, minä en tiedä ketä uskoa,voishan sitä olla niinkuin olis vieraassa paikassa töissä mutta oman tyttären perheestä sentään kyse, tuskin osaisin vieraittenkaan ihmisten kanssa olla tunteeton , nyt on mun pakko.Palkka sentään maksetaan kiitosta ei heru vaikka mitä täällä tekisin, on täs mummullakin kestämistä vaan olenhan minä elämää nähnyt ja kokenut joten teille vaan kerron ja yritän pitää pääni kiinni etten niitä haukkumisia saa.

 

Rohken ammatin oot valinnu, en uskaltais tyttäreni lapsia täyspäiväisesti hoitaa, juuri niistä sysita mitä kerroit.
Eihä heidän elämäänsä saa mitenkään puuttua, mutta pahaa tekee kun huomaa että lapset jää taka-alalle.
Sain vävyltä haukut kun toisen lapsen syntymän jälkeen ehdotin että olis perheen parissa enemmän ja auttais vaimoaan, vaimolla (tyttärelläni) synnytyksen jälkeinen masennus yms.
Sydäntä raastaa kun ei voi puhua, kaikki otetaan mitäs tänne tuut neuvomaan.
Toivoisi kuuntelevan on sentään elämän kokemusta ja sivusta seuranneena näkee asiat joskus tarkemmin, kun myrskyn silmässä.

Kiitos ei taida kuula nykyisin sanavarstoon.
Toivottavasti nautit kun saat viettää aikaa lastenlapsiesi kanssa, kyllä he varmaan myöhemmin osoittavat kiitollisuutta . :flower:

 

Millaiset välit sinulla on tyttäreesi, etteko voisi käydä vaikka kaksistaan syömässä ja juttelemassa ?

 

kiitti nyt ensin, nautin todella kun saan olla pienten kanssa, ja tunnen tekeväni tärkeää "työtä", muuten en olis tähän ryhtynyt mutta tuon pienimmän takia, sitä hoitoon viemistä olisi aika mahdoton toteuttaa kun hänellä on ne omat erityis juttunsa, ja koko tän "kamaluuden " olen vasta tässä pikkuhiljaa havainnut, hyvin on osattu peitellä.Tarkoitan tätä perheen tilannetta, kyllä mun tyttöni taitaisi osata vikkelään kieltäytyä jos ehdottaisin yhteistä reissua, ei hän nyt minulle ainakaan avautuisi, ja olisi kyllä paras että hän pääsisi puhumaan kaikista elämäänsä liittyvistä jutuista jonkun täysin puolueettoman ihmisen kanssa. täytyy vaan toivoa että tää vävy ottais vaikka yhteyttä perheneuvolaan.

 

Jos sinulla on suht hyvät välit vävyn kanssa, eikö vois vihjata perheneuvolaan menoa?
Ei sitä välttämättä itse aina huomaa hakea.
Ja parempihan se olis ajoissa mennä ennenkuin tilanne menee pahaksi.
Vaikka ei ne perheneuvojatkaan aina auta, tyttäreni perhe on käynyt 2 syntymän jälkeen perheneuvolassa ei se tilanne oo paljoa helpottunut, jos ei molemmilla oo rohkeutta ja rehellisyyttä katsoa asioita suoraan.
Varmaan osaisit hienotunteisesti ehdottaa.

 

Niinpä, kyllä siitä vävyn kanssa puhetta on ollut, ja myönteisessä hengessä, mutta siinäpä se yks vitsi onkin, kun ei tuosta vävystäkään aina selvää ota onko lintu vai kala. Ps. soitettiin lasten kanssa äidille että kuulivat edes äänen , ja kyllä mun toisaalta tuli taas hirmu paha olo kun vähän koitin jutella hänen kanssa niitä näitä ressu vaikutti niin surkealta, mä en kyllä tiedä mitä tässä ajattelis ja tekis . Lapset oli kuitenkin onnellisia kun kuuli äidin äänen.

 

:hug:
Toivottavasti asiat selviävät. Meillä äideillä on aina kuitenkin huoli lapsista.

 

Olen itsekkin syylistynyt olemaan auttava mummo ja mitä siitä olen palkaksi saanut, kun pahaa mieltä. Miniäni on ammatiltaan sairaanhoitaja ja kyllä hän on oppinut ainoana lapsena saamaan tahtonsa läpi. Minä olen vaan tavallinen työtätekevä anoppi mikä auttaa kun he pyytävät. Uhrasin kesälomanikin melkein kokonaan heidän takiaan, kun olin hoitamassa lapsia. Ikinä en ole miniälleni pahaa sanaa sanonut, vaikka olisi tehnyt mielikin. Olen nykyään vetäytynyt kokonaan pois heidän elämästään, kun ei tule kun paha mieli, kun joskus mitä olen ollut heillä niin miniällä ei ole mitään puhuttavaa minulle vaan hän alkaa lähetteleen tekstiviestiä ystävilleen ja on melkein kokoajan kännykässä. ILMEISESTI EI TARVITSE SEURUSTELLA ANOPIN KANSSA. Harvoin kun käyn niin aina muistan tulijaisilla mutta harvoin kiitosta tulee. Harmi kun lapsetkin unohtaa ja vieraantuu, kun lapset ei saa tulla kylään. Tämä kyllä johtui siitä, että mieheni otti joskus alkoholia ja joskus oli pallo hukassa mutta ei hän väkivaltanen ollut kellekkään päin vastoin, Eli siitä johtuu tämä suhtautuminen olisi pitänyt erota niin miniäkin olisi hyväksynyt eritavalla minut. Mutta elämää ei heitetä hukkaan 40 vuotta yhteiseloa.Mieheni on eläkkeellä ja olisi ollut hyvä apuheillekin mutta ei hänkään tuppaa näihin kuvioihin. :hug:

 

No niin nyt sitten tilanne sai
käänteen , parempaan vai huonompaan sen voi jokainen itse päättää, jouduin muutamaan asiaan sanomaan mielipiteeni, eli en ollutkaan hiljaa ja tehnyt työtäni ja vähän (paljon ihan ylimääräistäkin) Riitahan siitä tuli, iso ensin mulle ilmoitettin uks kaks että loppuviikko on vapaata ok. en tiedä onko palkallista vai ei , ei vastattu. Nyt kun olen lähetellyt viestejä tyttärelle kieltämättä aika suoraa puhetta, ei vastauksia, tänään vain ilmoitus että lapset siirtyy toiseen hoitopaikkaan tammikuun alusta , ei mitään muuta, jäisinkö sairaslomalle pulaanhan ne joutuvat mutta ei pahemmin huvita mennä sinnekkään.Näillä kymmenillä olis aika helppo hakea sairaslomaa, iskeekö yht´äkkiä paha masennus vai joku muu salaperäinen tauti. Sanon vaan että voi lapsiparat, varsinkin ne pienemmät.

 

No jos mummo ottaa lapseltaan palkan, niin vieläkö kiitosta odotat?

Eikö se lasten ilo ole tärkeintä?

Ja jos oikeasti huolissasi olet perheen jaksamisesta, niin voisihan tuota ilmaiseksikin hoitaa lapset?

Vähän haiskahtaa tämä

 

\

No jos mummo ottaa lapseltaan palkan, niin vieläkö kiitosta odotat?

Eikö se lasten ilo ole tärkeintä?

Ja jos oikeasti huolissasi olet perheen jaksamisesta, niin voisihan tuota ilmaiseksikin hoitaa lapset?

Vähän haiskahtaa tämä

Just joo , kuule sulla ei taida elämänkokemusta olla , onko sun mielestä mummo joku kaatopaikka ja kynnysmatto, joka todella ilmaseksi lapset hoitaa, sekö muka auttaa perhettä yhtään mihinkään, ei auta kyllä ne ongelmat on ratkaistava, eikä sysättävä niitä syitä muiden niskaan. Ja varsinkin kun perheen äiti on siinä kunnossa nyt meilläkin on.

 

\

No jos mummo ottaa lapseltaan palkan, niin vieläkö kiitosta odotat?

Eikö se lasten ilo ole tärkeintä?

Ja jos oikeasti huolissasi olet perheen jaksamisesta, niin voisihan tuota ilmaiseksikin hoitaa lapset?

Vähän haiskahtaa tämä

Kuule tervetuloa tähän joukkoon koska vaan haistelemaan , ei me isoaidit , mummit, yms. enää olla niitä nuoria tytönhupakoita jotka jaksaa ilmaiseksi käyttää 9-10 tuntia päivästä siihen hommaan joka itseasiassa kuuluisi perheelle, viekööt lapsensa tarhaan , mutta kun sekään ei ole hyvä, kotona hoitaa pitäs senkun lähtee aamulla tukkaputkella viilettämään töihin, naama norsun p:llä , kukahan näitä rouvia valistais että voi sitä kotonakin olla lastensa kanssa.

 

Hei vieras mummu!

En usko, että tyttäresi ilkeyttään jättää kertomatta asioista ja ongelmistaan sinulle. Uskoisin, että syy on aivan päinvastainen.

Itselläni nuorin lapsi on erityislapsi. Kun hän syntyi, niin näin miten kipeä asia lapsen ongelmat olivat äidilleni, sillä olenhan äitini rakas tytär. Sen vuoksi en myöhemmin pystynyt kertomaan hänelle lapsen vammaisuudesta. Kun meille vanhemmille kerrottiin lapsen cp-vammasta noin 1-vuotiaana, emme saaneet vammasta mitään tietoa. Vammatyyppi oli myös sen verran erikoinen, ettei kirjallisuudesta tai netistä löytynyt oikeastaan mitään. Ja kun lääkäri lisäksi sanoi, että kyse voi olla ohimenevästä ongelmasta, niin tuntui paremmalta olla kertomatta asiasta lainkaan. Vasta lapsen ollessa 5-vuotias kerroin äidilleni, että lapsella on cp-vamma.

Toivon, että tilanteenne rauhoittuu. Siinä olet varmasti oikeassa, että tyttärelläsi ( ja koko perheellä) on vaikeaa. Sellaista se tuntuu olevan erityislasten perheissä lähes poikkeuksetta ainakin jonkun aikaa. Vie oman aikansa selvittää mielessään lapsen erityisyyden mukanaan tuomat asiat. Ja kun lapsi on vasta 3-vuotias, niin varmasti heilläkin on paljon epävarmuutta ja kysymyksiä mielessään. Meilläkin oli lapsen ongelmista vain osa tiedossa tuossa iässä.

 

joo varmaan tuli sellanen ajatus sulle että ei kerro kun on hämmennyksissä, vaan täs ei ole nyt siitä kysymys, kokoajan olen tiennyt miten asiat on ja pitääkin tietää koska tytön hoito sen vaatii, on pissatus operaatio ja tuet jaloissa yms. mutta tää aivan arkipäivän sujuminen ei ole kuulkaa kivaa kun aamulla nykyään lähdetään työhön sanaa sanomatta ei ruuasta ei päivällä eteen tulevista asioista , jos ehdottaa jotain niin jotain epämääräistä saattaa sanoa ei keskustella mistään , vähän on tässä mummulla kurjat paikat todellakin arvailen melkein kaiken , laitoin toivomuksen että jos ei voi puhua , laittais edes lapun mistä ruoka tehdään yms. ei ole näkynyt, ei kysele koskaan miten päivä sujuu vaikka lapset olisivat sairaana , että kyllä tätä listaa riittäis , ja kuitenkin melkein rukoiltiin että tän homman ottaisin, ja kun otin sitten alkoi uppiniskaisuus, auta armias kun olen joskus vihjaissu ettei ole kiva tulla maanantaina tänne kun kämppä on kuin osuman saanu jokapaikka pyykkiä täys ym. no se on vähän korjaantunu sentäs mutta se herne on vaan siellä nenässä ja iso kun millään ei pois tule.

 

Miksi olet mennyt, jos noin vaikeata on? Haiskahtaa ja rankasti! Sinun pitäisi olla se viisaampi ja vanhempi, täynnä viisasta elämänkokemusta, kuten nämä anopit aina väittävät. Kuinka et sitten osaa hoitaa asiaa aikuismaisesti?

 

\

Miksi olet mennyt, jos noin vaikeata on? Haiskahtaa ja rankasti! Sinun pitäisi olla se viisaampi ja vanhempi, täynnä viisasta elämänkokemusta, kuten nämä anopit aina väittävät. Kuinka et sitten osaa hoitaa asiaa aikuismaisesti?

ensinnäkin päätös lähteä tähän hommaan kesti aika kauan , ja jos suoraan sanoisit MIKÄ HAISKAHTAA voisin vastata paremmin , mutta kyllä nuorikin ihminen osaa tehdä toisen elämän tosi ikäväksi kun vaan ajattelee itseään. Kolmanneksi katson että en ole tyttäreni anoppi, ja olen täysin oikeutettu saamaan ihmisarvoista kohtelua, ja mikä tärkeintä asiat eivät koskaan ole noin suoraviivaisia kuinka sinä kuvittelet niiden olevan, voin vielä kertoa että olen parin viimeisen päivän aikana ollut todella huolestunut tämän tyttäreni mielenterveydestä, mutta antaa nyt ajan kulua , enää en aio sanakaan heille sanoa siitä asiasta, pidän vain lapsista hyvän huolen päivän aikana, heistä minulla on tässä myös melkoinen huoli, vaan minkäs teet.

 

NYT loppu sitte rutina, tää mummu jää sairaslomalle, isäntä jo illalla meinas lähtee viemään päivystykseen kun niin alko ahdistaan rintaan pisti oikein kunnolla, mikä lie ollut, kahden peiton alla vetelin 9tunnin yö unet aamulla ei ollu kun se vi....s jäljellä. Eihän tälläsestä mitään tule, siinähän miettivät se on sitte tällästä kun purjehditaan aamulla kuistilla ohi eikä äidilleen edes huomenta sanota.Eipä tässä muuta.

 

Kuulostaa käsittämättömältä. Minkälaiset välit on tuollaisessa perheessä, ei edes puhevälejä ilmeisesti.

Jos olet työsuhteessa ja jäät sairaslomalle, niin varmaankin saat toimittaa lääkärintodistuksen tyttären perheelle. Heillä on ainakin oikeus sellainen vaatia.

En kyllä osaa kuvitella, että oman lapseni jättäisin tuollaiseen ahdinkoon.

 

\

Kuulostaa käsittämättömältä. Minkälaiset välit on tuollaisessa perheessä, ei edes puhevälejä ilmeisesti.

Jos olet työsuhteessa ja jäät sairaslomalle, niin varmaankin saat toimittaa lääkärintodistuksen tyttären perheelle. Heillä on ainakin oikeus sellainen vaatia.

En kyllä osaa kuvitella, että oman lapseni jättäisin tuollaiseen ahdinkoon.

Eikä vain kuullosta , on käsittämätöntä. mutta ei me mummotkaan ihan mitä vaan kestetä, pakko ottaa hajurakoa, voisin kertoa sellaisia asioita tyttäreni tavasta ottaa toiset ihmiset huomioon että kukaan ei taitaisi uskoa, ainakin monelle tulisi pahamieli. tänään viimeksi lohduttelin pientä tyttöä asian tiimoilta. Niin ja sairaslomatodistuksen tietenkin toimitan , eikös laki näin sano. ja siitä ahdingosta , olen tästä vihjaillut että näin voi käydä jos kommunikointi ei ala pelata, siihen vävy vain että sitten jäät, tänään siinä selvisi että vävyllä on talviloma , eikä siis mitään haittaa.On se muuten aika jännää kun minusta tuntuu että ihan jonkun muun kuin tämän mummun tai vävyn pitäisi vähän lomailla, paranisi se vatsahaavakin varmaan nopeammin , ei kun ei voi.