M
mä
Vieras
pelkäätkö sitä ja miksi? itsellä se lähellä ja mietin lastani ja kaikkea muuta. pitäisikö elää paremmin, jos aikaa vain 1-5v.? mitä haluaisit tehdä ja nähdä,sanoa,tuntea,kokea?
S
surullista
Vieras
saako kysyä että miksi sulla on ennustettu tuo 1-5vuotta?
itse kuolemaa en pelkää vaan juuri stä että kuinka perheeni pärjää kuolemani jälkeen, ja toki mielessä on ollut se etten koskaan näkisi lasteni kasvamista ynnämuuta elämänmenoa.
itse kuolemaa en pelkää vaan juuri stä että kuinka perheeni pärjää kuolemani jälkeen, ja toki mielessä on ollut se etten koskaan näkisi lasteni kasvamista ynnämuuta elämänmenoa.
K
kesäheinä
Vieras
Kyllä mä pelkään kuolemaa, mutta ei sitä parane ajatella. Pitää vaan nauttia joka päivästä niin hyvin kuin osaa. Arvostaa läheisiään ja itseään.
S
surullista
Vieras
Ja vielä lisään.. tekisin lapsilleni videon itsestäni jossa kertoilisin itsestäni ja kaikesta tärkeästä, laittaisin valokuvia ym. tärkeitä juttuja johonkin laatikkoon minkä antaisin sitten miehelle joka saisi ne antaa lapsille kun kasvavat isommiksi. nauttisin täysillä elämästä, yrittäisin tehdä kaikkea mistä olen aina haaveillut ja tietenkin viettäisin erittäin paljon aikaa läheisteni kanssa ja kertoisin heille kuinka paljon heistä välitän.
J
Jaajaa
Vieras
Sanotaanko näin, että en pelkää kuolemaa. Pelkään sitä, että kuoleminen voi olla suunnattoman kivulias. En ole kovin kipuherkkä ihminen, mutta en tietenkään halua pitkään tuskissani riutua. Toisekseen, vaikken pelkää kuolemaa, en halua kuolla vielä. Näiden välillä ei ole mielestäni ristiriitaa.
Elämä on minulle mielekästä, enkä ole vielä kokenut kaikkea mitä haluan. Jos kuitenkin sattuisin yhtäkkiä kuolemaan, niin kuoltuani en voi enää kaivata tekemättä jääneitä asioita tms. Että silloin se on ihan yhtä tyhjän kanssa.
Summa summarum. En pelkää kuolemaa tapahtumana, kuitenkin haluaisin kuolla mieluiten vasta vanhana ja kokeneena kivutta unessa omassa sängyssä.
-ateisti
Elämä on minulle mielekästä, enkä ole vielä kokenut kaikkea mitä haluan. Jos kuitenkin sattuisin yhtäkkiä kuolemaan, niin kuoltuani en voi enää kaivata tekemättä jääneitä asioita tms. Että silloin se on ihan yhtä tyhjän kanssa.
Summa summarum. En pelkää kuolemaa tapahtumana, kuitenkin haluaisin kuolla mieluiten vasta vanhana ja kokeneena kivutta unessa omassa sängyssä.
-ateisti
En omaani, mutta läheisteni :/
Ja jos saisin tietää, että aikaa on vähän, käyttäisin sen varmaankin hyvin hyödyllisesti. En riitelisi turhia, ajattelisin enemmän muita ja olisin vielä ystävällisempi.. Tekisin siitä loppu-ajasta jotenki ITSELLENI merkityksellistä, oli se sitten kenen kohdalla mitä vain, shoppailua tai matkailua..
Ja jos saisin tietää, että aikaa on vähän, käyttäisin sen varmaankin hyvin hyödyllisesti. En riitelisi turhia, ajattelisin enemmän muita ja olisin vielä ystävällisempi.. Tekisin siitä loppu-ajasta jotenki ITSELLENI merkityksellistä, oli se sitten kenen kohdalla mitä vain, shoppailua tai matkailua..
Mitäs sitä pelkäämään.. Jokaisen päivät on luetut ja noutaja voi tulla koska tahansa.
Tosi surullinen hommahan se on, mut tää koko ihmisen elo on niin väliaikaista ettei kannata tuhlata aikaansa kuoleman pelossa.
Tosi surullinen hommahan se on, mut tää koko ihmisen elo on niin väliaikaista ettei kannata tuhlata aikaansa kuoleman pelossa.
J
Jaajaa lisää
Vieras
Minulla on suuri sukurasitus saada eräs syöpä. Todennäköisesti sen saan, äidilläni se todettiin alle nelikymppisenä. Voihan tietysti olla, ettei siihen kuole, vaan hoidot auttavat. Kuolema on kuitenkin tämän tiedon myötä ollut aina läsnä ja lähellä.
Aika monet terminaalipotilaat ovat sanoneet eläneensä parempaa elämää diagnoosin saatuaan. Ei enää tuhlaa aikaa kurasaappaiden jäljistä valittamiseen, koska tietää ja aidosta ymmärtää ajan olevan rajallista. Se laatuaika mitä olen sukulaisteni nähnyt viettävän ei ole ollut extremematkailua maailman ympäri viimeisinä vuosina vaan sen tekemistä, mikä on kaikkein tärkeintä.
Olisi tietysti hyvä, jos aina voisi elää prioriteetit mielessä ja elämää tuhlaamatta. Minulla on olohuoneessa kuva mummistani hänen viimeisenä kesänään. Leveä hymy huulilla rakastamallaan kesämökillä ottamassa aurinkoa. Siinä kulminoituu se hänen maailmansa kaikkein tärkein: ihana sää, oma rakas mökki, hetki jolloin ei ole pahaa oloa.
Aika monet terminaalipotilaat ovat sanoneet eläneensä parempaa elämää diagnoosin saatuaan. Ei enää tuhlaa aikaa kurasaappaiden jäljistä valittamiseen, koska tietää ja aidosta ymmärtää ajan olevan rajallista. Se laatuaika mitä olen sukulaisteni nähnyt viettävän ei ole ollut extremematkailua maailman ympäri viimeisinä vuosina vaan sen tekemistä, mikä on kaikkein tärkeintä.
Olisi tietysti hyvä, jos aina voisi elää prioriteetit mielessä ja elämää tuhlaamatta. Minulla on olohuoneessa kuva mummistani hänen viimeisenä kesänään. Leveä hymy huulilla rakastamallaan kesämökillä ottamassa aurinkoa. Siinä kulminoituu se hänen maailmansa kaikkein tärkein: ihana sää, oma rakas mökki, hetki jolloin ei ole pahaa oloa.
V
vieras
Vieras
Enemmän pelkään sitä että virun vanhana ja sairaana vuodesta toiseen jossain laitoksessa syötettävänä ja vaipoissa. Että järki pelaa ja ymmärtää, mutta puhumaan ei pysty eikä liikkumaan. Se olisi liian kauheaa. Miksi ylipäätään ei anneta ihmisen kuolla?
M
mä
Vieras
pitäisi muistaa aina kuinka kallisarvoista elämä on. helppohan sitä nyt on ajatella,mutta minäkin,tyhmä ihminen...olen elänyt niin sokeana. pitänyt kaikkea itsestäänselvyytenä. Miksikö? koska ei sitä voi uskoa omalle kohdalle..sairastuvansa syöpään. tai olisi ehkä pitänyt uskoa. olen 27 vuotta ja tupakoin.juon alkoholia välillä.
M
mä
Vieras
ja en pelkää kuolemaa,vaan sitä mitä jäi tekemättä...muistakaa ikinä ei tiedä, mikä on vika päivä...
