S
"siipirikko"
Vieras
Minun on vaikea nähdä tätä tilannetta objektiivisesti senkään vuoksi, koska kyse on kumppanistani ja koska itsekkin olen aikoinani ollut lääkkeiden väärinkäyttäjä. Saatan siis olla vähän liian herkkä tämän asian suhteen, mutta tilanne on kuitenkin se että miehellä on krooninen kipu, johon on aiemmin käyttänyt vain Buranaa ja silti ollut toimintakykyinen. Nyt pari kuukautta sitten hän kuitenkin sai puhuttua lääkäriltä Panacodeja.
Se on aivan sama lääke jota minä olen vielä vuosi sitten käyttänyt väärin ja vierouttautuminen sekä erossa oleminen on ollut todellinen tahtojen taisto! Olen käyttänyt muitakin lääkkeitä väärin, mutta tuota käytin pisimpään. Mieheni ei tiedä tästä mitään eikä kukaan muukaan läheiseni.
Heti Panacodit saatuaan mies on kovasti ylistänyt niiden tuomaa hyvää oloa. Kivusta puhuminen on aina toissijaista. Jos kysyn auttavatko kipuun, niin vastaus on tyyppiä:"Mitä, ai kipuun? Joo, niin kai. Tosi hyvä olo on nyt!" Muutamia kertoja tiedän hänen ottaneen Panacodeja enemmänkin kuin lääkärin määräämän määrän (1-2 pilleriä enemmän).
Tuo lääke on ollut hänellä vasta pari kuukautta ja jo nyt hän on välillä kylmävesierotellut Panacodeista sen kodeiinin jättäen siis parasetamolin ottamatta. On puolustellut tätä sillä, että parasetamoli on maksalle pahasta ja siksi parempi ottaa vain kodeiini. Minusta miehestäni on tulossa kovaa vauhtia lääkkeiden väärinkäyttäjä.
Tuntuu todella pahalta katsoa tuota vierestä, kun oikein mitään sille en voi. On vähän kuin seuraisi sivusta omaa historiaansa lääkkeiden väärinkäytön suhteen.
Onko kellään täällä mitään kokemuksia vastaavasta? Vai ylireagoinko tosiaan omien kokemusteni ja tunnesiteeni vuoksi?
Se on aivan sama lääke jota minä olen vielä vuosi sitten käyttänyt väärin ja vierouttautuminen sekä erossa oleminen on ollut todellinen tahtojen taisto! Olen käyttänyt muitakin lääkkeitä väärin, mutta tuota käytin pisimpään. Mieheni ei tiedä tästä mitään eikä kukaan muukaan läheiseni.
Heti Panacodit saatuaan mies on kovasti ylistänyt niiden tuomaa hyvää oloa. Kivusta puhuminen on aina toissijaista. Jos kysyn auttavatko kipuun, niin vastaus on tyyppiä:"Mitä, ai kipuun? Joo, niin kai. Tosi hyvä olo on nyt!" Muutamia kertoja tiedän hänen ottaneen Panacodeja enemmänkin kuin lääkärin määräämän määrän (1-2 pilleriä enemmän).
Tuo lääke on ollut hänellä vasta pari kuukautta ja jo nyt hän on välillä kylmävesierotellut Panacodeista sen kodeiinin jättäen siis parasetamolin ottamatta. On puolustellut tätä sillä, että parasetamoli on maksalle pahasta ja siksi parempi ottaa vain kodeiini. Minusta miehestäni on tulossa kovaa vauhtia lääkkeiden väärinkäyttäjä.
Tuntuu todella pahalta katsoa tuota vierestä, kun oikein mitään sille en voi. On vähän kuin seuraisi sivusta omaa historiaansa lääkkeiden väärinkäytön suhteen.
Onko kellään täällä mitään kokemuksia vastaavasta? Vai ylireagoinko tosiaan omien kokemusteni ja tunnesiteeni vuoksi?