Pelkään että miehelläni on aivokasvain..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja apuaa:(((
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

apuaa:(((

Vieras
Aivan yllättäen hänellä tuli muutama viikko sitten ns "tärinä kohtaus". Vapisi kuin vanha mummo vaikka ikää on vasta 28. Tuon ks kohtauksen jälkeen hänelle jäi sumea näkökenttä. Sai kiireellisen lähetteen neurologille ja silmälääkärille. Silmälääkärissä havaittiin puutosta näkökentässä ja hyvin heikko näkö (joka siis tullut yllättäen hyvin lyhyessä ajassa). Lisäksi miehelläni on aina tosi suuret pupillit, ja nyt lääkäri sanoi ettei se ole normaalia. Tuli lähete jatko tutkimuksiin.. Tukokset ja aivoverenkiertohäiriöt suljettiin pois verikokein.

Tänään postitse tuli sitten 4 eri aikaa erilaisiin tutkimuksiin! Yksi näkökenttä tutkimukseen, toinen pään magneetti kuvaukseen, ja kaksi tapaamista eri lääkäreiden kanssa.

Hän itse puhuu jokapäivä että kohta tulee kuitenkin kuolema.. Minä aina tokaisen jotain tyyliin "älä nyt höpötä".. Mutta nyt on muakin alkanut pelottaa, en vain uskalla näyttää hänelle että minäkin olen peloissani.

Lääkäri ei siis sanonut epäilevänsä mitään kasvainta mutta halusi silti tuon magneetti kuvan varmuudeksi. Itse kuitenkin nyt luettuani netistä paljon aivokasvainten oireista, olen hyvin pelästynyt. Lisäksi eilen äitini muistutti minua eräästä perhetuttavasta, jolla oli aikoinaan samat oireet kuin miehelläni nyt ja lopulta hän kuolikin nimenomaan aivokasvaimeen.

Pahinta tässä on se että mieheni magneettikuvaus aika tuli vasta syyskuun puoleen väliin, emmekä todellakaan haluaisi tässä pelossa elää siihen saakka! Jos kyseessä onkin jokin vakava, niin onko syyskuussa jo liian myöhäistä..
 
Jos lääkäri ei usko että on kasvain niin ei siellä todennäköisesti ole. Isoisälläni huomattiin pari vuotta sitten että puolet kasvoista roikkuu ja toinen jalka ei yhtäkkiä toiminut ihan normaalisti. Lääkärikin huomasi heti tämän, ja uskoi olevan kasvain. Ja se siellä olikin ja hänet sitten lähetettiin leikkaukseen. Toivottavasti miehelläsi ei ole mitään vakavaa.
 
Tunnen yhden amerikkalaisen miehen /facebookin kautta) jolla aivokasvain diagnisoitu 2007. Vieläkin louskuttaa facessa leukojaan ja kasvain voitaisiin jopa poistaa, mutta mieluummin kuulemma kuolee, vaikka on kahden lapsen isäkin.
Täysin itsekeskeinen narsisti.

Tämän siis kerron vaan siksi, että luultavasti miehesi ei kuole vielä pitkään aikaan, vaikka sillä aivokasvain todettaisiinkin. Eikä varsinkaan jos suostuu hoitoihin.
Mutta eihän kukaan voi tietää koska kuollaan.
 
Tunnen yhden amerikkalaisen miehen /facebookin kautta) jolla aivokasvain diagnisoitu 2007. Vieläkin louskuttaa facessa leukojaan ja kasvain voitaisiin jopa poistaa, mutta mieluummin kuulemma kuolee, vaikka on kahden lapsen isäkin.
Täysin itsekeskeinen narsisti.

Tämän siis kerron vaan siksi, että luultavasti miehesi ei kuole vielä pitkään aikaan, vaikka sillä aivokasvain todettaisiinkin. Eikä varsinkaan jos suostuu hoitoihin.
Mutta eihän kukaan voi tietää koska kuollaan.
Minä puolestani tiedän miehen, joka kuoli aivokasvaimeen 6 kk diagnoosin jälkeen, vaikka hoidettiin,
 
Appiukko kuoli vuosi sitten aivokasvaimeen. ennen diagnoosia hänestä tuli kömpelö ja todella väsynyt, saattoi nukahtaa esim vessaan. Pian diagnoosin jälkeen havainnointikyky heikkeni ja toinen puoli kropasta alkoi hiljalleen halvaantua. Ensin käsi ja sitten jalka. Hoitojen kanssa alkoi rauhallinen jakso, oireet pysyi hallinnassa, kunnes puoli vuotta ennen kuolemaansa halvaantuminen alkoi vaikuttaa puheeseen ja liikkuminen yksin jäi kokonaan pois. Lopulta viimeisen kaksi viikkoa hän eli täysin vuodepotilaana, viimeisen kolme päivää tajuttomana ennen kuin nukkui pois.
Kerron tämän siksi, että en usko miehelläsi olevan aivokasvainta, mutta jos näin on niin sairaus vaatii todella paljon tukea ja ammattiapua. Vaikka ei aivokasvainta olisikaan niin puhukaa oireista ja mieltä painavista asioista, sillä puhumattomana ja yksin hautoen saa aikaan vain masennusta. Nimim. masentuneen puoliso
 

Yhteistyössä