Pelkään, aiheettomasti, että mies jättää :(

[Kiin]

Olen 27. viikolla raskaana ja luulen, että tää ihmeellinen pelko liittyy jotenkin raskauteen ja hormoonimyrskyihin....

Pelkään siis aivan kauheasti, että mies jättää miut, pettää tai kuolee :'( Ylipäätäänkin, että jään yksin ilman miestä, jota rakastan aivan valtavasti. Olen yrittänyt puhua asiasta miehelleni ja mies vakuuttelee, että olen ihan hupsu ja tottakai hän rakastaa aina, eikä ole mihinkään menossa. Tiedän sen itsekin, ettei mies ole mihinkään lähdössä, mutta välillä ajatus ahdistaa ihan hirveästi :'( Pelkoani lietsoo vielä se, että miulla ei ole ollut piiiiitkään aikaan minkäänlaisia seksuaalisia haluja. Pelkään, että mies hakee seksiä muualta :ashamed:
Kun puhun miehelle asiasta, miusta alkaa tuntua, että kohta se ei enää jaksa kuunnella miun "syytöksiä" ja aivan varmasti lähtee ja jättää miut

Onko kellään ollut samanlaisia ajatuksia raskaanaollessa? Meneekö tää ohi!?
Miun mies on siis maailman ihanin ja huomaavaisin mies, rakastetaan toisiamme hirmusesti. Yhdessä ollaan oltu vajaa 3v. josta naimisissa reilu 1v.

Auttakaa!! :'(

 

[Jahvetti]

Mulla oli ihan samanlaisia tunteita esikoista odottaessa. Kai ne on ihan normaaleja. :hug:
Teilläkin kuitenkin aika tuore suhde, joten siinäkin mielessä normaalia ja vauvan tulo on kuitenkin TODELLA iso askel/muutos kahden keskiseen suhteeseen =)
Hyvähän noitakin asioita on pohtia, mieluiten tietysti kahden kesken. Mutta elämää tämä vain on...iloineen ja suruineen =)
Me oltiin myös oltu n. 3v yhdessä, kun esikoinen ilmoitti tulostaan (olin 18v), nyt 28v kun nelonen tulossa, pian 10v naimisissa, yhdessä 13 vuotta ja välillä mietin, että miten tuo mies onkin tässä härdellissä pysynyt

Tsemppiä ja onnellista odotusta :hug:

 

[Kiin]

Kiitos Jahvetti :hug:
Niinhän mie vähän veikkasin, että raskaudestahan tän on johduttava Ja varmasti silläkin on paljon tekemistä asian kanssa, että meiän suhde on just "tässä vaiheessa". Luin joskus jostain, että suhteen 3.-5. vuodet on "kriisiaikaa", jolloin saattaa tulla ero, jos on tullakseen.
Ihanaa kuulla, että jollain muullakin on samanlaisia ajatuksia ollu :heart: Eiköhän tämä tästä...

 

[kirsuli]

ihan hajalla samojen fiilisten kans ja sitkun jouduin osastolle niin ei ollut surulla rajoja luulin ettei hän odota :'( :/ sitä paria viikkoa kun olen pois.............kaikki meni hyvin ja nyt kakksoen kans olen tuon asian suhteen rauhallisempi tosin muuta tilalla mut se on toinen tarina

 

[mammy]

mitä jos puhuisit nla:ssa asiasta!varmaan moni äiti kokee jossain vaiheessa ootusta mitä ihmmeellisimpiä(tai itestä tuntuu sillä hetkellä...)pelkoja....osaavat lohduttaa/neuvoa....

 

[kylmä nakki]

ne on ne hormonit varmaankin :hug: puhu asiasta neuvolassa jos siltä tuntuu, et varmastikaan ole yksin tunteiden kanssa. arvaapa vaan olinko mä ihan paniikissa tuossa keväällä kun luin että suuri osa perheistä hajoaa esikoisen ollessa alta 1v (ja suoraan sanottuna en ihmettele, sen verran rankkaa se välillä oli/on).
ja toi seksittömyys voi rassata omaa mieltä TOSI pahasti, vaikka ei seksiä tekisikään mieli. siitäkin ois hyvä puhua miehen kanssa, ettei kummallekaan jää mitään hampaankoloon. kaikki miehet kun ei seksistä edes niin innostu kun vaimon maha alkaa kasvamaan :/

mutta tosiaan, aika varmasti hormonit kiusaa etkä ole yksin ajatustesi kanssa. yrittäkää vielä puhua ja sano asiasta rohkeasti neuvolassa :hug:

 

[Minttu mamma]

Samaa mieltä olen, että hormoneihin se liittyy. Itse muistan esikoista odottaessani pelänneeni, että mies kuolee, että hän tai me molemmat ajetaan kolari tai että joku käy illalla kadulla mun kimppuun ja masuvauvalle käy jotain.
Nyt toista odottaessani pelkään eniten, että esikoiselle tapahtuu jotain pahaa, jolta en pysty häntä suojelemaan.
Tää on ihan hölmöäkin kun sitä yrittää järjellä ajatella.

Kyllä se ohi menee. :hug:

 

[SPy]

Täytyy liittyä näihin hormoneihin tuo juttu. Mulla on maailman kultaisin mies eikä ennen raskautta koskaan käynyt mielessäkään että se minut jättäisi. Ja nyt on ollut kaikenlaisia huolia ja murheita - rakastaako se mua enää ja mitä jos se lähteekin pois. Ja oma rakkaus on raskausaikana vaan syventynyt ihan älyttömän paljon.

Kävi vielä niin että elokuussa mun kaverin poikaystävä kuoli, ja tottakai mä rupesin vielä pelkäämään että entä jos mun miehelle sattuu jotakin.

En ole miehelleni näistä peloista puhunut - sitä varmaan rupeais pelottamaan että sekooko mulla pää...

Uskon että tämä pelko menee ohi kun saadaan vaavi masusta ulos niin eiköhän nuo tunteet väisty onnen tieltä.

 

[Kiin]

Kiitos teille kaikille :hug: :hug: :hug: Huojensi mieltä kuulla, että tälläset ajatukset on suht yleisiä. Neuvola on parin viikon päästä, otan asian sielläkin puheeksi. Kiitokset vielä kaikille :wave:

 

[persvakoonasana]

Mulla ei oo ollut pelkotiloja jättämisestä tai pettämisestä, mutta olen kyllä huomannut, että nyt raskaana ollessani (rv 28 menossa) pelkään miehen puolesta enemmän kuin aiemmin: hätäännyn, jos hän viipyykin pidempään kuin luulin esim. kauppareissulla. Ajattelen heti, että onkohan jotain sattunut.

Ollaan oltu yhdessä vajaat kymmenen vuotta, joista reilu vuosi naimisissa. Monenlaisia karikoita on täälläkin yrittänyt nurkan taakse hiipiä, mutta kaikista on kunnialla selvitty. Mulla on myös oma rakkaus mieheen vaan syventynyt ja tuntuu, että miehelläkin. Vaikkakin seksittä ollaan täälläkin.

Uskon siis, että sullakin Kiin nuo tunteet johtuu rakkauden syvenemisestä ja eiköhän ne tunteet lievene, kun saatte vauvan syliinne! =)

 

[PulttiBois]

mutta tosiaan, aika varmasti hormonit kiusaa etkä ole yksin ajatustesi kanssa. yrittäkää vielä puhua ja sano asiasta rohkeasti neuvolassa :hug:

olen samaa mieltä.
tuttu tunne varsinkin esikoisen odotusajasta.
voimia vaan ja yhteisiä hetkiä- pian se vauva tuleekin jo sieltä ulos ja olette molemmat aivan myytyjä=) :hug:

itselläni enemmänkin pelkoja että lapsilleni sattuu jotain. olisi ihan hirveetä menettää niinkin rakas :ashamed: näin raskausaikana mun unet on kamalia, niihin mahtuu pettämisiä, rajuja seksiunia vaikka seksi tuntuu olevan kaukainen ajatus nyt, kuolemia yms..
joten tunnemylläkkä täälläkin meneillään vaikka jo kolmatta odotan.

tsemppiä vaan :wave: