Poikani täyttää toukokuussa 2 v. ja kaikki on mennyt tähän mennessä ihan kivasti, mutta nyt joulun jälkeen hän on alkanut pelätä ihan kamalasti muita ihmisiä. Ja varsinkin miehiä. En oikein ymmärrä mistä pelko on peräisin, sillä kukaan mies eikä nainenkaan ei ole tehnyt pojalle mitään.
Tämä outo käytös on alkanut vähän häiritäkin. Esim. kaupassakin jos joku ystävällisesti haluaa tervehtiä poikaa, niin heti alkaa ihan hysteerinen huuto. Kadulla jos joku tuttu, naapuri tms. tulee vastaan niin poika peittää käsillään silmänsä tai alkaa ulvomaan tai molempia. Junalla kun matkustamme, hän vetäytyy esim. kirjan, lelun tai käsiensä taakse, ja jos joku vähänkin vilkaisee häneen niin heti tulee itku- ja huutokohtaus. Yritän rauhoitella poikaa että ei mitään hätää, mutta jotenkin vaikuttaa että ahdistus/pelko/? on todella voimakas tunne ja vähän jäänyt päällekin, tavaksi.
Aiomme tietenkin jatkaa matkustelua junalla, kaupassakäyntiä, ulkoilua (poika hakeutuu aina pois muiden lasten ja aikuisten seurasta) ja muuta normaalia elämää, mutta ei tämä kyllä helppoa ole. Turhautta joskus kovasti. Välillä saa tosiaan pinnistellä että itse pysyisi rauhallisena.
Onkohan tämä vaan joku vaihe, uhmaan liittyvä esimerkiksi? Onko muilla kokemuksia pienen lapsen oudoista peloista?
Tämä outo käytös on alkanut vähän häiritäkin. Esim. kaupassakin jos joku ystävällisesti haluaa tervehtiä poikaa, niin heti alkaa ihan hysteerinen huuto. Kadulla jos joku tuttu, naapuri tms. tulee vastaan niin poika peittää käsillään silmänsä tai alkaa ulvomaan tai molempia. Junalla kun matkustamme, hän vetäytyy esim. kirjan, lelun tai käsiensä taakse, ja jos joku vähänkin vilkaisee häneen niin heti tulee itku- ja huutokohtaus. Yritän rauhoitella poikaa että ei mitään hätää, mutta jotenkin vaikuttaa että ahdistus/pelko/? on todella voimakas tunne ja vähän jäänyt päällekin, tavaksi.
Aiomme tietenkin jatkaa matkustelua junalla, kaupassakäyntiä, ulkoilua (poika hakeutuu aina pois muiden lasten ja aikuisten seurasta) ja muuta normaalia elämää, mutta ei tämä kyllä helppoa ole. Turhautta joskus kovasti. Välillä saa tosiaan pinnistellä että itse pysyisi rauhallisena.
Onkohan tämä vaan joku vaihe, uhmaan liittyvä esimerkiksi? Onko muilla kokemuksia pienen lapsen oudoista peloista?
