Tehy 13 | 2009
"Hengen pelastusta lennolla
Sairaanhoitaja Ari (nimi muutettu) oli palaamassa lomamatkaltaan Kanarian saarilta. Tuskin kone oli noussut ilmaan, kun matkustamossa kuului purserin kuulutus.
- Eräs matkustaja oli saanut sairauskohtauksen. Purseri tiedusteli, löytyykö matkustajien joukosta lääkäriä tai sairaanhoitajaa.
Vastuunsa tuntevana hoitajana Ari ilmoittautui, ja lentoemäntä ohjasi hänet tajuttomana olevan miehen luo. Ari otti tilanteen haltuun ja selvitti, onko potilaalla lääkityksiä.
- Puoliso kertoi, että mies on diabeetikko ja oli ottanut ennen koneeseen nousua lyhytvaikutteisen insuliinipistoksen ilman ateriaa. Mittasin verensokerin, joka oli 0,9. Hän oli insuliinisokissa.
Ari laittoi glukoosiliuostiputuksen, minkä ansiosta potilas alkoi pian virota. Hän kävi aggressiiviseksi, mikä voi olla diabeetikoille tyypillistä insuliinisokin jälkeen.
- Mies riehui niin, että tiputus irtosi, ja verta lensi vieressä olevien sekä minun päälleni. Ja tietysti myös hänen omat vaatteensa tahriutuivat vereen.
Ari pyysi apua ympärillä olevilta. Hän ryhtyi potilaan takana istuvan miehen ja paikalle saapuneen toisen sairaanhoitajan avulla rauhoittamaan riehujaa. He syöttivät hänelle vielä lusikalla suun kautta sokerin ja virvoitusjuoman sekoitusta.
- Pian mies tuli tolkkuihinsa ja asettui.
Tilanne ei ollut kuitenkaan ohi, vaan sairauskohtauksen saanut alkoi vaatia auttajaltaan korvausta tahriutuneista vaatteista. Ari selvitti, että mies voi kyllä viedä asian TEOon (nykyinen Valvira) mutta tällä ei olisi mahdollisuutta korvauksiin.
- Mieshän oli hengenvaarassa. Terveydenhuollon ammattihenkilön velvollisuus on auttaa hätätilanteessa oman osaamisensa ja koulutuksensa rajoissa. (VT)"
Kiittämättömyys on maailman palkka ja yksikään hyvä työ ei jää rankaisematta. Sairauskohtauksen saaneesta olisi varmaan ollut parempi, että hänet olisi jätetty kuolemaan. Olisivatpahan vaatteet säilyneet puhtaina. Lepositeitä ei ollut saatavilla ja tilapäiset sidokset varmuuden vuoksi olisivat voineet jopa kuristaa potilaan hengiltä.
"Hengen pelastusta lennolla
Sairaanhoitaja Ari (nimi muutettu) oli palaamassa lomamatkaltaan Kanarian saarilta. Tuskin kone oli noussut ilmaan, kun matkustamossa kuului purserin kuulutus.
- Eräs matkustaja oli saanut sairauskohtauksen. Purseri tiedusteli, löytyykö matkustajien joukosta lääkäriä tai sairaanhoitajaa.
Vastuunsa tuntevana hoitajana Ari ilmoittautui, ja lentoemäntä ohjasi hänet tajuttomana olevan miehen luo. Ari otti tilanteen haltuun ja selvitti, onko potilaalla lääkityksiä.
- Puoliso kertoi, että mies on diabeetikko ja oli ottanut ennen koneeseen nousua lyhytvaikutteisen insuliinipistoksen ilman ateriaa. Mittasin verensokerin, joka oli 0,9. Hän oli insuliinisokissa.
Ari laittoi glukoosiliuostiputuksen, minkä ansiosta potilas alkoi pian virota. Hän kävi aggressiiviseksi, mikä voi olla diabeetikoille tyypillistä insuliinisokin jälkeen.
- Mies riehui niin, että tiputus irtosi, ja verta lensi vieressä olevien sekä minun päälleni. Ja tietysti myös hänen omat vaatteensa tahriutuivat vereen.
Ari pyysi apua ympärillä olevilta. Hän ryhtyi potilaan takana istuvan miehen ja paikalle saapuneen toisen sairaanhoitajan avulla rauhoittamaan riehujaa. He syöttivät hänelle vielä lusikalla suun kautta sokerin ja virvoitusjuoman sekoitusta.
- Pian mies tuli tolkkuihinsa ja asettui.
Tilanne ei ollut kuitenkaan ohi, vaan sairauskohtauksen saanut alkoi vaatia auttajaltaan korvausta tahriutuneista vaatteista. Ari selvitti, että mies voi kyllä viedä asian TEOon (nykyinen Valvira) mutta tällä ei olisi mahdollisuutta korvauksiin.
- Mieshän oli hengenvaarassa. Terveydenhuollon ammattihenkilön velvollisuus on auttaa hätätilanteessa oman osaamisensa ja koulutuksensa rajoissa. (VT)"
Kiittämättömyys on maailman palkka ja yksikään hyvä työ ei jää rankaisematta. Sairauskohtauksen saaneesta olisi varmaan ollut parempi, että hänet olisi jätetty kuolemaan. Olisivatpahan vaatteet säilyneet puhtaina. Lepositeitä ei ollut saatavilla ja tilapäiset sidokset varmuuden vuoksi olisivat voineet jopa kuristaa potilaan hengiltä.
Olen sanaton.