pelastaako vauva parisuhteen?

  • Viestiketjun aloittaja miesie
  • Ensimmäinen viesti
Ei pelasta. Vauvan hoito on välillä rankkaa ja saattaa kärjistää tilanteita entisestään. Vaikka vauva hurmaa ja hoivavietti kasvaa vanhemmilla, niin mitenkähän asia mahtaa olla sitten kun vauva on jo iso? Jääkö vanhemmille side (sen ajan jälkeenkin kun lapsi on muuttanut kotoa) siitä että heillä on yhteinen lapsi?
 
anony harmaana
riippuu ihan ihmisestä ja siitä minkä luonteinen on. mutta enempi oon sen kannalla että ei. niinkun joku sanonki saattaa vaan kärjistää tilanteet äärimmilleen.
 
ei pelasta!meillä on hyvä suhde ja riidellään harvoin ja riitaa tulee helpommin silloin kun vauva on tosi itkunen,tulee sanottua pahasti toiselle.mutta onneksi meillä toinen tajuaa jatkaa vauvan hoitamista jos näyttää että toiselta menee kohta hermot.muutenkin yöheräämiset ja vauvan mahdolliset sairaudet rasittavat koko perhettä.meillä saadaan tosi harvoin lapsia hoitoon joten riitaa syntyy myös siitä kumpi lähtee viihteelle illalla(silloin harvoin ku mennään).onneksii olen ihminen joka mököttää korkeintaan tunnin ja mies tuskin osaa suuttua ollenkaan,ainakaan pikku asioista!
 
no name
\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.01.2005 klo 13:25 mami kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.01.2005 klo 12:35 rita18 kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.01.2005 klo 20:35 Äiskäpäiskä kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.01.2005 klo 20:13 Mama78 kirjoitti:
Ei pelasta. Vauvan hoito on välillä rankkaa ja saattaa kärjistää tilanteita entisestään.
samaa mieltä!!!
ja mä kans!
me too! :ashamed: ikävä kyllä.
 
No ei todellakaan pelasta. Ellei sitten ole kysymys ongelmista jotka koskevat sitä lapsen saamista, ja sen aiheuttamaa tuskaa ja surua jotka laittavat parisuhteen koville, se on asia erikseen. Mutta noin muuten ei. Todellakaan. Vauva kärjistää tilanteet todella helposti entisestään pahemmaksi.
 
Tuskimpa se lapsi huonoa suhdetta hyväksi muuttaa, ellei sitten tee tullessaan vanhemmilleen maailman mullistusta ja herätä heitä. Yleensä vaan lapsi kärsii kovasti huonoista kotioloista. Enkä minä tahtoisi lapseleni antaa muistoa kurjasta lapsuudesta vaan tahtoisin antaa kauniit ja hyvät muistot ja olla hyvänä esikuvana. Tahtoisin että me olisimme malleina mieheni kanssa silloin kun lapsemme alkaa rakentaa sitä omaa kotia. itselläni on ollut mitä onnellisin lapsuus ja olen saanut nähdä kotonani mitä tosi rakkaus on.
 
EI PELASTA!!


Meillä kaks lasta ja kolmatta odottelen ja ei edes kolmannen raskauden tieto sanut miestäni ilosen näkköseksi ja onnelliseksi. Aiemmilla kerroillakin vaa tuhahti "jaa" ja ajtkoi lehden lukemsita ja toisella kertaa sanoin "jaa" ja jatkoi uniaan. Että näin meillä, mutta en mä osaa kyllä erotakaan...
 

Yhteistyössä